Agatha Christie: Kurpitsajuhla

Agatha Christien Kurpitsajuhla (WSOY, 1985) on muistunut muutama aiempana vuonna mieleeni juuri tähän aikaan vuodesta ja olen harmitellut, kun kirja on jäänyt lukematta ja bloggaamatta täsmälleen oikeana päivänä - eli siis tänään, lokakuun viimeisenä päivänä, kun anglosaksisissa maissa vietetään pyhäinpäivän aattoa eli Halloweenia. Mutta tänä vuonna varauduin hyvissa ajoin ja sain kirjastosta luettavakseni Christien alunperin vuonna 1969 ilmestyneen dekkarin, vieläpä sellaisilla kansilla, jotka groteskin outoina sopivat juhlistamaan Halloweenia.

"Poirot vilkaisi kelloaan - hänen oli määrä tavata rouva Oliver tasan kymmenen minuutin kuluttua "Apple Trees" -nimisen talon ulkopuolelle. Nimi vaikutti todella kammottavan sopivalta.
    Tässä jutussa ei näytä pääsevän eroon omenista, Poirot ajatteli. Mikään ei voinut olla miellyttävämpää kuin mehukas englantilainen omena... Ja kuitenkin omenat liittyivät nyt luudanvarsiin ja noitiin ja vanhanaikaisiin kansantapoihin ja murhattuun lapseen." (s. 44)
Kirjan tapahtumat pyörähtävät käyntiin, kun pikkupaikkakunnan lapsille järjestetyssä Halloween-juhlassa eräs nuorista juhlijoista löydetään hukutettuna vesisankoon, josta hetkeä aiemmin on leikkimielisesti kalasteltu omenia. Juhlijoiden joukossa on rouva Adriane Oliver, joka hälyyttää paikalle tuttavansa Poirotin. Näin Poirot pääsee uppoutumaan syvälle englantilaisen maaseudun synkkiin salaisuuksiin. Hukutettu tyttörukka nimittäin oli kehuskellut nähneensä jokunen vuosi sitten murhan...

Mielestäni Kurpitsajuhla oli erinomainen Hercule Poirot-dekkari. Poirotin hahmossa minua usein ärsyttävät hänen tunnistettavat luonteenpiirteensä, joita korostetaan kirjan aikana liikaa. Harmaat aivosolut, mahtavat viikset, mukana roikkuva Hastings-ystävä... huh, näitä saa monessa Poirot-kirjassa liian suuren annoksen. Jostain syystä Kurpitsajuhlassa tätä yliannostustilaa ei tullut lainkaan (eikä Hastings onneksi esiintynyt tarinassa). Poirotin hahmon ylenpalttisen esilletuomisen sijaan Christie kerii taitavasti auki pienen kylän vaiettuja saloja, ja tässä hän onnistuu loistavasti. Kun pinnan alle kurkistaa, kyseessä ei todellakaan ole mikään väritön, hajuton ja mauton englantilainen kylä. On tietysti hieman makuasia, meneekö juoni joissain paikoin liian epäuskottavaksi (voiko yhteen kylään mahtua kaikki tuo draama?), mutta minun nautin kovasti Kurpitsajuhlan juonenkäänteistä. Rikosjuonen loppu oli sen verran dramaattinen, että se kruunasi hienosti muutoinkin hyytävän tarinan. Kurpitsajuhla saakin minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin.

***

Christien Kurpitsajuhla päättää minun osuuteni Yöpöydän kirjat -blogin Halloween-lukuhaasteessa. Tätä haasteen viimeistä kirjaa lukuunottamatta teemakuukauteni sujui aavemaisten lanujen, dekkareiden ja sarjakuvien merkeissä eli luin haasteeseen seuraavat kirjat:

Vera Brosgol: Anya's Ghost - mitä tapahtuu, kun amerikkalaistunut siirtolaistyttö saa ystäväkseen aaveen?


Georges Simenon: Maigret ja aave - vuosien tauon jälkeen "löysin" Maigretit jälleen. Napakan lyhyt ja tiivistunnelmainen dekkari - näitä lisää, kiitos.

Johanna Jasminen: Kummitus - sympaattiset, pikkuruiset sarjakuvakummitukset olivat kuukauden paras löytö.

Katarina Mazetti: Haamuja ja hirviöitä & Kristina Ohlsson: Lasilapset - jänniä tarinoita nuorille. Olin jo ohittanut kohderyhmäiän sen verran reilusti, että nämä menivät välipalalukemisen sarjaan. Kivoja kirjoja silti.

Minulla olisi ollut luettujen pinossa ainekset vielä yhteen juttuun, mutta sen naputtelu jää aikataulusyistä ensi viikonloppuun. Teemakuukausi oli silti onnistunut, sillä oli mukavaa löytää näin paljon lyhyttä, nopeaa ja silti antoisaa luettavaa (aikapula riivaa bloggaajaa... paksuille romaaneille ei oikein nyt irtoa lukuaikaa). Kiitokset siis Niinalle mukavasta haasteideasta!


Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Jokken kirjanurkkaLukemisen kartastoKirjablogi Rouge
Kirjan tietoja:
Agatha Christie: Halloween Party (1969)
Suomennos Anna-Liisa Laine
WSOY, 1985
227 sivua

Kommentit

  1. Hmm, en ole tietääkseni lukenut Christieltä yhtään Poirot-dekkaria, vaikka muutamia muita hänen kirjojaan olen lukenut. Tuntuu kyllä, että pitäisi ainakin kokeilla Poirotia, kun on periaatteessa niin klassinen henkilöhahmo. Tämä Kurpitsajuhla voisi olla hyvä kokeilukirja: englantilaiset pikkukylät kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Poirot on taatusti hahmona dekkarikirjallisuuden klassikko. Tämä nyt lukemani ei tosin anna hänestä aivan täydellistä kuvaa :D, mutta minusta se oli tällä kertaa vaan plussaa kirjalle. Jos hillitty brittiläinen tunnelma kiinnostaa, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla Kurpitsajuhlia. :)

      Poista
  2. Kiitos haasteeseen osallistumisesta. :) Minun on ollut jo useamman vuoden ajan tarkoitus lukea tuo Kurpitsajuhla. Löysin sen kesällä omaan hyllyyn, eli ehkäpä ensi vuonna haasteen tiimoilta viimein luenkin. Onnekkaana sattumana Elly Griffithsin Käärmeen kirous sijoittui osin Halloweenin aikaan. Mahtaisikohan löytyä muita dekkareita, jotka käyttävät samaa ajankohtaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Kurpitsajuhlaa, se voisi hyvinkin olla sinun makuusi. Minä tulin lukeneeksi ja bloganneeksi tuon Griffitsin kirjan jo viime kuussa. Oli kyllä hyvä, minusta tuli ko. osan myötä sarjan fani. Muutama osa on jäänyt välistä lukematta, mutta aion kiriä sarjan ns. kiinni tässä talven mittaan. :)

      Poista
  3. Kuulostaa hyvältä valinnalta juuri tähän vuoden aikaan. Täytyypä yrittää muistaa ensi syksynä ottaa lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Christien dekkari oli sopivan kolkkoa luettavaa pimeinä syysiltoina. Sopii se tietysti muihinkin vuodenaikoihin, mutta oli kerrankin kiva lukea jotain "oikeaan" aikaan. :)

      Poista
  4. Oletpa löytänyt sopivan dekkarin juhlistamaan Halloweenia :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.