Diane Wei Liang: Paperiperhonen (ja päivän ostokset)

Lainasin Diane Wei Liangin Paperiperhosen (Memfis books, 2009) kirjan nimen perusteella. Kansien ansiosta tätä kirjaa en olisikaan kelpuuttanut mukaani, sillä ne ovat mielestäni todella rumat. Onneksi ankeiden kansien sisällä oli oikein kelvollinen ja vähän erilainenkin dekkari, joten liihottelen kirjan siivin Lukuiloa perhoslaaksossa -haasteessa Amiraalitasolle.

Paperiperhonen aloittaa pekingiläisestä yksityisetsivästä Mei Wangista kertovan dekkarisarjan. Mei on ollut aiemmin töissä turvallisuusvirastossa, mutta ajautunut yksityisetsivän töihin. Erikoista asetelmassa on se, että kirjassa (ja kenties oikeastikin, en tiedä) yksityisetsivän toimi on kiellettyä toimintaa, joten Mei on naamioinut yrityksensä konsultoinniksi. Kirjan rikoksena on poptähti Kailin salaperäinen katoaminen, jota Mei palkataan tutkimaan. Mein tutkinnan kuvaus etenee kirjan alkupuolella vuorotellen eräänlaisen taustatarinan kanssa, jossa kuvataan vankileiriltä vapautuvan miehen, Linin,  taivalta.

"Toisinaan jopa Lin itse säikähti väkivaltaisuuttaan. Raivo saattoi äkisti paisua hänen sisällään - vain hän itse huomasi sen - ja kun niin kävi, hän tiesi että oli vetäydyttävä omiin oloihin. Heti kun hän oli yksin, hän rauhoittui. Ajatukset jähmettävä paahtava aurinko sai hänet kaipaamaan varjoa. Kaskaiden kohistessa kuin valtameren aallot hän muisteli vanhan Pekingin kadunvierten ikivanhoja tammia ja mielessä vilahteli muistikuvia lapsuudesta - valkoinen jäätelönjäähdytin pyörän  tarakalla, isoisän ikkuna, Paksukainen..." (s. 85)

Taisin kirjassa viehättyä siitä, että siinä oltiin minulle erikoisessa ympäristössä eli Kiinassa, ja juoni eteni melko rauhalliseen tahtiin eikä ollut mikään kovaksikeitetty action-pläjäys. Meillä on trauma Taivaallisen rauhan aukion tapahtumiin liittyen (eli jälleen yksi traumaattinen poliisi, mutta ainahan joukkoon mahtuu vielä yksi), ja nuo tapahtumat nousevat kirjassa jonkin verran esille. Vankileiriltä vapautuneen Linin tarina toi myös omat ulottuvuutensa juoneen, ja pidin siitä, ettei kirjassa pyöritty koko aikaa rikoksen ympärillä todistajia vuoron perään haastatellen. Eihän Paperiperhonen mikään genren suuri uudistaja ole ja loppuratkaisukin on hieman pliisu, mutta leppoisa dekkari Paperiperhonen silti on. Kyllä siitä minulle pieni pala Kiinaa välittyi, ja mukavasta lukuhetkestä annan kirjalla kolme tähteä.

* * * * * 

Kirjan ja ruusun päivänä piti totta kai päästä kirjaostoksille. Kävin samalla ensimmäistä kertaa kurkkaamassa, miltä Suomalaisen uudessa Oulun myymälässä näyttää. Kivalta! Avaran oloinen tila, ja kirjat oli helppo löytää. Kirjatarjonnan määrä ei tuntunut päätä huimaavan isolta, mutta toivottavasti mutufiilis oli väärä, sillä ehdin pyörähtää liikkeessä vain pikaisesti. Tämmöiset lähtivät mukaan:

• Glen Duncan: Viimeinen ihmissusi (Like, 2013). "Suurenmoinen, seksikäs, verta tihkuva" lupaa takakansi. En juurikaan lue kauhua, mutta tämä kiehtoi.
• Diana Gabaldon: Sudenkorento (Gummerus, 2013). Muukalainen on minulla noin puoliväliin asti luettuna, ja onhan se Jamie niin lutuisen ihana, että jatko-osa on must luettavaa.

Kauhua ja romantiikkaa. Mitähän mahtaa olla Härkösen kirjassa? Koetan olla spoilaantumatta uutisista ja bloggauksista, jottei lukuelämykseni mene piloille, vaikken aivan heti taida Härkösen pariin ehtiäkään.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Dekkarimania ja Valopolku.
Kirjan tietoja:
Diane Wei Liang: Paper Butterfly (2008)
Suomennos Heikki Salojärvi
Memfis books, 2009
235 sivua