Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa
Neil Gaimanin Coreline varjojen talossa (Otava, 2003) oli merkitty kirjastossa 'Vinkki'-tarralla. Päätin kokeilla, onko vinkki hyvä vai huono. Lopputulos: aika mukava vinkki jopa aikuislukijalle. Tulipahan luettua vaihteeksi jotain, minkä voin luokitella kauhuksi - vaikkei Coraline minua oikeasti kauhistuttanutkaan.
Toinen äiti ojensi paperipussin Coralinelle.
"Haluaisitko sinäkin maistaa?" hän kysyi kohteliaasti.
Coraline laski katseensa ja odotti näkevänsä toffeeta ja kermakaramelleja. Pussi oli puolillaan suuria, kiiltävän mustia koppakuoriaisia, jotka kiipeilivät toistensa päällä yrittäessään päästä pois pussista.
"En", Coraline vastasi. "Ei maistu."
"Kuten haluat", toinen äiti sanoi. Hän valikoi huolellisesti erityisen suuren ja musta kuoriaisen, kiskoi sen jalat irti (ja tiputteli ne sohvanvieruspöydällä olevaan suureen, lasiseen tuhkakuppiin) ja työnsi hyönteisen suuhunsa. Hän rouskutteli sitä tyytyväisenä.
"Nami", toinen äiti sanoi ja otti lisää. (s.107-108)
"Haluaisitko sinäkin maistaa?" hän kysyi kohteliaasti.
Coraline laski katseensa ja odotti näkevänsä toffeeta ja kermakaramelleja. Pussi oli puolillaan suuria, kiiltävän mustia koppakuoriaisia, jotka kiipeilivät toistensa päällä yrittäessään päästä pois pussista.
"En", Coraline vastasi. "Ei maistu."
"Kuten haluat", toinen äiti sanoi. Hän valikoi huolellisesti erityisen suuren ja musta kuoriaisen, kiskoi sen jalat irti (ja tiputteli ne sohvanvieruspöydällä olevaan suureen, lasiseen tuhkakuppiin) ja työnsi hyönteisen suuhunsa. Hän rouskutteli sitä tyytyväisenä.
"Nami", toinen äiti sanoi ja otti lisää. (s.107-108)
Coralinen perhe on muuttanut uuteen taloon, ja Coraline ryhtyy aikansa kuluksi tutkimusmatkailijaksi. Talosta löytyykin ovi, jonka takaa paljastuu ensin pelkkä tiiliseinä, ja sitten yhtäkkiä käytävä toisen äidin ja isän luokse. Heidän asuntonsa muistuttaa Coralinen omaa kotia, mutta kaikki ei silti ole niin kuin kotona. Coraline huomaa ikävöivänsä tylsän tavallista arkeaan, mutta päästäkseen takaisin kotiin hän joutuu haastamaan toisen äidin omalaatuiseen leikkiin.
Neil Gaimania tituleerataan takakannessa kulttikirjailijaksi, ja sen perusteella odotin Coralinen seikkailulta jotain erityistä (takakansi, tuo monien turhien toiveiden nostattaja...). Aivan erityiselle tasolle Coraline varjojen talossa ei noussut, mutta 'ihan kiva' kirja se sentään oli. Pikkutytön seikkailuihin on kiedottu tärkeitä teemoja, kuten rakkaus ja sen erilaiset ilmenemismuodot. Coralinesta on tehty myös elokuva vuonna 2009. En ole sitä nähnyt, mutta luulen, että tämä kirja voisi kenties toimia minulle paremmin hyvin tehtynä leffana. Tarinassa on paljon visuaalista potentiaalia, joka tehostemiesten (tai naisten!) käsittelyssä saattaisi tuoda tarinaan lisää potkua ja ehkäpä kauhun tunnettakin. Pitänee jonain viikonloppuna laittaa elokuvaversio testiin.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Taikakirjaimet, Solaris ja Kuuttaren lukupäiväkirja.
Kirjan tietoja:Neil Gaiman: Coraline (2002)
Suomennos Mika Kivimäki
Otava, 2003
221 sivua
Hauska yhteensattuma, että juuri viime kirjastokäynnilläni silmäni osuivat tähän (se oli jotenkin nostettu esille sellaiselle tyrkytyshyllylle) ja olin vähällä lainata sen, mutta arvelin, etten kuitenkaan nyt ehtisi sitä lukea, joten jätin välistä.
VastaaPoistaTämän perusteella vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta kirjalta, joka olisi kiva joskus lukea! Minua on kiinnostanut myös tuo elokuva, josta olen joskus nähnyt pätkiä youtubessa. Näytti mainiolta :)
Coraline on ilmeisesti suosittu vinkkikirja monessa kirjastossa. :) En muista leffasta nähneeni kuin ehkä trailerin, mutta se kiinnostaa kovasti. Pitäisi varmaan klikkailla sinne youtubeen. :)
VastaaPoistaPidän kyllä tästä kirjasta kovasti. Mielestäni kauhupiirteet olivat onnistuneita, vaikka ei hirveästi pelottanutkaan. Elokuva oli minusta ihan hyvä, mutta pidin kirjasta enemmän :)
VastaaPoistaEivät kauhupiirteet huonoja olleet, olisin vain ehkä toivonut kauhistuvani hieman enemmän. Siksi tämä taisi jäädä kolmeen Goodreads-tähteen. :) En ole kauhun suuri ystävä (varsinkaan elokuvakauhun, huh sentään), mutta pieni pelästys olisi voinut terästää lukukokemusta.
VastaaPoistaAika hauskaa, että vaikka olen lukenut paljon kauhua Coraline onnistui vähän pelottamaan minua :D Jotenkin tuo lapsuuden peruspilareiden, vanhempien rakkaudella ja olemassaololla leikkiminen meni tunteisiin. Mahtava kirja, suosittelen myös elokuvaa (itse pidin kirjasta enemmän) jos et ole vielä sitä nähnyt. Löytyy myös Outikirjaston valikoimasta :)
VastaaPoistaOlipa hauskaa käydä lukemassa tämä vanha juttu. :) Heh, leffaversio on edelleen katsomatta mutta kiitos vinkistä, voisinpa hyvinkin käydä lainaamassa.
Poista