Agatha Christie: Kurpitsajuhla

Agatha Christien Kurpitsajuhla (WSOY, 1985) on muistunut muutama aiempana vuonna mieleeni juuri tähän aikaan vuodesta ja olen harmitellut, kun kirja on jäänyt lukematta ja bloggaamatta täsmälleen oikeana päivänä - eli siis tänään, lokakuun viimeisenä päivänä, kun anglosaksisissa maissa vietetään pyhäinpäivän aattoa eli Halloweenia. Mutta tänä vuonna varauduin hyvissa ajoin ja sain kirjastosta luettavakseni Christien alunperin vuonna 1969 ilmestyneen dekkarin, vieläpä sellaisilla kansilla, jotka groteskin outoina sopivat juhlistamaan Halloweenia.

"Poirot vilkaisi kelloaan - hänen oli määrä tavata rouva Oliver tasan kymmenen minuutin kuluttua "Apple Trees" -nimisen talon ulkopuolelle. Nimi vaikutti todella kammottavan sopivalta.

    Tässä jutussa ei näytä pääsevän eroon omenista, Poirot ajatteli. Mikään ei voinut olla miellyttävämpää kuin mehukas englantilainen omena... Ja kuitenkin omenat liittyivät nyt luudanvarsiin ja noitiin ja vanhanaikaisiin kansantapoihin ja murhattuun lapseen." (s. 44)

Kirjan tapahtumat pyörähtävät käyntiin, kun pikkupaikkakunnan lapsille järjestetyssä Halloween-juhlassa eräs nuorista juhlijoista löydetään hukutettuna vesisankoon, josta hetkeä aiemmin on leikkimielisesti kalasteltu omenia. Juhlijoiden joukossa on rouva Adriane Oliver, joka hälyyttää paikalle tuttavansa Poirotin. Näin Poirot pääsee uppoutumaan syvälle englantilaisen maaseudun synkkiin salaisuuksiin. Hukutettu tyttörukka nimittäin oli kehuskellut nähneensä jokunen vuosi sitten murhan...

Mielestäni Kurpitsajuhla oli erinomainen Hercule Poirot-dekkari. Poirotin hahmossa minua usein ärsyttävät hänen tunnistettavat luonteenpiirteensä, joita korostetaan kirjan aikana liikaa. Harmaat aivosolut, mahtavat viikset, mukana roikkuva Hastings-ystävä... huh, näitä saa monessa Poirot-kirjassa liian suuren annoksen. Jostain syystä Kurpitsajuhlassa tätä yliannostustilaa ei tullut lainkaan (eikä Hastings onneksi esiintynyt tarinassa). Poirotin hahmon ylenpalttisen esilletuomisen sijaan Christie kerii taitavasti auki pienen kylän vaiettuja saloja, ja tässä hän onnistuu loistavasti. Kun pinnan alle kurkistaa, kyseessä ei todellakaan ole mikään väritön, hajuton ja mauton englantilainen kylä. On tietysti hieman makuasia, meneekö juoni joissain paikoin liian epäuskottavaksi (voiko yhteen kylään mahtua kaikki tuo draama?), mutta minun nautin kovasti Kurpitsajuhlan juonenkäänteistä. Rikosjuonen loppu oli sen verran dramaattinen, että se kruunasi hienosti muutoinkin hyytävän tarinan. Kurpitsajuhla saakin minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin.

***

Christien Kurpitsajuhla päättää minun osuuteni Yöpöydän kirjat -blogin Halloween-lukuhaasteessa. Tätä haasteen viimeistä kirjaa lukuunottamatta teemakuukauteni sujui aavemaisten lanujen, dekkareiden ja sarjakuvien merkeissä eli luin haasteeseen seuraavat kirjat:

Vera Brosgol: Anya's Ghost - mitä tapahtuu, kun amerikkalaistunut siirtolaistyttö saa ystäväkseen aaveen?

Antti Saarnio (teksti) & Cata Ahlbäck (kuvitus): Aavepoika Aapeli & Mörkölinna ja Aavepoika Aapeli & Muinainen Metusalem - aavemaisia seikkailuja nuorille lukijoille. Minäkin ihastuin!

Georges Simenon: Maigret ja aave - vuosien tauon jälkeen "löysin" Maigretit jälleen. Napakan lyhyt ja tiivistunnelmainen dekkari - näitä lisää, kiitos.

Johanna Jasminen: Kummitus - sympaattiset, pikkuruiset sarjakuvakummitukset olivat kuukauden paras löytö.

Katarina Mazetti: Haamuja ja hirviöitä & Kristina Ohlsson: Lasilapset - jänniä tarinoita nuorille. Olin jo ohittanut kohderyhmäiän sen verran reilusti, että nämä menivät välipalalukemisen sarjaan. Kivoja kirjoja silti.

Minulla olisi ollut luettujen pinossa ainekset vielä yhteen juttuun, mutta sen naputtelu jää aikataulusyistä ensi viikonloppuun. Teemakuukausi oli silti onnistunut, sillä oli mukavaa löytää näin paljon lyhyttä, nopeaa ja silti antoisaa luettavaa (aikapula riivaa bloggaajaa... paksuille romaaneille ei oikein nyt irtoa lukuaikaa). Kiitokset siis Niinalle mukavasta haasteideasta!

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Jokken kirjanurkka, Lukemisen kartasto, Kirjablogi Rouge
Kirjan tietoja:
Agatha Christie: Halloween Party (1969)
Suomennos Anna-Liisa Laine
WSOY, 1985
227 sivua