Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset

Tomi Adeyemin Young Adult -fantasia Veren ja luun lapset (Otava, 2019) päätyi lukupinooni hieman erikoisella tavalla, sillä sen valitsi minulle luettavaksi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Osallistuimme alkuvuonna haasteeseen, jonka ideana oli valita toiselle luettavaksi oma lempikirja viime vuonna luettujen joukosta, ja Niinan valinta siis osui tähän kirjaan. Itse valitsin Niinalle lukuun Ellen T.-sarjakuvan. Tarkoituksemme oli postailla lempikirjojen lukufiiliksistä jo huhtikuussa, mutta itse olen näin myöhässä, koska korona sulki kirjastot juuri ennen kuin ehdin käydä lainaamassa Veren ja luun lapset. Mutta nyt viimein pääsen itsekin kuittaamaan haasteosallistumiseni. 😊

Veren ja luun lapset oli kirja, josta en tiennyt ennakolta yhtään mitään. En juurikaan seuraa YA-genren kuulumisia, joten kohinat kirjan ympärillä ovat menneet minulta täysin ohi.  Lähdin siis lukemaan paksuhkoa, upeakantista kirjaa avoimin mielin ja uteliaana, ja ihan kiinnostava tuttavuus Adeyemin afrikkalaishenkinen esikoiskirja olikin.

Kirjan keskeisenä henkilönä on äitinsä menettänyt Zélie, joka kuuluu maagisia voimia omaavaan kansaan. Nyt he elävät alistettua elämää, ja muisto rakkaasta äidistä ja tämän julmasta kuolemasta ei jätä Zélietä rauhaan:

"Kun katson kukkaa, muistan yleensä hymyn, joka kohosi Maman kasvoille aina kun hän haistoi sen kanelista tuoksua. Mutta tänään sen nuupahtaneet lehdet tuovat mieleeni vain majasiitti ketjun, joka kultaisen amuletin sijasta kiersi sinä päivänä Maman kaulaa.

Muisto on yhdentoista vuoden takaa, mutta se on yhtä elävä kuin se mitä tällä hetkellä näen silmieni edessä.

Sinä yönä kaikki muuttui. Sinä yönä kuningas Saran hirtti kaltaisiani koko kansan nähden ja julisti samalla sodan nykyisiä ja tulevia majeja vastaan. Sinä yönä magia kuoli." (s. 38)

Veren ja luun lapset kertoo siitä, miten Zélie saa tilaisuuden tehdä jotain kansansa hyväksi, tilaisuuden tuoda magia takaisin maailmaan. Kumppaneikseen hän saa melkoisen erikoisen seureen, johon kuuluu mm. karkuteille lähtenyt prinsessa. Seurueen matkaa ja seikkailun vaiheita seurataan kirjan ajan (joka on siis vasta trilogian avausosa!).

Kirja on kiivastahtinen, ja tapahtumat vyöryvät päälle paikoin liiankin hurjaa tahtia. Henkilöitäkin on mukana aika paljon, ja harmittelin sitä, että action-tykitys ei juurikaan jättänyt sijaa kiinnostavan maailman kuvailulle tai tilanteiden syvällisemmälle pohjustukselle. Veren ja luun lapset alkoi mielestäni tosi vetävästi ja sivut kääntyivät tiuhaan, mutta kirjan keskipaikkeillla minuun iski pieni väsymys, sillä juonenkäänteet tuntuivat paikoin hieman toisarvoisilta, eikä kirja olisi mielestäni juurikaan kärsinyt, jos jokunen seikkailun käänne olisi jätetty kertomatta ja muutamat taistelukohtaukset käymättä. Parhaimmillaan kirja oli silloin, kun siinä maltettiin kuvailla magiaa ja sen ilmentymistä eri ihmisillä. Kohtaukset olivat toisinaan jopa taionomaisen vangitsevia, ja esimerkiksi erään nuoren miehen tunkeutuminen Zélien mieleen oli kiinnostavaa luettavaa.

Adeyemi puhuu kirjan koskettavissa loppusanoissa mustien asemasta nykyajan Yhdysvalloissa ja heidän kokemistaan vääryyksistä. Kirja ilmestyi alkujaan vuonna 2018, mutta Adeyemin sanat ovat myös viime aikaisten tapahtumien valossa surullisen ajankohtaisia. Hänen kirjansa onkin voimakas huuto sen puolesta, että alistetut saisivat voimansa takaisin ja tasa-arvoisemman yhteiskunnallisen aseman. Asia on tärkeä, ja on mahtavaa, että sitä tuodaan julki fantasian keinoin. Siksi minusta onkin tympeää antaa Veren ja luun lapsille vain kolme tähteä Goodreadsiin, mutta pistemäärää verotti ankarasti se, että jäin kaipaamaan kirjaan lisää syvällisyyttä, hitaampaa tapahtumien tempoa ja parempaa maailman kuvausta. Vauhdikasta menoa kaipaaville Veren ja luun lapset tarjoaa silti räiskyvää ajanvietettä.

Mutinoista huolimatta kiitän Niinaa hienosta kirjavalinnasta! Ilman Niinan suositusta Veren ja luun lapset olisi mennyt minulta kokonaan ohi, ja kiinnostava, ajan hermolla oleva YA-fantasia olisi jäänyt lukematta.

Upea kansi!

***

Osallistun kirjalla YA-lukuhaasteeseen, jossa kirja sopii kohtaan "Kirjassa yli 450 sivua". Helmet-haasteessa kirjoitan Veren ja luun lapset kohtaan 8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi.

Goodreads: 3 tähteä 

Mistä kirja minulle: Lainasin kirjastosta

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Yöpöydän kirjat, Kirjapöllön huhuiluja

Kirjan tietoja:

Tomi Adeyemi: Children of Blood and Bone (2018)

Suomennos Outi Järvinen

Otava, 2019

557 sivua