13. lokakuuta 2016

Salla Simukka: Sisarla

Salla Simukan Sisarla (Tammi, 2016) kiinnosti minua ennakolta paljon, sillä Simukan maineikas Lumikki-trilogia ja erityisesti sen hieno avausosa olivat hyvää luettavaa. Sisarla on nuoremmille lukijoille suunnattu fantasiaromaani, joten luvassa on kunnon irtiotto Lumikki-kirjojen hyytävän jänniin tunnelmiin. Sisarlassa seikkaillaan lähes sadunomaisissa maisemissa, kohdataan tosiystävien ja sielunsisarten lisäksi mm. lohikäärmeitä, sudenolento ja Polloe-pöllö.


Sisarlan päähenkilöinä ovat 11-vuotiaat tytöt, Aliisa ja Meri, jotka huomaavat joutuneensa tavallisen arjen keskeltä toiseen maailmaan, Sisarlaan. Maailmassa on ikuinen kesä, seikkailuja ja monia ihmeellisiä otuksia asukkaina. Siis lähes kaikkea, mitä hyvät ystävykset saattavat toivoa. Tytöt alkavat unohtaa kotinssa ja perheensä, ja talven, joka salaperäisesti on kiristänyt otettaan oikeassa maailmassa.

Sisarla jätti minulle kahtalaiset lukutunnelmat. Kirjan alkupuoli meni ihmetellessä, millainen juonikuvio Sisarlaan muodostuu ja miksi vastaan kävelee toinen toistaan erikoisempia hahmoja. Tarinan keskivaiheilla ystävyyden ympärille rakentuva tarina oli jo alkanut hahmottua sen verran, että viehätyin päähenkilötyttöjen Aliisan ja Merin kokemista seikkailuista Sisarlassa, kuningatar-Lilin hallitsemassa maailmassa. Loppua kohden Sisarlan tapahtumat linkittyivät paremmin Aliisan ja Merin todelliseen maailmaan ja kouluarkeen, ja tämän myötä tarina parani mielestäni huomattavasti. Kirjan loputtua harmittelin silti sitä, että kuningatar-Lilin hahmosta kerrottiin lopulta niin vähän. Esimerkiksi mistä hänen taikavoimansa olivat peräisin? Taustatiedot olisivat olleet kiinnostava lisä Sisarlan tarinaan.

Kirjan alussa on muutamia lainauksia tunnetuista lastenkirjoista (mm. iki-ihanasta Salaisesta puutarhasta), ja oli helppoa tunnistaa Sisarlasta niihin viittaavia piirteitä. Tämä oli hauskaa, mutta paikoin olisin ollut tyytyväinen myös vähempään. Viittaukset muihin genren kirjoihin ovat kivoja, mutta itse pidän niistä eniten silloin, kun ne toimivat vain pikku yksityiskohtina, kuin pisteenä i:n päälle. 

Kirjan kantava teema, ystävyys ja sen merkitys, sen sijaan miellytti minua. Aliisan ja Merin ystävyydessä oli aitoutta ja iloa, ja Lilin ystäväkokemuksissa ystävyyden nurjempia puolia. Ystävyyden kääntöpuolet oli taiten verhottu mielikuvitusmaailmaan kauniisiin käärepapereihin, mutta onneksi Sisarlan fantasia ei silti ollut siirapilla maustettua.

Sisarlan kuvituksen on tehnyt Saku Heinänen. Ihastuin hänen tyyliinsä jo Zaida ja elovalkeat -kirjassa, ja Sisarlan viehätyksestä iso osa lankeaa Heinäsen upeille, luonnonläheisille kuville. Niissä Sisarlan oudot otukset ja taianomainen maailma heräävät henkiin, ja kuvien runsaat yksityiskohdat miellyttivät minun silmääni. Pidin siitä, että kuvitukselle on annettu kirjassa reilusti tilaa. On muutamia aukeaman kokoisia kuvia, ja paljon yhden sivun kuvia. Minulle Heinäsen tyyli toimii parhaiten juuri näissä isoissa kuvissa.


Kirjan tähditys tuotti minulle jonkin verran päänvaivaa, kuten usein käy kuvitettujen kirjojen kanssa. Päädyin antamaan kirjalle 3 tähteä Goodreadsiin, vaikka kirjan kuvitus olisi mielestäni ollut usean kuvan kohdalla täyden viiden tähden arvoinen.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Kirjan tietoja:
Salla Simukka: Sisarla
Kuvitus Saku Heinänen
Tammi, 2016
188 sivua

14 kommenttia:

  1. Jännältä vaikuttaa. Ja hieno kuvitus. En ole itse vielä lukenut kirjaa.
    Olen tänään menossa Sisarlan julkistamistilaisuuteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs tiennyt tuosta julkistamistilaisuudesta, mutta hauskaa iltaa sinulle sinne. :) Tämä on mukava kirja, sopii aikuisenkin luettavaksi.

      Poista
  2. Onpa kaunis kansi ja kuvitus. Salla Simukka ei ole tuttu, mutta pitäisi kyllä tutustua hänen kirjoihinsa. Tuosta Lumikki-trilogiasta olisi varmaan hyvä aloittaa tutustuminen?
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Simukalta muuta kuin tämän ja Lumikki-trilogian. Aloittaa voi siitä, mikä kiinnostaa. Lumikki-sarja on synkkäsävyistä nuorten jännitystä, joten jos sellainen kiinnostaa fantasiaa enemmän, niin siitä vain lukemaan. :)

      Poista
    2. Nuortenkirjat kyllä kiinnostaa fantasiaa enemmän. :)

      Poista
    3. Aloitin kuitenkin Sisarlasta ja pakko kehua, ihana kirja. :)

      Poista
    4. Kiva, että tykkäsit! Tulenkin heti lukemaan juttusi. :)

      Poista
  3. Erilaista Simukkaa siis. Olen lukenut Lumikki-trilogiasta ensimmäisen osan, ja se oli kyllä hyvää nuortenkirjallisuutta, ja upposi vähän aikuisempaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisarlakin sopii aikuiselle kevyeksi luettavaksi, ainakin jos tykkää fantasiasta. Minä pidin siitä, että tämä oli niin erilainen kuin Lumikki-sarja.

      Poista
  4. Pitää päästä testaamaan, meniskö tämä lapsella =D Varaus tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tykkäävät! Paljon kaikkea erikoista tästä kirjasta löytyy (siis noita olentoja on vaikka minkä moisia), jos semmoiset vain kiinnostavat.

      Poista
  5. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että nuo Heinäsen mustavalkoiset kuvat ovat upeita. Minulla tämä odottaa lukuvuoroa, ja kiinnostaa, millainen lukukokemus tästä itselle muodostuu. Ymmärsin, että tämän kustannussopimukset on myyty jo useampaan maahan, esim. jenkkien suurimmalle kustantamolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osittain juuri Heinäsen kuvitus innosti minut lukemaan tämän. Tykkään kuvitetuista kirjoista ylipäänsä tosi paljon, ja tähän kirjaan hänen tyylinsä sopi upeasti. Kiva kuulla, mitä tykkäät tästä. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...