Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira

Venäjän valloitus etenee mieskirjailijoiden osalta aavistuksen kevyemmissä tunnelmissa verrattuna aiemmin lukemaani Tsypkiniin. Fedja-setä jäi minulla lapsena tyystin väliin, joten päätin tutustua häneen nyt. Kirjaston lastenosastolta löytyi Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira (Otava, 2006). Fedja-setää oli mielenkiintoista alkaa lukemaan jo siitäkin syystä, etten ole vuosiin lukenut mitään lastenkirjallisuudeksi luokiteltavaa. Miltähän tämä nyt tuntuisi, kun jo sinne lastenosastolle menokin oli jokseenkin outoa? Olen varma, että pari pikkutyttöä katseli alta kulmain, että viekö tuo aikuinen meidän parhaat kirjat.

Minä tykkäsin Fedja-sedästä. Kirja maistui oikein hyvin aikuislukijallekin, kunhan muisti laittaa nykyelämän realiteetit jonnekin kauas taustalle. Tarinassa Fedja-setä (joka on oikeasti pikkuvanha pieni poika) karkaa kotoa kissansa kanssa, koska hänen äitinsä kehottaa poikaa valitsemaan joko hänet tai kissan. Poikaa pakkaa vaivihkaa laukun, kissan, nousee bussiin ja asettuu asumaan pieneen kylään. Sieltä löytyy sopiva talo, sillä asukkaat ovat muuttaneet kerrostaloihin. Taloon asettuu vielä Musti-koira ja tarinan edetessä sekalainen joukko muita eläimiä - sekä ruokamallin traktori Mitja:

"Mutta poika rupesi käynnistämään traktoria Mustin kanssa. He kaatoivat siihen keittoa ja tunkivat kotletteja suoraan bensiinisäilöön. Ja traktori päästi aika rohinan!

He kiipesivät sisään ja lähtivät ajamaan kylille. Mitja kulkea körötteli pitkin kylää, kunnes sitten yhden talon yks kaks pysähtyy:

- Mitä se nyt? kysyy Fedja-setä. - Olisiko polttoaine loppunut.

- Ei mikään ole loppunut. Se vain huomasi että täällä tuoksuu piirakalta. " (s. 35-36)

Kirjassa seurataan Fedja-sedän ja kumppaneiden elämää maaseudulla. Ai niin, tässä tarinassa eläimet puhuvat. Näin saadaan mukavasti dialogia mukaan kirjaan.

Fedja-sedällä vanhemmat eivät soittele pojan kännykkään, tee poliisille (tai miliisille) katoamisilmoitusta vaan laittavat ilmoituksen kadonneesta pojastaan lehteen ja ovat lopulta postinkantajan kanssa kirjeenvaihdossa saadakseen pojan kotiin. Ja tottahan toki kirjan loppu on onnellinen. Fedja-setä, kissa ja koira on hyvin lämminhenkinen, siinä on mukavaa huumoria ja kirjan kuvitus on mustavalkoisuudestaan huolimatta hauska, vaikkakin hieman vänkyrä.

"lähetämme sinulle pienen auringon, kotikäyttöä varten" (s. 94)

Fedja-setää on luettu myös blogeissa: Luettua elämää ja Sonjan lukuhetket.

Kirjan tietoja:
Eduard Uspenski: Djadja-Fjodor, Pjos i Kot (1974)
Suomennos Martti Anhava
Kuvitus G. Kalinovski
Otava, 2006
112 sivua