Anita Amirrezvani: Kukkien verellä kirjottu

Futismaa-haaste johdatti minut tällä kertaa Iraniin. Anita Amirrezvanin esikoiskirja Kukkien verellä kirjottu (WSOY, 2008) löytyi lähikirjaston vinkkihyllyltä. Amirrezvani on syntynyt Teheranissa, ja hän vietti lapsuutensa San Franciscossa vanhempiensa eron jälkeen. Esikoiskirjaansa varten Amirrezvani teki useita tutkimusmatkoja Iraniin, joten kirjan sivujen tunnelma lienee aidonoloinen aivan oikeasti. Ainakin minusta tuntui, kuin olisin tehnyt pienen matkan 1600-luvun Persiaan.

Kirjan päähenkilönä ja kertojana on nimettömäksi jäävä maalaistyttö. Perheen isä kuolee kirjan alussa, ja äiti ja tytär joutuvat lähtemään kotikylästään isän velipuolen Gostahamin hoteisiin kaupunkiin. Köyhän äidin ja tyttären asema Gostahamin varakkaassa perheessä ei ole kovin korkea, sillä he joutuvat asumaan vetoisassa kopperossa ja auttamaan palvelijoita talon töissä. Gostaham omistaa kuninkaallisen mattokutomon, ja hän lupautuu opastamaan sukulaistyttöä matontekemisen saloihin, vaikka sukupuoli rajoittaakin tytön saamaa oppia:

"'Sinä muistutat minua enemmän kuin omat tyttäreni - sinulla on synnynnäiset lahjat. Jos olisit poika, olisit voinut kohota omasta yhteiskuntaluokastasi ja oppia tekemään mattoja, joita vaalittaisiin aarteina vielä kauan sinun jälkeesi ja joita tulevat mestarit matkisivat. Kenties olisit tunnustuksena itseltään shaahilta saanut luvan kirjoittaa nimesi johonkin parhaimmista luomuksistasi. Tiedän, että olisit tehnyt minut sinusta ylpeäksi. Olkoon tilanne mikä on, sinä olet joka tapauksessa suunnitellut erittäin hienon mallin.'

    Punastuin kuvitellessani, että oma nimeni olisi solmittu hopealangoin indigonsiniseen mattoon, josta minut tunnettaisiin sen mestariksi vielä satoja vuosia myöhemmin. Kotikylässämme kukaan ei koskaan signeerannut mattojaan." (s. 222-223)

Kukkien verellä kirjottu on nimettömän tytön tarina, jossa hän taistelee tietään eteenpäin miesten maailmassa. Tytöllä on matontekemisen lahja ja silmää kauniille sommittelulle, mutta olosuhteet ovat hänen lahjakkuuttaan vastaan. Kirjassa tytölle käy lopulta hyvin, mutta siitä huolimatta mietin, miten siloteltu kirjan kertomus oli. Kyllähän kirjassa kuvataan äidin ja tytön toimeentulon vaikeuksia, köyhyyttä ja pakon sanelemaa sigheh-avioliittoa, mutta mietin, olisiko 1600-luvun Persiassa oikeasti voinut käydä niin onnellisesti kuin kirjassa lopulta kävi? Ehkä kyse on vain omista ennakkoluuloistani, kun epäilen, saattoiko nuori nainen tuona aikana nousta niin itsenäiseen asemaan, johon nimetön kertoja lopulta päätyi.

Onpa uskottavuuden kanssa niin tai näin, Kukkien verellä kirjottu on vetävästi kirjoitettu. Jäin siihen yllätyksekseni hieman koukkuun. Oli vain pakko käännellä sivuja, jotta saisin tietää, miten tytölle käy. Näin ei varmasti olisi käynyt, jos kirja olisi ollut pelkkää kurjuudessa ja naisen ankeassa asemassa kieriskelyä, joten mahdollinen silottelu toimi ainakin minun kohdallani. Kirjaan oli lisäksi taitavasti siroteltu vanhoja kansantaruja ja persialaista kulttuuritietoutta. Esimerkiksi tilapäinen sigheh-avioliitto on kaukana länsimaisesta (rakkaus)avioliitosta, ja matontekemisen taidot nousivat kirjassa hienosti esille. Saankin kirjasta perinteisen käsityöammatin Mikä minusta tulee isona -haasteeseen. Kuin varkain olen saavuttanut haasteessa kevään kuluessa kisällin arvon eli 10 ammattia on kasassa. Matka kohti mestarin arvoniemeä voi alkaa. :)

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Satun luetut, Vinttikamarissa, Kirjasähkökäyrä ja Tarinoiden taikaa. Kirjailijan kotisivut.

Kirjan tietoja:
Anita Amirrezvani: The Blood of Flowers (2007)
Suomennos Hanna Tarkka
WSOY, 2008
364 sivua