Hannu Raittila: Kirjailijaelämää

Luen hävettävän vähän kotimaista kirjallisuutta. Hannu Raittilan Kirjailijaelämää tarttui mukaan kirjaston asiakirjallisuuden puolelta, se oli luokiteltu kotimaisen kirjallisuuden tutkimuksen hyllyyn. Olin oikeastaan etsimässä jotain elokuviin liittyvää, mutta kun mitään kiinnostavaa ei sattunut silmiin nappasin Raittilan mukaani. Mieheni on vakaasti sitä mieltä, että aiheet alkavat olla vähissä silloin kun kirjailijat alkavat kirjoittaa kirjailijoista ja elokuvaohjaajat filmaavat elokuvaa elokuvan tekemisestä. Minusta takakansitekstin lausahdus "Kirjailijaelämää näyttää omintakeisella tavalla kirjailijan työstä sen puolen, joka harvoin pääsee kansien väliin." tuntui lupaavalta, joten päätin hypätä kotimaiseen kirjallisuuteen ainakin tämän yhden Raittilan verran.

Tämähän on hauska! Ja väärin luokiteltu! Nämä ajatukset nousivat mieleen Kirjailijaelämää lukiessa. Onhan Kirjailijaelämässä toki mukana vaikka minkälaista dokumenttia, kirjeitä kustantajalle, kollegoille ja ties kenelle sekä selvityksiä verottajalle, mutta onko se sittenkään kovaa faktaa? 

"Minulla on päinvastainen ongelma kuin hahmojensa fiktiivisyyttä vannovilla kirjailijoilla. Tahtoisin kovasti väittää olevani se henkilö, joka tässä kirjassa esiintyy. Pelkään vain pahoin, että se en kuitenkaan ole minä. Mielelläni vakuuttaisin, että tässä kirjassa ei mikään ole fiktiota, mutta toivotontahan se on, kun kirja todistaa monin kääntein, ettei kirjailijan todellisuudenkuvaukseen voi koskaan luottaa. Kirjailijalle saa antaa nipun dokumentteja ja kohta se on jo sepittänyt jäävittömistä, autenttisista asiapapereista mahdottoman valheiden verkon."

Minä koin lukevani kaunokirjallisuutta, jossa toki oli aika mielenkiintoinen lähestymistapa aiheeseen ja varmaankin myös todellisuuspohjaa. Ja aihehan on lyhyesti kirjailijan elämä Suomessa. Aihetta hahmotetaan kirjailijakertojan kautta tämän kuvatessa erilaisten dokumenttien avulla omaa kirjailijan uraansa, luomisentuskaa ja erään kirjan synnytystuskia. Raittilan kieli on eläväistä, hänellä on ainakin tämän kirjan perusteella sana hallussaan.

Kirjailijaelämässä valitellaan, ettei Suomessa elä kirjoittamisella. Sofi Oksanen ainakin pärjäilee, mutta Kirjailijaelämää sai kyllä aikaan pienen piston miettiessäni koska olen itse viimeksi ostanut kirjan, vieläpä kotimaisen? Kirjaston tarjontaa on niin helppo ja mukava hyödyntää, että aika harvoin koen tarvetta hankkia kirjoja kotiin. Pokkareita matkalukemiseksi lentokentiltä, satunnaisostoksia antikvariaateista tai kirjaston poistokärryistä, siinäpä ne yleisimmät tavat joilla kirjoja kotihyllyyn kulkeutuu. 

Olipa tämä muissa kirjastoissa luokiteltu faktaan tai fiktioon, suosittelen!

Raittilan kirjoista ja erityisesti mieskuvasta on juttua myös täällä: Taas yksi kirjablogi
 
Kirjan tietoja: 
Hannu Raittila: Kirjailijaelämää
WSOY, 2006
242 sivua