L. Tsypkin: Kesä Baden-Badenissa

Kirjaston kesälukemista-hyllyltä sattui silmiini Leonid Tsypkinin Kesä Baden-Badenissa (Tammi, 2003). Venäläinen kirjailija sai minut tarttumaan kirjaan, sillä sehän tarjoaa aloituksen Venäjää valloittamaan -haasteeseen. Kirjassa on Susan Sontagin kirjoittama johdanto-osa, josta lisää postauksen lopulla. Tsypkiniä ei ole mainittu haasteen lukuvinkkilistoilla, mutta sijoitan hänet Venäläiset mieskirjailijat -kategoriaan. Tsypkin on minulle aivan uusi nimi, jota en olisi itse osannut kirjaston hyllyistä etsiäkään. Kiitokset kirjaston tädeille, jotka olivat luokitelleet kirjan kesälukemiseksi - ehkäpä vain sen nimen perusteella, sillä mielestäni Kesä Baden-Badenissa olisi erittäin raskasta riippumattoluettavaa.

Kesä Baden-Badenissa liikkuu kahdella eri aikatasolla. Nykyhetkeen sijoittuva kertoja on saanut käsiinsä Fjodor Dostojevskin Anna-vaimon päiväkirjamerkinnöistä julkaistun kirjan. Kertoja lukee päiväkirjamerkintöjä junassa matkalla Leningradiin, ja tarinan toisella aikatasolla kuvataan Annan ja Fjodorin viettämään aikaa ulkomailla. Annan ja Fedjan kesää hallitsee Fedjan pelihimo, joka tuntuu nielevän kaikki köyhän pariskunnan rahat. Ja tarvittaessa rahaa hankitaan lisää panttaamalla jopa vaatteita. Fedja kohtelee kärsivällistä ja käytännöllistä Anna-vaimoaan usein todella huonosti, ja heidän avioliittonsa arki on täynnä Fedjan dramaattisia tunnepurkauksia. Kertojan saavuttua Leningradiin hän vierailee Dostojevskin asuinkaduilla ja kotimuseossa ja toisen aikatason kertomus päättyy kuvaukseen Dostojevskin kuolemasta.

Kirjassa ensimmäisenä huomioni varasti kirjoitustyyli. Tsypkinin teksti koostuu loputtoman pitkistä virkkeistä, jotka jatkuvat sivu sivun perään. Pilkut ja väliviivat tarjoavat pieniä hengähdystaukoja, mutta pisteitä on käytetty säästeliäästi. Väliviivojen kohdalla saattaa vaihtua kerronnan näkökulma (Anna, Fedja, kertoja) tai aikataso. Kirjoitustyyli luo omanlaisensa tunnelman kirjaan, mutta lukeminen vaatii keskittymistä. Jos ajatus harhautuu hetkeksi jonnekin muualle, huomaa äkkiä joutuvansa palaamaan hieman taaksepäin jos haluaa tietää, kuka nyt puhuu ja mihin aikaan tapahtumat sijoittuvat. Kirjan tyyli tuotti minulle myös hassun käytännön ongelman. Lukeminen piti lähes poikkeuksetta lopettaa kesken virkkeen, johonkin pilkkuun tai väliviivaan, ja koettaa sitten siitä luontevasti jatkaa seuraavana päivänä. Yleensä jouduin hieman peruuttamaan tekstissä taaksepäin, jotta pääsin taas kiinni tarinaan.

Kesä Baden-Badenissa oli erilainen lukukokemus, josta mieleen jäivät tyyliseikkojen lisäksi surumieliset tunnelmat ja lukuisat viittaukset venäläiseen kirjallisuuteen. Tarinaa enemmän minua kuitenkin kosketti kirjan johdanto. Siinä Susan Sontag valottaa kirjailijan taustaa ja analysoi Tsypkinin tekstiä. Tsypkinin kohtalo oli uskomattoman surullinen. Hän oli kirjallisuutta rakastava lääkäri, joka pelkäsi lähettää käsikirjoituksiaan kustantajille, jottei joutuisi vaikeuksiin turvallisuuspalvelun kanssa. Tsypkinin kirjallinen tuotanto on pieni, ja Kesä Baden-Badenissa julkaistiin New Yorkissa ilmestyneessä venäläissiirtolaisten lehdessä vain seitsemän päivää ennen Tsypkinin kuolemaa.

En pysty arvioimaan Kesä Baden-Badenissa -kirjaa pidin-en pitänyt asteikolla, mutta olen tyytyväinen, että se sattui eteeni kirjastossa. Kirjallinen maailmankuvani avartui taas hitusen ja Venäjän valloitus on alkanut.

Goodreads: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
Leonid Tsypkin: Leto v Badene (1981)
Suomennos Marja-Leena Jaakkola
Johdanto Susan Sontag, suomennos Vappu Orlov
Tammi, 2003
230 sivua