10. lokakuuta 2016

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Tänään vietetään suomalaisen kirjallisuuden päivää, ja sitä sopii juhlistamaan kotimainen kirjauutuus, joka sai minut elokuisten lukuhetkieni aikana ylpeäksi maamme kirjallisuudesta. Tätä kelpasi lukea:

Leena Parkkisen Säädyllisen ainesosan (Teos, 2016) lukemisen jälkeen minulla oli hetken aikaa tyhjä olo. Kirja loppui, mihin näistä tunnelmista osaa jatkaa? Onko pakko jatkaa mihinkään? Tätä ei kovin moni kirja saa aikaan, ja viipyily kirjan sivuilla on varma merkki siitä, että takana on onnistunut lukukokemus. Toisen maailmansodan jälkeisessä Helsingissä kaksi erilaista naista, Saara ja Elisabeth, jakoivat hetkisen aikaa elämäänsä keskenään ja olisin mieluusti seurannut heidän taivaltaan pidempäänkin kuin Säädyllisen ainesosan reilun 300 sivun verran.


"Sen toukokuun päivän jälkeen Saara ei kuullut naapuristaan mitään viikkoihin. Muutaman kerran hän näki tämän kulkevan kadun toisella puolella farmareissaan, huivi lyhyen tukan päälle sidottuna. Mutta juuri kun Saara oli saanut päätettyä, heilauttaisiko hän kättään vai kävelisikö ohi, naapuri oli kadonnut nurkan taakse. Lis näytti olevan omissa ajatuksissaan, kulkevan ympäristöään huomaamatta. Hän poltti piippua riiputtaen sitä etusormen ja keskisormen välissä. Saara mietti mitä Juhani sanoisi piippua polttavasta naisesta." (s. 67)

Säädyllinen ainesosa on kahden naisen kirja. Elisabeth on salaperäinen, itsevarma ja itseriittoinen maailmannainen ja Saara puolestaan hivenen epävarma kotiäiti. Naiset asuvat vuokralla samassa talossa, ja niin, asuuhan siellä myös Saaran aviomies Juhani ja pieni Elias-poika. Juhani jätetään kylmästi statistin osaan tässä tarinassa, joka keskittyy Elisabethin ja Saaran tuttavuuden erilaisiin vivahteisiin. Onko ilmassa pelkkää ystävyyttä vai jotain enemmän?

Sävyjä ja makuja kirjan ihmissuhteissa riittää. Kerronta ei kikkaile liikoja, mutta kirjan rakenne on taidokas. Kirjan luvut on nimetty ruokalajien mukaan, harrastaahan Elisabeth ruuanlaittoa. Ruuat ovat muistoja eletystä elämästä ja niiden sekaan on ripoteltu mausteeksi Elisabethin kirjeitä. Niistä hahmottuu aikanaan aivan oma tarinansa, kun vain jaksaa tarpeeksi odotella. Säädyllinen ainesosa onkin mielestäni parhaillaan maltilla luettuna. Eihän hyvää ateriaakaan hotkita suuhun niin nopeasti ettei ehdi maistaa mitä oikeastaan syö.

Säädyllinen ainesosa sai minut muistelemaan kesällä lukemaani Silvia Avallonen Terästä. Tässä on kaksi erinomaista kirjaa naisten ja tyttöjen välisistä suhteista, ja nämä kirjat olivat ehdottomasti kesäni parhaat kirjat (luin Parkkisen kirjan elokuussa ja se on minulle vielä kesäkuukausi). Avallonen kirjan kiihkeyttä ei löydy Elisabethin ja Saaran tarinasta, mutta eipä sellainen olisi sopinutkaan kotoisaan pääkaupunkiimme. Meillä puhaltavat viileämmät tuulet, ja Säädyllinen ainesosa toi mukanaan tuulahduksen 40- ja 50-lukujen ilmapiiristä, ja sitä ilmapiiriä värittivät myös poliittiset hankkeet. Ne tosin jäivät omassa lukukokemuksessani sivuosaan, sillä ennen kaikkea ihastuin naisten välisen suhteen kuvaukseen ja kauniisti piirtyvään ajankuvaan.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useassa blogissa. Tässä muutama linkki: Leena Lumi, Lukuisa, Kulttuuri kukoistaa ja Pieni kirjasto.
Kirjan tietoja:
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa
Päällys: Jussi Karjalainen
Teos, 2016
335 sivua

22 kommenttia:

  1. Tämän kirjan ympärillä leijuu kyllä melkoinen kutsuhuuto, jota kirjoituksesi taas osaltaan voimisti :) Kyllä tämä pitää ottaa lukuun.

    PS. Ihanat syyslehdet tuolla ylhäällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä! Ihastuin tähän todella, ja tarina vei vaivihkaa mukanaan. Parkkinen onnistuu taitavasti yhdistämään tarinaan menneen ajan tunnelmaa ja tiettyä kepeyttä.

      Kiitos! Syyslehdet löytyivät Bloggerin tarjoamasta kuvavalikoimasta. :)

      Poista
  2. Marika, jotenkin minusta tuntuu, että tämä kirja oli ihan minulle: Olen aika kulinaarinen tyyppi ja kun ruoka ja tarina liittouvat upeasti, se on 'match made in heaven'.

    (Terästä ei voi unohtaa!!!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä harvoin innostun ruokajutuista kirjoissa, mutta tähän kirjaan ne olivat kuin piste kaiken muun päälle. Jo taidokas sisällysluettelo herätteli lukijaa, että nyt on tulollaan jotain erityistä. :)

      Poista
  3. PS. Waude, mikä upea yläbanneri sinulla onkaan<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuva löytyi bloggerin valikoimista, mutta sopii ihanasti syksyyn. Puissa on täällä Oulussa vielä hetken juuri noita värejä. :)

      Poista
  4. Tämä oli huikea ja vertaukseksi Teräkseen sai pohtimaan, että ehkä voisin lukea sen myös! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teräksessä on italialaista kiihkeyttä, joka vetosi minuun. Olisipa kiva kuulla, mitä pidät Avallonen kirjasta. :) Luin sitä kesällä, ja lukuelämys oli tosi vaikuttava. Tämä Parkkisen kirja on ehkä omimmillaan hieman viileämmissä keleissä :)

      Poista
  5. Samoin, laitoin Teräksen muistiin itselleni. Nuo Elisabethin kirjeet tosiaan toivat teokseen vielä oman mielenkiintoisen lisänsä. Kirjassa on paljon herkullisia (!) ainesosia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elisabethin kirjeet olivat hieno oivallus tähän kirjaan, vaikka ensin hieman hämmäestelin mitä ihmeen tarkoitus niillä on. :) Onpas mukavaa, jos innostut lukemaan Teräksen.

      Poista
  6. Tämä on edelleen paras lukemani kotimainen tältä vuodelta. Tästä kirjasta kirjoittamani bloggaus on myös niitä harvoja bloggauksia, johon ole aika tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä minullakin on kotimaisten kirjojen parhaimmistoa, ehdottomasti. Jopa niin hyvä, että mietin uskaltaako tässä kokeillakaan muita Parkkisen kirjoja, voivatko ne olla lainkaan samalla tasolla tämän kanssa. :)

      Poista
  7. Tämä hullaannutti täysin! Sen teki myös Teräs :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, hullaannus on hyvä sana Parkkisen kirjalle. :)

      Poista
  8. Voi, tämä on kyllä vuoden parhaita kotimaisia. Hieno, tyylikäs kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, jos pitäisi juuri nyt valita yksi ainut uusi kotimainen kirja suosituslistalle, niin kyllä se olisi tämä. :)

      Poista
  9. Olen aivan varma, että tämä olisi juuri minunkin kirjani. Innostava arvio! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen varma, että tämä olisi sinun kirjasi. :) Toivottavasti ehdit tämän pariin jossain vaiheessa. Kiitos!

      Poista
  10. Olin tämän kirjan kanssa kirjaston varauslistalla ehkä 5/500, ja sitten klikkasin kesällä VAHINGOSSA sen pois varauksistani.. Nyt olen ehkä sijalla 170, ja harmittaa vietävästi kun tätä näin kauan joudun odottelemaan. Olen yrittänyt opetella olemaan ostamatta kirjoja, joiden hyvyydestä en ole varma, mutta tämän kohdalla alan kohta jo luottaa kaikkiin teidän ihaniin arviointeihin, ja hankkia ihan vain omaksi, ei ole oikein odotuttaa itseään puolta vuotta yhden kirjan parissa vahinkoklikkausten vuoksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts! Onpas tähän hurjat jonot. Kirjamakuja on tietysti monenlaisia, mutta kyllä minä olen itsekin harkinnut tämän ostamista omaan hyllyyn. Onko teillä tätä kirjastossa tarjolla semmoisessa "pikalukuhyllyssä", mistä ei saa lainata? Siellähän voisi vähän makustella kirjaa, ostaako vai odottaako jonossa.

      Poista
  11. Tykkäsin tästä kovasti, oli sellainen Wau! -kirja :-) Oli jotenkin kaikki palijat kohdillaan ja juoni veti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau sopii minunkin tunnelmiini. Tämä oli ensimmäinen Parkkiselta lukemani kirja, ja en tiennyt mitä odottaa. Aika nopsaan päädyin wau-fiiliksiin. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...