Ian McEwan: Makeannälkä

Ian McEwan taitaa olla niitä kirjailijoita, joiden tuotantoon minun pitää jatkossa tutustua tarkemmin. Luin häneltä Sementtipuutarhan jokunen vuosi sitten, ja se jäi mieleeni erikoisena kirjana, jossa kerrottiin mustaakin mustempi perhetarina. Olikin melkoinen yllätys, että Makeannälkä (Otava, 2013) oli aivan erilainen kirja - kepeä ja kujeileva vakoojatarina kylmän sodan vuosilta, johon mahtuu myös yhteiskunnallista analyysiä, petturuutta ja lojaalisuuden puntarointia. Kaksi keskenään näin erilaista ja superlaadukasta romaania herätti vihdoin viimein minutkin McEwanin kirjojen suhteen.

Kirjan kertojahahmona on Serena Frome, joka valmistuu Cambridgen yliopistosta heikoin arvosanoin matematiikka pääaineenaan. Vapaa-aikanaan Serena ahmii kirjallisuutta hurjaa vauhtia (tähän oli jollain tapaa helppo samaistua...), ja hänellä on myös silmää miehille. Suhde historian professoriin johtaa lopulta mutkien kautta siihen, että Serena värväytyy töihin MI5:seen. Alimman tason toimistotyöt eivät tosin aivan ole sitä, mistä hän on haaveillut, mutta työpaikka on työpaikka. Ja ennen pitkää Serenalle löytyy oma projekti, jolla on yllättävä kytkös kirjallisuuden maailmaan.
"Kinastelu kuolleen miehen kanssa vessassa on klaustrofobinen kokemus. Astuin ulos kopista, huuhtelin kasvoni kylmällä vedellä, siistin itseni ja palasin töihin. Ruokatunnilla halusin jo epätoivoisesti päästä ulos talosta. Sade oli lakannut, ja katukäytävät kimmelsivät puhtaina yllättävässä auringonpaisteessa. Tuuli kuitenkin raa'asti, eikä ollut mitään mahdollisuutta lähteä rauhalliselle kävelylle puistoon. Kävelin ripeästi Curzon Streetillä pää täynnä irrationaalisia ajatuksia. Olin vihainen Maxille siitä, että hän oli kertonut uutisen minulle, ja vihainen Tonylle siitä, ettei hän voinut jäädä eloon, vaan hylkäsi minut ja sälytti virheittensä taakan minun niskoilleni. Ja koska hän oli ohjannut minut tälle uralle - ajattelin nykyisin sitä jo enemmän urana kuin työpaikkana - tunsin hänen petoksensa saastuttaneen minutkin." (s. 210-211)
Olen lukenut jokusen "oikean" vakoojaromaanin, ja tätä taustaa vasten Makeannälkä vaikutti lähinnä iskevän ilkikurisesti silmää perinteikkäälle genrelle, jossa pääosassa (ainakin niissä minun lukemissani kirjoissa) ovat yleensä kylmähermoiset miehet ja meno on harkitun kylmänviileää. Makeannälän Serana sen sijaan hurmasi minut hivenen hupsuttelevalla luonteellaan, rakkaudellaan kirjoihin ja analyyttisillä kyvyillään, joita kyllä löytyy, kun  tarve niin vaatii. Valloittava persoona tämä Serena!

Juonenkulkuun sisältyvät poliittiset analyysit vaikuttivat toisinaan hitusen liian asiallisilta muuhun kokonaisuuteen nähden, vaikkei kirja siis ollut mikään huumoripala. Kokonaisuus toimi silti mukavasti, ja kirjallisuuden maailmaan kallellaan oleva juoni miellytti totta kai minua. Kirjan loppu pääsi yllättämään minut, vaikka olennaisia asioita Serenan urasta paljastuukin jo Makeannälän alkusivulla. Kaiken kaikkiaan Makeannälkä oli huippuhieno romaani, ja se saa minulta neljä Goodreads-tähteä. Vakoilutarinoiden ja kirjallisuuden ystävien kannattaa ehdottomasti vaivautua kokeilemaan tätä kirjaa.


***

Osallistun kirjalla POPSUGAR 2019 Reading Challenge -lukuhaasteeseen, jossa saan kirjan alkukielisestä nimestä merkinnän kohtaan "A book with SALTY, SWEET, BITTER, or SPICY in the title".

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Leena Lumi, Kirja hyllyssä, Jokken kirjanurkka
Kirjan tietoja:
Ian McEwan: Sweet Tooth (2012)
Suomennos Juhani Lindholm
Otava, 2013
388 sivua

Kommentit

  1. Kiitos <3
    Tämä vakoilutarina oli minulle turhan pehmo. Tykkäsin kyllä Serenasta. Loppu oli yllättävän romanttinen, josta pidin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli pehmolinjaan ja romanttisiin virityksiin totutteleminen, mutta oikeastaan kirja oli juuri sen vuoksi virkistävä ja erilainen tapaus. Mutta en silti laittaisi tätä niiden ns. oikeiden vakoilujännäreiden kanssa samaan hyllyyn. :)

      Poista
  2. Miten minulta on mennyt ihan ohi tämmöinen McEwan? Hänhän on aivan loistava ja erityisen upea myös ja juuri siksi, ettei toista itseään, vaan on kirjoittanut monenmoista. Vakoilutarinat ovat aina kiehtovia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea ei aina huomaa. :) Tämä on kyllä dekkarin- ja trillerin lukijalle ihan kiintoisa tuttavuus.

      Poista
  3. Minäkin olen lukenut sen Sementtipuutarhan jollain taannoisella lukumaratonilla. Muihin McEwanin kirjoihin en olekaan tutustunut ja tämä kuulostaa kyllä hassun erilaiselta verrattuna Sementtipuutarhaan josta pidin kyllä aika lailla. Pitääkin kunnolla perehtyä mitä genreä kirja edustaa jos tulee tartuttua uudestaan hänen romaaniinsa, jos tyylit kovin vaihtelevat... vakoilutarina ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti minun kakkupalani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on tosi erilainen verrattuna Sementtipuutarhaan! McEwanilta voi näköjään odottaa mitä tahansa, joka on kyllä minusta ihan positiivista.

      Poista
  4. Tämähän on suorastaan kutkuttava ajatus, että lukutoukastakin voi tulla vakooja 😉
    En ole McEwania koskaan lukenut, eikä oikein tunnu omalta tämäkään. Tosin en kyllä äkkiseltään muista yhtään vakoojajuttua lukeneenikaan, joten kai yhden kerran voisi sitäkin kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Makeannälästä lukutoukkuudesta on jopa ihan konkreettistä hyötyä, kun Serena saa oman vakoojaprojektinsa työn alla. No, tämän perusteella ei kannata tehdä suuria johtopäätöksiä vakoojaromaanien ns. kolahtamisesta omaan makuun, mutta toisaalta tämä kirja saattaa hyvinkin toimia vaikkeivat ne "oikeat" vakoojakirjat nappaakaan.

      Poista
  5. Piti oikein käydä katsomassa, mitä aikoinaan olen ollut kirjasta mieltä. En muistanut kauheasti innostuneeni. Mitä ilmeisimmin olinkin kokenut kirjan ansioiksi ajatukset lukemisen jälkeen... Sinänsä kyllä ihan mielenkiintoinen versio ja aika hauskakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupaisa kirja tämä tosiaan oli, ja on ihan kivakin, ettei vakooja-aihetta aina lähestytä niin kylmänviileän ryppyotsaisesti.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.