Martin Page: Sudenkorennon lento
Martin Pagen Sudenkorennon lento (Like, 2005) on kirja, jonka pinta on lumoavaa satua ja sisin olemus raa'an julma. Tarinan pääosassa on Fio, joka on lapsuudessaan menettänyt rikolliselämää viettäneet vanhempansa ja elänyt köyhissä oloissa isoäitinsä luona. Aikuisena hän on muuttanut Pariisiin, ja ansaitsee toimeentulonsa huijauksia tekemällä. Fio myös maalaa ja kuinka ollakaan, hänet 'löydetään'. Julkisuusrumba ja kuuluisuus eivät silti ole Fiolle avain onneen.
"Yhdeksänvuotiaaksi asti Fio luuli asuvansa palatsissa, sitten maailma ja hänen toverinsa opettivat hänelle, että hänen linnansa tavattiin h-ö-k-k-e-l-i, ja hän häpesi vastoin tahtoaan valtakuntaa, jonka valo ei onnistunut avaamaan kunnon ihmisten silmiä. Hän sai huomata, että vaatteisiin, joita hän ja Mame huolella ja ilolla penkoivat ja valikoivat Punaisen Ristin ja muiden hyväntekeväisyysjärjestöjen jakelupisteiden sekamelskasta, oli lyöty häpeän leima, kuin ruttotautisille. Hän oli kuitenkin pitänyt noista vaatteista, joita toiset, tuntemattomat lapset olivat jo käyttäneet, häntä liikutti sukutaulu, joka kuului noille toisten päällä matkanneille housuille ja villapaidoille. Hän oppi menemään kouluun kiertoteitä, jottei kukaan keksisi hänen kauniin kotinsa rumuutta, ja hän oppi varastamaan supermarketeista uusia vaatteita käytettyjen tilalle." (s.31-32)
Fion tarinan voisi kertoa jopa inhorealistiseen tyyliin, mutta Martin Page on valinnut toisenlaisen tavan - ja pidin tästä ratkaisusta tavattomasti. Fion elämän nurjat käänteet kiedotaan kauniisiin lauseisiin eikä kurjuudessa jäädä kieriskelemään. Kirjan tarinassa on ehkä hieman epäuskottaviakin käänteitä ja epätavallisia henkilöitä (päähenkilöstä lähtien), jotka luovat tarinaan jopa taianomaista tuntua. Samalla Page onnistuu luomaan julman kuvan siitä, miten julkisuuden absurdi riepottelu ja 'kuuluisuuden' leima voivat ahdistaa ihmistä, joka ne joutuu yhtäkkiä kohtaamaan. Todella hieno, haikean kaunis lukuelämys!
"Yhdeksänvuotiaaksi asti Fio luuli asuvansa palatsissa, sitten maailma ja hänen toverinsa opettivat hänelle, että hänen linnansa tavattiin h-ö-k-k-e-l-i, ja hän häpesi vastoin tahtoaan valtakuntaa, jonka valo ei onnistunut avaamaan kunnon ihmisten silmiä. Hän sai huomata, että vaatteisiin, joita hän ja Mame huolella ja ilolla penkoivat ja valikoivat Punaisen Ristin ja muiden hyväntekeväisyysjärjestöjen jakelupisteiden sekamelskasta, oli lyöty häpeän leima, kuin ruttotautisille. Hän oli kuitenkin pitänyt noista vaatteista, joita toiset, tuntemattomat lapset olivat jo käyttäneet, häntä liikutti sukutaulu, joka kuului noille toisten päällä matkanneille housuille ja villapaidoille. Hän oppi menemään kouluun kiertoteitä, jottei kukaan keksisi hänen kauniin kotinsa rumuutta, ja hän oppi varastamaan supermarketeista uusia vaatteita käytettyjen tilalle." (s.31-32)
Fion tarinan voisi kertoa jopa inhorealistiseen tyyliin, mutta Martin Page on valinnut toisenlaisen tavan - ja pidin tästä ratkaisusta tavattomasti. Fion elämän nurjat käänteet kiedotaan kauniisiin lauseisiin eikä kurjuudessa jäädä kieriskelemään. Kirjan tarinassa on ehkä hieman epäuskottaviakin käänteitä ja epätavallisia henkilöitä (päähenkilöstä lähtien), jotka luovat tarinaan jopa taianomaista tuntua. Samalla Page onnistuu luomaan julman kuvan siitä, miten julkisuuden absurdi riepottelu ja 'kuuluisuuden' leima voivat ahdistaa ihmistä, joka ne joutuu yhtäkkiä kohtaamaan. Todella hieno, haikean kaunis lukuelämys!
Haastepisteet ropisevat tällä kertaa Lukuiloa perhoslaaksossa -haasteeseen sekä ranska-haasteeseen. Perhoslaaksossa onkin ilo lukea, niin hienoilla kirjoilla tämä haaste on pyörähtänyt käyntiin! Ranska-haasteeseen sain toisen lipun raidan kasaan - enkä ole vielä päässyt alkua pidemmälle niiden oman hyllyn ranskattarien kanssa, joita etukäteen suunnittelin lukevani haasteeseen. Matkan varrella olen tehnyt yllättäviä löytöjä, joista raidat ovat täyttyneet. Onneksi haastekirjojen määrällä ei ole ylärajaa.
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjailijan kotisivut.
Kirjan tietoja:
Martin Page: La libellule de ses huit ans (2003)
Suomennos Anu Partanen
Like, 2005
221 sivua
Vau, tämä pitää laittaa lukulistalle :)
VastaaPoistaMinulle tämä oli pieni löytö. Ihanaa, että törmäsin tähän. :)
VastaaPoistaHaasteista saa mukavasti vaihtelua omiin kaavoihin. Mainiolta kuulostava löytö tämäkin.
VastaaPoistaTätä lukiessani mietin juuri samaa - milloinkahan olisin tarttunut tähän, jos tuo haaste ei pyörisi nyt? Onneksi on haasteet. :)
VastaaPoista