Antti Saarnio: Aavepoika Aapeli & Mörkölinna & Muinainen Metusalem

Antti Saarnion kirjoittamat ja Cata Ahlbäckin kuvittamat Aavepoika Aapeli -kirjat ovat olleet eräs parhaita lukulöytöjäni Halloween-lukuhaasteeseen. Kirjat on suunnattu nuorille lukijoille, mutta voin vakuuttaa, että myös aikuinen viihtyy mainiosti reippaan ja neuvokkaan Aapeli-aaveen seurassa. Sarjassa on ilmestynyt kaksi kirjaa: Aavepoika Aapeli & Mörkölinna (Haamu, 2016) ja Aavepoika Aapeli & Muinainen Metusalem (Haamu, 2018). Innostuin Mörkölinnasta sen verran isosti, että onneksi myös Metusalemista kertova kirja ehti mukaan haastejuttuun.


Kirjan päähenkilönä (tai siis pääaaveena!) on kunnolliseen ja rehtiin maalaisaaveperheeseen syntynyt Aapeli-aavepoika. Hän haaveilee linnakummituksen urasta suuressa maailmassa, vaikka vanhemmat koettavat toppuutella ja ehdottavat vaikkapa autiotalo- tai kartanokummituksen paikkaa. Päättäväinen Aapeli pitää päänsä ja lähtee etsimään itselleen sopivaa linnaa. Ja niin hän päätyy Mörkölinnaan, jossa onkin joukko kummituksia melkoisessa kiipelissä.
"Koko loppuyön Aapeli kierteli kauhuissaan ympäri isoa linnaa etsien ulospääsyä.
    Proffa oli puhunut totta. Kukaan ei estänyt Aapelia, mihin hän vaan menikin. Mutta pois ei päässyt.
    Kun ikkunasta tai ampuma-aukosta lensi ulos, tuntui kuin edessä olisi ollut näkymätön aineeton seinä. Tutkittuaan ihmeellistä seinää koko yön, Aapeli ei löytänyt siitä pienintäkään rakoa. Itku kurkussa Aapeli kierteli ympäri linnaa." (s. 47)
Aapeli ei silti luovuta, ja lopulta merkillisen linnan arvoitus selviää. Liian pelottavaksi kirjan tapahtumat eivät mielestäni menneet edes nuorempien lukijoiden näkökulmasta, mutta siitä tykkäsin, että tarinan käänteet eivät olleet itsestään selviä ja juonessa oli sopivasti jujua ja oikeaa jännitystäkin. Aavemaailma on tietysti jo sinänsä kiehtova tapahtumapaikka, ja Aapeli-kirjoissa riittää persoonallisia aaveita, jotka tuovat väriä tarinaan. Myös itse Aapeli on todella symppis pikku aave, joka omalla vaatimattomalla tavallaan puskee eteenpäin tärkeiksi kokemissaan asioissa.

Sarjan toinen osa Muinainen Metusalem jatkuu siitä, mihin sarjan avausosa jäi, mutta kirjan voi kyllä lukea itsenäisenäkin osana. Aapelin linnakummitushaave itää edelleen, ja hän lähtee etsimään itselleen kunnollista linnaa. Ja niin hän päätyy erikoisen Metusalem-aaveen oppiin. Kirjan tarina ei ollut mielestäni aivan yhtä jännittävä kuin Mörkölinna, mutta toisaalta oli hyvä, että jatko-osa oli omanlaisensa seikkailu. Sympaattinen Aapeli saa kirjassa lisäksi ihastuttavan oloisen kumppanin, joten odottelen suurella mielenkiinnolla, kuinka heidän tarinansa jatkuu.

Cata Ahlbäck on tehnyt kirjasarjaan hienon mustavalkokuvituksen, joka on kuin piste i:n päälle kirjojen tunnelman kannalta. Aavepoika-Aapelin maailma vaikuttaa kuvissa juuri sopivan oudolta ja utuisen aavemaiselta:



Sekä Mörkölinna että Muinainen Metusalem saavat minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Iso lukusuositus heille, jotka pitävät aavemaisista seikkailuista.

***

Osallistun kirjoilla Halloween-lukuhaasteeseen.


Goodreads: Molemmille kirjoille 4 tähteä
Mistä kirjat minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: 
* Mörkölinna-kirjaa on luettu mm. blogeissa Luetaanko tämä?, Kirjapöllön huhuiluja
* Muinainen Metusalem -kirjan traileri:


Kirjojen tietoja:

Antti Saarnio: Aavepoika Aapeli & Mörkölinna
Kuvitus Cata Ahlback
Haamu-kustannus, 2016
95 sivua

Antti Saarnio: Aavepoika Aapeli & Muinainen Metusalem
Kuvitus Cata Ahlback
Haamu-kustannus, 2018
115 sivua

Kommentit

  1. Minä luin esikoisen kanssa tyon ensimmäisen osan, ja onhan se aika jännä. Ahlbäckin kuvitus sen sijaan ei ollut lapseni mieleen, ja täytyy sanoa, että ei se ehkä ihan omakaan suosikkini ole. Siinä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että se kuvaa hyvin aavepojan outoa maailmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kuvitus varmaankin jakaa mielipiteitä ja tosiaan, se voi pienelle lapselle olla esim. liian synkkä mustavalkoisuudessaan. Minun aikuissilmääni kuvat olivat miellyttävän erilaisia ja persoonallisia.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.