Halloween-haaste käynnistyy aavemaisissa lanu-tunnelmissa!

Huu, huu, tervetuloa Halloween-kuukauteen! 

Yöpöydän kirjat -blogissa on käynnistynyt koko lokakuun kestävä Halloween-teemainen lukuhaaste. Arvelin ensin, etten ehdi mukaan haasteeseen laisinkaan, sillä juuri nyt lukuaikaa on kovin vähän vapaa-ajan lukemisille. Mutta onneksi kirjaston tietokanta paljasti minulle, että meillä julkaistaan muutakin kuin tiiliskiviä... 😉 eli lanu-kirjojen maailmasta löytyi paljon nopeaa ja mukavaa luettavaa Halloween-aiheen tiimoilta. Ja muutama teemaan sopiva dekkarikin tarttui haaviin, joten hip hei, olen mukana lukuhaasteessa ainakin yhdellä kirjajutulla per viikko. Luvassa on aavemaisia lukufiiliksiä näin perjantaisin (ja kenties viikonlopunkin aikana)!

Aloitan Halloween-kuukauteni kahdella nuorille lukijoille suunnatulla jännityskirjalla, jotka molemmat tulevat dekkareden ihmemaasta, Ruotsista. Kristina Ohlsson aloittaa Lasilapset-kirjallaan (WSOY, 2018) trilogian ja Katarina Mazettin Haamuja ja hirviöitä (Otava, 2018) on Seikkailuserkukset-sarjan neljäs osa.

Kristina Ohlssonin Lasilapset on Goodreads-kommenttien mukaan saanut kauhistuksen väristyksiä aikaan jopa aikuislukijoissa. Minulle Lasilapset ei ollut aivan näin hurja elämys, mutta mukavaa kummittelufiilistä kirjassa kieltämättä oli. Kirjan pääosassa on 12-vuotias Billie-tyttö, joka muuttaa äitinsä kanssa vanhaan taloon, jonka entiset asukkaat ovat jättäneet ikään kuin siltä seisomalta. Vanhat huonekalut ovat vielä paikoillaan, samoin lasten lukemat kirjat. Äskettäin kuollutta isäänsä kaipaava Billie haikailee muutosta takaisin entiseen kotiin, samalla kun talo tuntuu käyttäytyvän oudosti. Miten kattolamppu heilahtee itsekseen, kuka kirjoittaa ikäviä viestejä Billien piirustuksiin? Ja miksei äiti huomaa talossa mitään kummallista?

Lasilasten jännitys kihelmöi pikku hiljaa, samalla kun seurataan Billien sopeutumista uudelle paikkakunnalle ja arkeen ilman isää. Lasilapset onkin onnistunut sekoitus aavemaista tarinaa ja pienen tytön elämänmuutosta. En pitänyt kirjaa kovin räväkkänä, mutta se saattaakin sopia myös nuorille lukijoille, jotka eivät liian jännistä kirjoista innostu. Minulta upeakantinen Lasilapset saa Goodreadsiin kolme tähteä.

Katarina Mazettin Haamuja ja hirviöitä on paljon rempseämpi ja toiminnallisempi lastenjännäri kuin Lasilapset. En ole aikaisemmin tutustunut seikkailuserkusten puuhiin, mutta hyvinpä heidän matkaansa pääsi myös keskeltä sarjaa. Tässä kirjassa neljä serkusta matkaa tapaamaan Frida-tätiään ilmeisen tuttuun Uikkusaareen juuri Halloween-juhlan alla. Kuinkas sattuukaan, paikkakunnalla on ryöstöaalto, jota selvitellään kirjan muiden sattumusten lomassa.

Haamuja ja hirviöitä koostuu lyhyistä luvuista, joista jokainen sisältää tavallaan oman pikku seikkailunsa tai ainakin jonkin hupaisan säikyttelykohtauksen. Luulen, että nuorille lukijoille tämä nopeatempoinen tyyli toimii paremmin kuin aikuislukijalle. Vauhdikasta menoa riittää alusta loppuun asti, ja kuten kirjan takakannessa todetaan, vaikutteita on haettu Viisikoista. En tavoittanut Viisikkojen vetovoimaa serkusten seikkailuista, mutta pidin kyllä Haamujen ja hirviöiden reippaasta ja iloisesta tunnelmasta, retkifiiliksestä syksyisellä saarella,  ja runsas henkilögalleria toi sekin mukavasti vipinää tarinan kulkuun. Nuorempi minäni olisi saattanut innostua serkkujen toimista enemmänkin, mutta nyt kirja saa Goodreadsiin kolme tähteä.

Goodreads: Molemmat kirjat saavat 3 tähteä

Mistä kirjat minulle? Lainasin kirjastosta

Muualla verkossa:

* Lasilapsista on luettu mm. blogeissa Kirjapöllön huhuiluja, Kirjasähkökäyrä, Evarian kirjahylly

* Katarina Mazettin omat sivut ovat täällä.

Kirjojen tietoja:

Kristina Ohlsson: Glasbarnen (2013)

Suomennos Pekka Marjamäki

WSOY, 2018

203 sivua

Katarina Mazetti: Monster och mörker (2013)

Suomennos Ulla Lempinen

Otava, 2018

153 sivua