J. A. Mäki: Kiskoja

J. A. Mäen Kiskoja-albumi (Like, 2014) houkutteli kirjaston hyllyssä erikoisella kansikuvallaan. Mustavalkoinen, lupaavan aavemainen kuva punaisen tekstin takana sai minut lainaamaan albumin.

Matkustan harvoin junalla, mutta junamatkailuun liittyy mielessäni pientä idyllistä nostalgiaa. Puksutellaan kiskoilla vailla lentokenttien turvatarkastusrumbaa, matkustus on lokoisaa ja rentoa puuhaa. Kiskoja-albumissa nuorehko mies on matkalla Helsinkiin, ja nukahtaa sarjakuvan ensisivuilla. Onko albumin tarina unta vai totta? Tiedä häntä, mutta onneksi meno ei ollut liian absurdia ja unenomaista outoilua, vaan ruuduissa kerrottiin ymmärrettävä tarina. Leppoisa puksuttelutunnelma ei albumin sivuilta välittynyt, sen sijaan aukeamilla oli paikoin aika uhkaava ja mielipuolinen fiilis. Junamatkan normaalit tapahtumat saivat yhtäkkiä erikoisia käänteitä, ja ruudut ja aukeamat olivat toisinaan hyvinkin tummanpuhuvia:

Pidin näistä synkeistä, omituisista sivuista enemmän kuin perinteisimmistä ruuduista, joissa hahmot juttelevat ja juoni etenee teksti+kuva -tyylisesti. Tätä perinteisempää tyyliäkin toki albumista löytyi. Voimakkaasti piirretyt ruudut ja yllätykselliset kuvat toimivat minulle paremmin, ja juoni kehittyi hienosti myös ilman sanoja. Ottamissani kuvissa näkyy vaalea kanihahmo, joka seikkailee ruuduissa läpi tarinan. Tämä oli kiva yksityiskohta, ja kanista oli väännelty lähes kauhuhahmo muutamiin ruutuihin.

Kiskoja oli ensimmäinen lukemani Mäen sarjakuva, ja pidin erityisesti sen piirrosjäljestä. Tarinakin oli aivan kelvollinen, vaikka sen loppuhuipennus ei kovin säväyttävä ollutkaan. Kokonaisuus jäi mukavasti plussan puolelle, joten annan tälle junamatkalle kolme tähteä.

Goodreads: 3 tähteä

Mistä sarjakuva minulle? Kirjaston sarjakuva

Muualla verkossa: Obskuuri.netin juttu albumista.

Kirjan tietoja:

J. A. Mäki: Kiskoja

Like, 2014

74 sivua