17. elokuuta 2015

Lukumaratonin kirjat & lyhytarviot

Viikonlopun lukumaratonin kirjojen lukutunnelmia lyhyesti:

Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon
Kansi Ea Söderberg
Tammi, 2011
153 sivua

Päähenkilönä on sympaattisen oloinen Jouni-nuorukainen, jonka kolttasaamelaistaustan kautta tuodaan yliluonnollisia aineksia juoneen. Kirjan tapahtumat olisivat voineet olla monin verroin mystisempiä, sillä kirjasta jäi hieman liian 'mukava' jälkimaku. Saamelaisjutut tekivät kirjasta silti kiinnostavan. Lukumaratonkirjana Kuulen kutsun metsänpeittoon oli erinomainen, sillä kirja oli nopealukuinen ja sivuja käänteli ilokseen.

Goodreads: 3 tähteä
Luettu mm. blogeissa Notko, se lukeva peikko, Taikakirjaimet ja Yöpöydän kirjat.
Lukuhaastepiste: I Spy -haasteen kohta 14) Senses.


Anni Polva: Rakasta minua hiukan! (1945)
Karisto, 2015 (16. painos)
187 sivua

Anni Polvan aikuiskirjat eivät saaneet minusta uutta ystävää esikoiskirjan myötä. Kirjassa mielenkiintoisinta oli tapa, jolla ystävykset Lulu ja Kerttu päätyivät Tuomolan maatilalle tekemään heinätöitä ja muita maatilan arkiaskareita. He ilmoittautuvat kirjan aluksi työpalvelukseen, ja edessä on viikon mittainen pesti maaseudulla. Punatukkainen ja räiskyväluonteinen Lulu taitaa lehmän lypsämisen ohella myös miesten vikittelyn, ja Antti-komistus saa Lulusta oivan vastuksen. Pariskunnan tutustuminen on melkoisen aggressiivista. Olen aikoinani kolunnut romantiikkahyllyn sisältöä sen verran, että kirjan juonikuvio oli äärimmäisen ennalta-arvattava, mutta Polva sentään onnistui yllättämään minut viimeisellä sivulla: avioliitto on kuulemma ikuista orjuutta. 

Rämäpäinen kohellus saa minulta kaksi Goodreads-tähteä.

Goodreads: 2 tähteä
Luettu blogissa Kulttuuri kukoistaa
Lukuhaastepiste:  Maalaismaisemia-lukuhaaste


Anton Tŝehov: Kirsikkatarha (1904)
Julkaistu kirjassa Lokki, Vanja-eno, Kolme sisarta, Kirsikkatarha
Suomennos Martti Anhava
Otava, 1999
74 sivua

Näytelmän lukuun minut innosti  50 kategorian lukuhaaste. Alkuun meni hetki siihen, että totuttelin lukemaan vuorosanojen listausta. Se tuntui oudolta, mutta pääsin kirjan alussa olleen rooliluettelon avulla viimein näytelmään sisälle. En tavoittanut tarinasta komediallisia piirteitä, mutta venäläinen huumori taitaakin olla aivan oma lajinsa. 

Kirsikkatarha kuvaa taitavasti erään yhteiskuntaluokan loiston päivien loppua. Varakas tilanomistajatar joutuu luopumaan kauniista maatilastaan, eikä menneiden muistelu auta kun edessä on pakkohuutokauppa. Neljään näytökseen mahtui ihmiskohtaloita monen sukupolven edestä.

Näytelmän luku oli mainio välipala lukumaratonilla, ja toimi hieman samaan tapaan kuin novellien lukeminen. Voisin siis myös seuraavalla maratonilla varata lukupinoon jonkin näytelmän.

Goodreads: 3 tähteä
Luettu mm. blogeissa Matkalla Mikä-Mikä-Maahan ja Täällä toisen tähden alla
Lukuhaasteet: Maalaismaisemia-lukuhaaste ja  50 kategorian lukuhaasteen kohta 47) A play.

Anu Holopainen: Ihon alaiset
Kansi Pirta Syrjänen
Karisto, 2015
202 sivua

Ihon alaiset kuvaa maailmaa, jossa ulkonäkö on kaikki. Stockmannin kosmetiikkaosaston myyjäksi päästään missikilpailun kautta ja luomut ovat kummajaisia. Mutta luomun katselu myös houkuttelee, toteaa Jara, joka saa ensimmäisen kesätyöpaikkansa luomuutensa voimin. Mukana on blogikirjoituksia ja irccailua, ja näiden ansiosta kirjan lukeminen oli mukavan vaihtelevaa, vaikka sisältö alkuun tuntui hajanaiselta.

Pidin kirjasta. Sen kuvaama maailma tuntuu äärimmäiseltä, mutta töröhuuliset ja vahakasvoiset kaunottaret lehtien palstoilla muistuttavat päivittäin, että nyky-yhteiskunnasta löytyvät kaikki ne ainekset, joista Ihon alaisten kuvaama maailma saattaisi kehittyä. Hieno aihe nuortenkirjaan. Kirja ei ollut mielestäni liian opettavainen, ja toivottavasti herättelee nuoria ulkonäkökeskeisyyden pohdiskeluun.

Goodreads: 4 tähteä
Luettu mm. blogeissa Kirjakko ruispellossa, Kirjasähkökäyrä ja Ullan luetut kirjat.
Lukuhaastepiste: Kirjallisuutta kotimaisista futiskaupungeista (Helsinki)


Ana Menéndez: Rakas Che (2003)
Suomennos Hanna Tarkka
Otava, 2005
233 sivua

Kirjan kehyskertomuksessa nuori nainen koettaa selvittää äitinsä tarinaa. Hän saa haltuunsa laatikollisen päiväkirjamerkintöjä, joista hahmottuu kuubalaisnaisen rakkaus kuuluisaa Che Guevaraa kohtaan. Mikä on totta ja mikä ei? Siitä en enää oikein jaksanut innostua kirjan loppupuolella, sillä lukumaratonin viimeisillä tunneilla nautin kovasti taitelija-Teresan hajanaisista päiväkirjamerkinnöistä. Niistä huokui rakkaus, surumielisyys, intohimoinen kuubalainen tunnelma... kirjan lopussa palattiin nykyhetkeen, ja se lähes pilasi lukutunnelmani. Kirja on silti lukemisen arvoinen, jos haikeansuloinen matka Havannaan kiinnostaa.

Goodreads: 3 tähteä
Lukuhaastepiste: I Spy -haasteen kohta 20) Emotion/Feeling (kirjan alkuperäinen nimi: Loving Che).

10 kommenttia:

  1. Ihon alaiset alkoi kiinnostaa. Toivottavasti jossakin vaiheessa alettaisiin kääntyä toiseen suuntaan ulkonäkökeskeisyydestä. Tai ehkä se on aina tuntunut vanhemmista sukupolvista, että nuoremmat ovat huolestuttavan pinnallisia, vaikka todellisuudessa suurin osa on aiempia sukupolvia fiksumpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihon alaiset kannattaa ehdottomasti lukea. Sen kuvaama todellisuus tuntui alkuun tosi kärjistetyltä, mutta sitten sitä huomasi että samoja asenteita löytyy ympäriltä jo nyt. Hätkähdyttävää. Minusta pelkkä ulkonäön ympärillä pyöriminen tuntuu tosi vieraalta, ja jos elämän tärkein sisältö on esim. omien kilojen tai grammojen miettiminen, olisi ehkä aika pysähtyä hetkeksi.

      Poista
  2. Mielenkiintoisia kirjoja olet lukenut :) Ihon alaiset aloitin juuri ja hurjaa menoa tosiaan. Pistää kyllä mietityttämään, että mihin suuntaan tämä maailma on menossa. Toivottavasti ei ainakaan ihon alaisten suuntaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tässä maratonissa tuli luettua sopivan erityylisiä kirjoja. Ihon alaiset oli minulla jo alkuvuonna lainassa, mutta enpä mukamas ehtinyt lukemaan ja nyt maratonilla se meni aivan muutamassa tunnissa. :) Hyvä kirja, kiva että otit lukuun.

      Poista
  3. Lukumaratonkirjojesi joukossa on monta kiinnostavan oloista kirjaa. Minä luin alkuvuodesta Anni Polvan kirjan "Me tytöt (opiskelemme)". Se on uusintapainos, ja Polva on kirjoittanut alkuperäisteoksen muistaakseni heti toisen maailmansodan jälkeen. Kirjassa ei tapahtunut kummoisia ja romanssikuviokin oli aika ennalta-arvattava, mutta silti se kirja oli jotenkin "raikas", kun ajattelee kirjan kirjoittamisajankohtaa. Polvan kirjoissa minua ihastuttaa, miten hänen sankarittarensa uhmasivat ajan naiskuvia ja -ihanteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lulu oli tosi räväkkä, ja hänen ja Antin lähes jokainen kanssakäyminen kääntyi nahisteluksi. Se teki kirjan lukemisesta minulle takkuista, en meinannut jaksaa tuommoista heilastelua. Mutta totta, Polva ei kirjoittanut tähän esikoiseensakaan liian kiltistä tytöstä vaikka avioliittopa se oli perimmäisenä tavoitteena tämän kirjan ystävyksillä. :)

      Poista
  4. Lulu ja Antti ovat räiskyvä pari. Oli kiva kuulla heidän romanssinsa alusta (luulen, että olen kirjan joskus nuorena lukenutkin).

    Sinullahan oli hyvä maraton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tässä liitossa näyttää säkenöivän. :) Maraton oli onnistunut. Sopivan rennolla otteella kun lukee, jää mukavat muistot vuorokaudesta.

      Poista
  5. Todella kiintoisia maratonkirjoja. Saamelaisista tuli mieleen, että minun pitäisi saada joskus aikaiseksi lukea aiheesta jotain. Tuntuu että tiedän enemmän muista alkuperäiskansoista, mutta en mitään heistä jotka asuvat Suomessa.

    Mielenkiintoista muuten kuulla, mitä pidät Ragtimesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamelaistietous ei minullakaan ole hallussa, joten siksi Peltoniemen kirja oli hyvin avartava omalla tavallaan. Huomasin Goodreadsista, ettei Ragtime tehnyt sinuun vaikutusta. :) Minä taasen taidan pitää siitä nyt aivan kuten vuosi sitten... muutaman kymmenen sivua olen ehtinyt lukea, ja Doctorowin teksti on vaan minun mieleeni, ei siitä mihinkään pääse. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...