Oksan hyllyltä

On aika kääräistä kauniiseen kukkapaperiin vuoden 2014 viimeinen lukuhaaste eli  Kirjasähkökäyrä -blogin Lukuiloa perhoslaaksossa -haaste. Main lukuhaasteessa liikuttiin luonnossa: " Tänä vuonna seikkaillaan kirjoissa, joiden nimeen liittyy perhonen tai jokin muu puutarhassa lentelevä hyönteinen mm. mehiläinen, kärpänen, sudenkorento jne. " Perhoset ja muut hyönteiset eivät kuulu suurimpiin kiinnostuksen kohteisiin (ts. minulle riittää, että tunnistan siivellisen lentävän olennon 'perhoseksi' ja erotan ampiaisen ja mehiläisen toisistaan), mutta onneksi Mailla oli haasteessa kattava vinkkilista. Lisäksi Google kertoi, miksi vinkkilistalla oli mukana klassikko Vanki nimeltä Papillon , kun en sitä muutoin hoksannut. Papillon-kirja jäi tänä vuonna lukematta, mutta yhdeksän muuta kirjaa löysi tiensä perhoslaaksoon. Lennähtelen siis isosiilikästasolla: Kaaliperhonen -  Erik Wahlström: Kärpäsenkesyttäjä Sitruunaperhonen - Martin Page: Sudenkorennon lento Amiraali -  ...

Lukuiloa perhoslaaksossa -haaste innosti minut paikkaamaan yhden lukuaukon kotimaisessa dekkarigenressä. Ennen Kärpäsvaaraa (Karisto, 2014) en ollut lukenut Timo Sandbergilta mitään, vaikka hän on esimerkiksi voittanut Vuoden johtolanka -palkinnon Mustamäki -kirjallaan. Kärpäsvaara on kahdeksas osa komisario Heittola -sarjaa, mutta pääsin hyvin mukaan menoon vaikka mitä ilmeisimmin Heittolalla on vaiherikas historia takanaan. Kärpäsvaarassa Heittola seurustelee kollegansa Tarun kanssa, mutta Tarulla tuntuu olevan vipinää myös erään toisen kollegan kanssa. Onkohan tuo oikein viisasta... voipi mennä työilmapiiri karuksi tuommoisella menolla, jos suhteet menevät solmuun. Taru oli kirjassa paljon esillä, sillä Heittola oli ilmeisesti edellisessä osassa tapahtuneen ampumisvälikohtauksen jäljiltä toipumislomalla. Mutta se kuuluisa virkainto! Heittola ei malta pysyä potilaana, vaan palaa työkuvioihin mukaan kesken sairasloman vauhdikkain seurauksin. Rikosten puolella kirjassa oltiin ...

William Goldingin klassikkoteos Kärpästen herra (Otava, 2007) ei ollut niin vangitseva kirja kuin odotin. Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun ryhmä englantilaisia koulupoikia joutuu lentokoneonnettomuuden jälkeen autiolle saarelle. Joukossa on nuoria ja vähän vanhempia poikia, muutamat ottavat johtajan roolin, osa telmii ja leikkii kuin lomalla, joku pelkää itsensä lähes mykäksi. Pojat koettavat pitää yllä sivistyneitä tapoja, mutta kun pelastus viimein koittaa, on pahin jo tapahtunut ja osa pojista on muuttunut saalistajiksi, osa saaliiksi. "He alkoivat kiertää kehää ja laulaa tahdissa. Rogerin kiljuessa kauhistuneen sian tavoin tenavat juoksentelivat hyppien piirin ulkolaidoilla. Taivaan pelottavan uhkan alla myös Possu ja Ralph havaitsivat halukkaasti osallistuvansa tämän mielettömän mutta jonkinlaista turvaa tarjoavan joukon menoihin. He olivat tyytyväisiä voidessaan koskettaan toisten selkiä kehässä, joka suojasi heitä ulkopuolella väijyviltä kauhuilta tai teki ne ...

Robert Galbraithin (eli J. K. Rowlingin) Cormoran Strike -dekkarisarja on noussut suosikkieni joukkoon. Sivumäärällisesti kirjat ovat keskivertodekkaria huimasti paksumpia (tässä uusimmassa suomennoksessa on lähes 500 sivua) ja tapahtumat kehittyvät keskivertodekkaria hitaammin. Silti Striken kipuilut Afganistanin sodassa amputoidun jalantyngän, taloudellisen ahdingon ja kuvankauniin, vaativaluonteisen ex-naisystävä Charlotten kanssa ovat osoittautuneet ajanvietteeksi, jonka vietäväksi on mukava antautua. Kirjan rikosjuonessa liikutaan Lontoon kirjallisissa piireissä. Ei-niin-menestynyt kirjailija Owen Quine pääsee vihdoin lehtien otsikoihin, kun Strike löytää hänet kuolleena. Kuoleman tyylilaji on brutaali, ja sen on pukenut sanoiksi itse Quine viimeiseksi jääneessä kirjassaan. Seuraa muutaman sadan sivun verran murhaajan etsintää, ja Striken apuna on tietenkin sihteeri Robin, jolla on myös omat ihmissuhdeongelmansa. Robinin sulhanen Mathew vaikuttaa melkoisen törpöltä kaverilta (m...

Lastenkirjojen iloinen teemaviikkoni päättyi sunnuntaina, ja tällä viikolla blogissani on aikuiskirjojen puolella toiset tunnelmat. Loppuviikosta luvassa on hyvää mieltä täynnä oleva haastekoonti, mutta sitä ennen synkkiä sävyjä: Iain Banksin Ampiastehtaan (WSOY, 1986) löysin Lukuiloa perhoslaaksossa -haasteen kautta. Kirja sopii mainiosti haasteen hyönteisteemaan, mutta lukuiloon heikommin. Iloisuutta kun oli kirjassa niukalti. Sen sijaan lukijalle tarjotaan sairaan kiero maailma, jossa 17-vuotias päähenkilö asuu isänsä kanssa, juttelee puhelimessa hullun veljensä kanssa ja kertoo tappaneensa kolme henkilöä kiinni jäämättä. Päähenkilön moraali on venyvää laatua eikä sovi yleisiin normeihin: "No, ihmisethän ovat typeriä, mutta ennen kaikkea alttiimpia noudattamaan mielialoja, oikkuja ja muotivillityksiä kuin tarkoin punnittuja periaatteita. Samanlainen meininki tuntuu vallitsevan myös minun päässäni. Minun ajatukseni ja tuntemukseni eivät aina lyö yksiin toistensa kanssa, j...

"Maailmaa ei voi kaventaa: lisää tunkiota nähdäkseen täytyy näköalaa laventaa." Kärpäslätkää , s. 37 Kaija Pispan Kärpäslätkää (WSOY, 2006) esittelee lukijalle filosofeeraavan kärpäsen ja monta muuta hyönteismaailman hassua ottiäistä. Riemastuttava Kärpäslätkää on runomittainen kirja, jonka huumorilla höystettyihin lurituksiin kätkeytyy... ... paremman tulevaisuuden reseptejä: "Sinä päivänä tehtiin sopimus: Viis veisattaisiin sodista ja kahakoista sen sijaan pidettäisiin hyvää huolta ipanoista." (s. 71) ... hyönteiselämän realiteetteja: "Tuli traktori ja myrkkyruisku saatiin niskaan tuima tuisku huh mikä kuoleman muisku!" (s.41) ... hyvä tarkoitus:     "Kärpänen toivoo että sen kosketus ihmisen iholla tulkitaan hellittelyksi     mutta varsin usein kärpänen tulee  väärinymmärretyksi." (s. 81) Kirjan mustavalkoisen kuvituksen on taitellut Elina Warsta. Veikeä kuvitus sopii runoihin täydellisesti: Lue...

Outsiderin Ampiaisen arvoitus (Jalava, 1985/1948) löytyi kirjaston tietokannasta etsiessäni kirjoja Lukuiloa perhoslaaksossa -lukuhaasteeseen. Värikäs kansikuva kiinnitti huomioni ja mietin jopa, olenko lukenut tämän joskus. Kirjan sisältö ei kilistellyt kelloja päässäni, joten ehkä olen vain tutkinut kirjan kantta joskus vuosia sitten. Nyt luin kirjankin, ja Ampiaisen arvoitus osoittautui omalla tavallaan viehättäväksi salapoliisitarinaksi, joka sijoittuu 1940-luvun Helsinkiin. Päähenkilönä kirjassa on arkkitehti-salapoliisi Klaus Karma, jota poliisi pyytää avukseen selvittämään rikossarjaa. Rikospaikoilta löytyy käyntikortteja, joihin on painettu teksti 'Ampiainen', eikä poliisi usko voivansa selvittää tapausta omin neuvoin. "Kun sisäänkutsutut etsivät olivat vieneet pidätetyn pois, Halla tarjosi Karmalle sikarin.     'Te näytätte olevan syvemmällä tässä jutussa kuin luulinkaan... Taidatte olla jo Ampiaisen jäljillä...?     Karma myhäili ja koput...

Lainasin Diane Wei Liangin Paperiperhosen (Memfis books, 2009) kirjan nimen perusteella. Kansien ansiosta tätä kirjaa en olisikaan kelpuuttanut mukaani, sillä ne ovat mielestäni todella rumat. Onneksi ankeiden kansien sisällä oli oikein kelvollinen ja vähän erilainenkin dekkari, joten liihottelen kirjan siivin Lukuiloa perhoslaaksossa -haasteessa Amiraalitasolle. Paperiperhonen aloittaa pekingiläisestä yksityisetsivästä Mei Wangista kertovan dekkarisarjan. Mei on ollut aiemmin töissä turvallisuusvirastossa, mutta ajautunut yksityisetsivän töihin. Erikoista asetelmassa on se, että kirjassa (ja kenties oikeastikin, en tiedä) yksityisetsivän toimi on kiellettyä toimintaa, joten Mei on naamioinut yrityksensä konsultoinniksi. Kirjan rikoksena on poptähti Kailin salaperäinen katoaminen, jota Mei palkataan tutkimaan. Mein tutkinnan kuvaus etenee kirjan alkupuolella vuorotellen eräänlaisen taustatarinan kanssa, jossa kuvataan vankileiriltä vapautuvan miehen, Linin,  taivalta. "T...

Martin Pagen Sudenkorennon lento (Like, 2005) on kirja, jonka pinta on lumoavaa satua ja sisin olemus raa'an julma. Tarinan pääosassa on Fio, joka on lapsuudessaan menettänyt rikolliselämää viettäneet vanhempansa ja elänyt köyhissä oloissa isoäitinsä luona. Aikuisena hän on muuttanut Pariisiin, ja ansaitsee toimeentulonsa huijauksia tekemällä. Fio myös maalaa ja kuinka ollakaan, hänet 'löydetään'. Julkisuusrumba ja kuuluisuus eivät silti ole Fiolle avain onneen. "Yhdeksänvuotiaaksi asti Fio luuli asuvansa palatsissa, sitten maailma ja hänen toverinsa opettivat hänelle, että hänen linnansa tavattiin h-ö-k-k-e-l-i, ja hän häpesi vastoin tahtoaan valtakuntaa, jonka valo ei onnistunut avaamaan kunnon ihmisten silmiä. Hän sai huomata, että vaatteisiin, joita hän ja Mame huolella ja ilolla penkoivat ja valikoivat Punaisen Ristin ja muiden hyväntekeväisyysjärjestöjen jakelupisteiden sekamelskasta, oli lyöty häpeän leima, kuin ruttotautisille. Hän oli kuitenkin pitänyt noi...

Hyvää J.L. Runebergin päivän iltaa! Erik Wahlströmin Kärpäsenkesyttäjä (Schildts, 2010) -kirjan myötä aloittelen Lukuiloa perhoslaaksossa -haasteen. Haasteessa luetaan kirjoja, joiden nimessä on perhonen tai jokin puutarhassa lentelevä hyönteinen. Kesän ärsyttävä pörisijä lennättää minut kaaliperhostasolle. 'Potentiaalinen haastekirja' olikin ainoa syy, jonka vuoksi nappasin Kärpäsenkesyttäjän kirjastosta mukaani. Takakansi melkein sai minut jättämään sen kirjaston hyllylle ('reilut 300 sivua juttua Runebergistä, voipi olla tylsä tapaus..'), mutta onneksi annoin kirjalle tilaisuuden - se osoittautui erittäin mainioksi. Ja koska kirjan pääosassa on itse runoilijakuningas Runeberg, kirja sopii juhlistamaan tätä päivää. Runeberg kenties ei olisi valinnastani ilahtunut, mutta hän jupiskoon pilvenreunalla, minä bloggaan. Kirjan päähenkilönä on Johan Ludvig Runeberg. Kärpäsenkesyttäjässä Runebergin yksityiselämä esitetään lukijalle fiktiivisessä muodossa. Puhda...