#nottoreadtag

Blogeissa on viime aikoina pyörinyt hauska tag nimeltään #nottoreadtag (katso esim. Aukeamia, Kirjasähkökäyrä, Kartanon kruunaamaton lukija), ja päätinpä nyt itsekin vastata tähän. Teemana ovat siis kirjat, joiden lukeminen ei pahemmin kiinnosta.

Kuva https://unsplash.com/photos/3w1XBUGj4ds / Dan Dumitriu
 

1. Klassikko, jota et usko lukevasi

Albert Camusin Sivullinen ei maineestaan huolimatta houkuttele minua vähäisessäkään määrin. Edes kirjan lyhyt sivumäärä ei saa minua innostumaan psykologisesta romaanista, jossa kieriskellään vaatimattoman nuoren miehen ahdistuksessa.

2. Kirja, joka ei sovi yhteen arvojesi kanssa

Moni bloggaaja on vastannut tähän Hitlerin Taisteluni-kirjan, ja se olkoon minunkin vastaukseni. Yleisesti ottaen en kannata kirjojen polttamista ja totaalista hävittämistä, mutta tämän kirjan olemassa oloa ei ihmiskunta kaipaa.

3. Liian pitkä kirja

Mielestäni yli 900 sivun mittaiset kirjat ovat liian pitkiä - elleivät sitten ole aivan äärimmäisen hyviä kirjoja. Tykkään lukea tiiliskiviä esimerkiksi lomilla, mutta hei, joku raja niissäkin on! Ihan kivat ylimittaiset jäävät kyllä kesken. 

Miki Liukkosen O ei aivan yllä 900 sivuun (859 sivua), mutta omat lukuhaluni kirjan pituus torpedoi täysin. Erikoisen rakenteen omaava nykyromaani ei kuulu mukavuusalueelleni muutoinkaan, saati sitten näin pitkänä versiona tarjoiltuna. Nostan hattua heille, jotka ovat kirjan kahlanneet läpi.

4. Kirja sellaisesta genrestä, jota et yleensä tykkää lukea

Scifiä luen todella harvoin (vaikkakin taannoisen scifi-haasteen myötä innostuin jossain määrin nuorille kirjoitetuista scifi-kirjoista). Liu Cixinin Kolmen kappaleen probleema sai minut kuitenkin kiinnostuman sen verran, että lainasin kirjan. No, en päässyt alkusivuja pidemmälle ja kirja palautui kirjastoon. Juuri tuon scifi-haasteen aikana taisin innostua kokeilemaan kirjaa vielä kerran, mutta yhtä laihoin tuloksin. Kirjan juonikuvio vaikutti niin erikoiselta (sisältää ilmeisesti fysiikkaa, Kiinan historiaa, jonkinlaisen dekkarijuonen ja ties mitä), että Cixin taitaa olla ns. taputeltu minun osaltani.

5. Suosittu kirja, josta et ole kiinnostunut

Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista sai Finlandia-palkinnon vuonna 2016, ja kirja oli todella suosittu kirjablogeissa. Muistan, miten koetin sitä itsekin lukea mutta en saanut kirjasta oikein mitään irti, ja se jäi kesken. Helsinki-tunnelmointi jätti mitäänsanomattoman jälkimaun.

Heather Morrisin kirjat ovat olleet suosittuja, mutta minua keskitysleiritarinat eivät kiinnosta sen vertaa, että edes kokeilisin kirjoja. Liian ahdistava aihe. Toisaalta on kyllä hyvä, ettei tätä julmaa historianvaihetta unohdeta. En vain itse halua sitä omaan lukupinooni.

6. Kirja, jota et lukenut tai tule lukemaan loppuun asti

Dostojevskin klassikko Rikos ja rangaistus jäänee minulta tässä elämässä lukematta. Jos oikein muistan, olen koettanut lukea kirjaa kolmisen kertaa ja no, aina olen sentään päässyt hieman pidemmälle Raskolnikovin onnettoman elämän käänteissä. Viimeisin lukuryritys taisi päättyä ennen 150 luetun sivun rajapyykkiä. Rikos ja rangaistus on niitä kirjoja, joiden kohdalla minun äärimmäisen vaikea ymmärtää sitä, että joku aivan aikuisten oikeasti väittää pitävänsä kirjasta.

7. Kirja, jonka toivoisit jättäneesi lukematta

Yhtään näin huonoa lukukokemusta ei muistu mieleen, mutta toki kaikki blogissani yhden tähden saaneet kirjat ovat sellaisia, että ne olisi vallan hyvin voinut jättää lukemattakin.

8. Kirja, joka on ollut lukulistallasi/hyllyssäsi vuosia, mutta jota et ole vieläkään lukenut 

Heh, David Mitchellin Pilvikartasto on edelleen lukematta, vaikka olen tunkenut sitä ties miten monelle omasta hyllystä koottujen kirjojen lukulistalle. Itse asiassa koetin kyllä lukea Pilvikartastoa alkukesällä, mutta luovutin noin kymmenen sivun jälkeen. Kirjan alku vaikutti tosi sekavalta, ja kun edessä oli monta sataa tiheään painettua sivua... huh! Mutta varmaankin yritän selättää kirjan jossain vaiheessa uudemman kerran. Pilvikartastoa on kehuttu niin paljon, ja olen pitänyt muista lukemistani Mitchellin kirjoista kuin hullu puurosta. Tänä kesänä Mitchellin kirjan moniulotteisuus vain oli ihan liikaa (lukupinoni on ollut kovin kepeä koko kesän ajan).

Kommentit

  1. Kesä on minullekin kepeiden kirjojen aikaa. Dekkareita ja viihdettä.
    Pilvikartastoa suosittelen edelleen. Akvarelleja oli kyllä minulle hieno lukukokemus.
    Liukkosen teos jää minultakin lukematta, samoin Rikos ja rangaistus sekä Sivullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Pilvikartasto on edelleen omassa hyllyssä vuoroaan odottamassa. :) En minä nyt näin helpolla sen kanssa luovuta...

      Poista
  2. Heh, minä kahlasin Liukkosen O:n, mutta hänen toinen teoksensa jäi lukematta. Morrisin kirjoja en minäkään ole lukenut enkä aio. Viikilän Akvarelleissa minua kiinnosti Helsingin historia. Finlandian olisin suonut Emma Puikkosen teokselle Eurooppalaiset unet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletpa melkoisen järkäleen saanut luettua. 😊 Puikkosen kirja sai minutkin kiinnostumaan, mutta kirja on päässyt unohtumaan. Pitäisikin muistaa kokeilla sitä nyt syksyllä.

      Poista
  3. Minäkään en mielelläni tartu hyvin paksuihin kirjoihin, vaikka huomaan, että nuorempana kirjan paksuus ei juuri haitannut. Olen lukenut paljon mm. venäläisiä klassikoita, eivätkä ne ole ihan kapoisia kirjoja. Rikos ja rangaistus on yksi suosikkikirjoistani. Oli ilo käydä Pietarissa Dostojevskin kotimuseossa. Viikilän kirjasta pidin. Kirjan innoittamana olen kuvannut paljon Engelin aikaista Helsinkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on mukavaa lukea alle 300 sivun kirjoja. Se on sellainen sopiva mitta, ei tarvitse viettää yhden kirjan kanssa liikaa aikaa. Kiva kuulla, että Viikilän kirja on innostanut kuvaamaan. Engelin kädenjälki on kaunista, sitä en kiellä.

      Poista
  4. Kivoja vastauksia! :)

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut Sivullisen tammikuussa 2014 (lunttasin blogistani, kätevää) ja se on edelleen aika voimakkaasti mielessäni hiostavan tunnelmansa takia. Minusta ihan lukemisen arvoinen teos, vaikka jäi melko valjuksi. Mutta makuasioita nämä!

    Minullakin tulee aika vähän luettua scifiä, vaikka lähes poikkeuksetta ne harvat lukemani ovat olleet hyviä. Sama juttu fantasian kanssa noin yleisesti: ei tule luettua, vaikka periaatteessa kiinnostaa.

    Minultakin on Akvarelleja Engelin kaupungista lukematta ja voi olla että jääkin lukematta. Ei kiinnosta tarpeeksi, sama juttu Heather Morrisin kirjojen kanssa: tärkeä aihe, mutta olen siitä taannoin lukenut niin paljon, että ainakaan toistaiseksi en jaksa.

    Tässä muuten eräs, joka ihan aidosti piti Rikoksesta ja rangaistuksesta :D Tosin kirjan lukemisesta on aikaa, luin sen joskus parikymppisenä. En tiedä miten sen nyt kokisin. Ehkä pitää ottaa uusintalukuun jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makunsa kullakin. :) Ja mistäs sen tietää, ehkä mun lukumaku kehittyy vielä joskus sille asteelle, että R & R :n hienous aukenee minullekin ( vaikka en olekaan kovin toiveikas tämän suhteen... :)).

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.