Timothée de Fombelle: Tobi Lolness #1 ja #2

Timothée de Fombellen Tobi Lolness -kirjojen (Tammi, 2010 & 2011) löytymisestä saan kiitellä Luettua elämää -blogia, jossa kirjoiteltiin maaliskuussa Roddy Doylen Hihittäjähoidosta. Menin kirjaston lanu-puolelle kurkkaamaan, josko veikeän kuuloinen Hihittäjähoito olisi paikalla. Olihan se ja hauskalta vaikutti, mutta kiinnitin huomiota lähistöllä majailevaan kirjaan, jonka selkämys näytti vetävältä. Hihittäjät jäivät sillä kertaa hyllyyn, ja puolitoistamillinen Tobi lähti mukaan. Ensimmäisen osan luettuani totesin, että tarinahan loppui kesken kaiken. Onneksi kakkososa oli paikalla lähikirjastossa, joten saatoin jatkaa lukemista alkuosan tapahtumat vielä muistissani. Sateinen, harmaa viikonloppu hurahti rattoisasti puussa seikkaillen:

Kirjojen nimihenkilö Tobi Lolness on puolitoistamilliä pitkä poika, joka asuu perheensä kanssa suuren tammipuun yläoksilla. Tobin isä Sim Lolness on tiedemies, joka on omistautunut rakkaalle vaimolleen sekä puun salaisuuksien selvittämiselle ja vaalimiselle. Erinäisten sattumusten jälkeen Lolnessin perhe karkotetaan puun alaoksille. Lisää erinäisiä sattumuksia, ja Tobin vanhemmat vangitaan. Tobi pääsee pakoon, päättää pelastaa vanhempansa, ja siitäpä seikkailut sitten alkavat rullata eteenpäin. Kirjan pahana heppuna häärii Jo Mitch -niminen pikkumies, joka haluaa anastaa Tobin isältä puun ikuisen energian salaisuuden. Mitchillä on myös merkillinen intohimo kärsäkkäisiin ja kaivamiseen, kaikenlaisen tuhon ja ankeuden tuottamiseen.

"Sim oli nähnyt oikein. Puu oli säälittävässä tilassa. Oli kulunut viisi vuotta ja rapiat siitä kun he viimeksi olivat nähneet yläoksat, ja ne olivat muuttuneet jo tuntemattomiksi. Oksien pinta oli täynnä reikiä, kuoppainen kuin vohvelissa, ja joka kolosta pisti kelmeitä naamoja katselemaan heidän kulkuaan.
    Totta kai jäljellä oli yhä kauniita koskemattomia, asumattomia alueita, mutta kaikkia tuttuja kyliä ympäröivät Jo Mitch Arborin lähiöt, jotka tekivät oksista seuloja." (s. 216, osa 1)

Tapahtumien kerronta etenee paikoin poukkoillen. Ensimmäinen osa esimerkiksi alkaa hieman tarinan keskeltä - Tobia vainotaan, miksi miksi?? - ja alussa ei auttanut kuin odotella aiempien tapahtumien ilmituloa. Sitten kun juonesta alkoi päästä kärryille, Tobin tarina oli oikein viihdyttävä. Kirjoihin sisältyy paljon (pikku)ihmisten pelastamista pulasta, vankeudesta ja jopa orjuudesta, ja näiden pelastusoperaatioiden kautta juoni etenee mukavan vauhdikkaasti.

Mitchin väen touhut luovat kirjoihin omanlaistaan pahuutta, mutta molemmissa kirjoissa on vahva hyvyys voittaa -meininki. Luonnon kunnioittaminen ja suojelu ovat myös tärkeitä teemoja Tobi Lolness -kirjoissa. Kirjan vaaratilanteetkin ovat usein luonnonläheisiä: ollaan jumissa hämähäkin verkossa, taistellaan muurahaisia vastaan. Ekologista ajattelua ei silti tuputeta lukijalle ärsyttävän opettavaiseen tyyliin, vaan luontojutut oli mielestäni saatu punottua juoneen varsin luontevasti mukaan. 

Lolness-kirjoista kannattaa ehdottomasti lukea molemmat osat, kun lukemisen aloittaa. Ensimmäisessä kirjassa on tarinasta vasta se ensimmäinen puolikas, ja kaikki langat punotaan yhteen toisen kirjan lopussa. Henkilöitäkin on mukana sen verran runsaasti, että vaikka luin kirjat melko peräjälkeen, osa henkilöistä ehti unohtua toisen kirjan puoliväliin mennessä, ja piti tarkistella asioita ykkösosasta. Jostain syystä yksi kirja on päätetty jakaa kahdeksi eri kirjaksi - semmoinen fiilis Tobin tarinasta jäi. Kokonaisuus on kuitenkin oikein hyvä, ja minä viihdyin Tobin parissa erinomaisesti. Ja kansikuvatkin hieman vinkkaavat, että onnellinen loppuhan Tobin tarinalla on. :)

Lolness-kirjat ovat nopealukuisia, sillä fontti on isohko. Kirjoissa on myös paljon mustavalkoisia piirroskuvia. Piirrosviiva oli hieman liian hapuileva minun makuuni, mutta kuvat piristivät silti lukukokemusta kummasti.

Goodreads: 3 tähteä ja virtuaalinen puolikas päälle.
Mistä kirjat minulle? Kirjaston kirjoja
Muualla verkossa: Tobin seikkailuja on luettu blogissa Hannan lukupäiväkirja. Hesarin arvostelu.
Kirjojen tietoja:
Timothée de Fombelle: Tobie Lolness 1. Le vie suspendue (2006) & 2.  Les Yeux d'Elisha (2007)
Kuvitus Francois Place
Suomennos Anna-Maija Viitanen
Tammi,  2010 & 2011
1. osa: 367 sivua, 2. osa: 407 sivua

Kommentit

  1. Luin molemmat Tobi Lolnessin jokunen vuosi sitten ja pidin kovasti. Itse miellyin kirjassa veikeisiin yksityiskohtiin ja suloiseen huumoriin, vaikka tarina paikoittain melko synkkä olikin.

    VastaaPoista
  2. Huumorista minäkin pidin näissä kirjoissa. Elishan hahmon kautta sitä tuli aika vinkeästi mukaan. Elishan ja Potaatin kohtaukset esimerkiksi jäivät hauskoina mieleen. Elisha oli muutoinkin hyvällä tavalla luonteikas henkilö. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.