Giorgio Todde: Donna Milenan kuolema
"Abinein kivistä rakennettujen talojen määrä pysyy aina ennallaan, sillä mikään ei lisäänny tai vähene tässä fossiilimaisessa kylässä. Kirkon Sielujen kirjaa katsellessa pistää silmään se, että kuolleiden luku vastaa tarkalleen syntyneiden määrää, ja siksi talot ovat samat vanhat ja tulisijojen luku muuttumaton. Ihmisten lailla myös eläimet syntyvät ja kuolevat tasatahtia. Yhteisöjen sielujen joukkoon saavutaan työntymällä limakalvon läpi tavalliseen tapaan, ja ihmiset ja eläimet poistuvat sieltä matemaattista lakia noudattavan kalvon kautta, joka sulkeutuu heti kun asianosaiset ovat päässeet sen toiselle puolelle." (s. 5)
Mamma mia, mikä aloitus dekkarille! Giorgio Todden Donna Milenan kuolema (WSOY, 2007) on oivallisen herkullinen primo piatto Italialaiseen ateriaan. Minut kirja imaisi mukaansa heti ensi sanoista lähtien. Donna Milenan kuoleman tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun lopun Sardiniaan. Syrjäisessä vuoristokylässä myrkytetään vanha nainen. Paikallinen lääkäri kutsuu vanhan ystävänsä Efisio Marinin tekemään ruumiinavausta, ja Marinin kuuluisat palsamoijan kyvyt pääsevät lopulta tekemään kunniaa jumalalliselle naiskauneudelle. Terävä-älyinen Marini onnistuu viimein päättelemään kylän merkillisten tapahtumien taustat ja mikä tärkeintä, myös kylän Sielujen kirjojen luvut saadaan tasapainoon.
Donna Milenen kuoleman vahvuus on kirjan erikoinen, hivenen outo ja salaperäinen tunnelma. Rikoksia ratkotaan melko vanhanaikaiseen tyyliin, sillä Sardinian vuoristokylässä eivät tuona aikana jyllänneet nykyaikaiset poliisimenetelmät (jos tekevät sitä nytkään). Pidin tästä yhdistelmästä todella paljon - Donna Milenan kuolema ei ole mikään tylsä tusinadekkari. Kirjan jälkisanoista selviää, että Efisio Marinin hahmolla on ollut aivan todellinen esikuva, joka hallitsi muumiointimenetelmät kuten kirjallinen versionsakin. Muumiointi on jälkisanojen mukaan ollut tuohon aikaan laajalle levinnyt tapa Euroopassa, mikä kuulostaa varsin kiehtovalta (vaikkakaan itse en muumioksi halaja). Italia-pisteen lisäksi saankin varsin erikoisen lisän Mikä minusta tulee isona -haasteeseen palsamoija-ammatin myötä.
Goodreads: 4 tähteäMamma mia, mikä aloitus dekkarille! Giorgio Todden Donna Milenan kuolema (WSOY, 2007) on oivallisen herkullinen primo piatto Italialaiseen ateriaan. Minut kirja imaisi mukaansa heti ensi sanoista lähtien. Donna Milenan kuoleman tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun lopun Sardiniaan. Syrjäisessä vuoristokylässä myrkytetään vanha nainen. Paikallinen lääkäri kutsuu vanhan ystävänsä Efisio Marinin tekemään ruumiinavausta, ja Marinin kuuluisat palsamoijan kyvyt pääsevät lopulta tekemään kunniaa jumalalliselle naiskauneudelle. Terävä-älyinen Marini onnistuu viimein päättelemään kylän merkillisten tapahtumien taustat ja mikä tärkeintä, myös kylän Sielujen kirjojen luvut saadaan tasapainoon.
Donna Milenen kuoleman vahvuus on kirjan erikoinen, hivenen outo ja salaperäinen tunnelma. Rikoksia ratkotaan melko vanhanaikaiseen tyyliin, sillä Sardinian vuoristokylässä eivät tuona aikana jyllänneet nykyaikaiset poliisimenetelmät (jos tekevät sitä nytkään). Pidin tästä yhdistelmästä todella paljon - Donna Milenan kuolema ei ole mikään tylsä tusinadekkari. Kirjan jälkisanoista selviää, että Efisio Marinin hahmolla on ollut aivan todellinen esikuva, joka hallitsi muumiointimenetelmät kuten kirjallinen versionsakin. Muumiointi on jälkisanojen mukaan ollut tuohon aikaan laajalle levinnyt tapa Euroopassa, mikä kuulostaa varsin kiehtovalta (vaikkakaan itse en muumioksi halaja). Italia-pisteen lisäksi saankin varsin erikoisen lisän Mikä minusta tulee isona -haasteeseen palsamoija-ammatin myötä.
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Kirjamielellä. Savon Sanomien arvostelu.
Kirjan tietoja:
Giorgio Todde: Lo stato delle anime (2002)
Suomennos Helinä Kangas
WSOY, 2007
201 sivua
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.