Pierre Lemaitre: Camille
Pierre Lemaitren Camille (Minerva, 2016) koukutti minut yhtä tehokkaasti kuin Lemaitren edellinenkin suomennos, Alex. Camille saa Alexin tavoin minulta viisi tähteä Goodreadsiin, sillä tuntuisi oikeusmurhalta antaa yhtään vähempää tähtiä kirjoille, jotka saavat lukemaan tarinaa lähes henkeä pidätellen. Tätä tunnetta en kovin usein koe dekkarien tai jännäreitten parissa, mutta Lemaitrella on taito punoa minun lukuhermooni iskeviä juonia.
Camillessa pääosassa häärii Alexista tuttu ylikomisario Camille Verhoeven. Kirjan tapahtumat pyörähtävät räväkästi käyntiin heti ensimmäiseltä sivulta, kun lukija joutuu seuraamaan Verhoevenin naisystävän päätymistä ampumavälikohtauksen uhriksi:
"Tapahtumaa voi pitää ratkaisevana vasta kun se suistaa ihmisen koko elämän raiteiltaan. Tämän Camille Verhoeven oli lukenut joitakin kuukausia aiemmin eräästä "historian kiihtymistä" käsittelevästä lehtiartikkelista. Tuon ratkaisevan, järisyttävän ja odottamattoman tapahtuman, käännekohdan joka saa ihmisen jokaisen hermon värisemään kuin sähköiskusta, erottaa välittömästi kaikista muista elämän sattumuksista sen voimakkaasta energialatauksesta, erityisestä tiheydestä: heti sen koettuaan ymmärtää, että seuraukset ovat mittasuhteiltaan valtavat ja laadultaan peruuttamattomat.
Rakastamaasi naiseen ammutut kolme pumppuhaulikon laukausta voivat olla sellainen tapahtuma." (s. 7)
Kirjan juonikuvio on sellainen, että sillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet päätyä kliseiseen mahalaskuun: poliisin naisystävää ammutaan, poliisi ajautuu epätoivon vallassa itse selvittämään tapausta vastoin kaikkia ohjesääntöjä. Eipä tullut mahalaskua vaan semmoinen keitos, jossa yllätyksiä ja vauhtia riittää loppusivuille asti. Alex toki jo oli osoittanut Lemaitren kyvyn erikoisiin tapahtumakäänteisiin, mutta olin näköjään ehtinyt unohtaa sen - Camille onnistui saamaan minut 'ooh!' tilaan.
Iso lukusuositus heille, jotka eivät vielä ole tutustuneet Lemaitren dekkareihin (tai olisivatkohan nämä enemmänkin jännäreitä?). Kirjat toimivat minusta mainiosti itsekseen luettuina, vaikka Camillen yksityiselmän osalta langat punoutuvat somasti yhteen Camillessa, joka on itse asiassa trilogian päätösosa. Sitä ensimmäistä osaa ei jostain syystä ole suomennettu, mutta sen ei pidä antaa haitata tähän sarjaan tutustumista.
Camillessa pääosassa häärii Alexista tuttu ylikomisario Camille Verhoeven. Kirjan tapahtumat pyörähtävät räväkästi käyntiin heti ensimmäiseltä sivulta, kun lukija joutuu seuraamaan Verhoevenin naisystävän päätymistä ampumavälikohtauksen uhriksi:
"Tapahtumaa voi pitää ratkaisevana vasta kun se suistaa ihmisen koko elämän raiteiltaan. Tämän Camille Verhoeven oli lukenut joitakin kuukausia aiemmin eräästä "historian kiihtymistä" käsittelevästä lehtiartikkelista. Tuon ratkaisevan, järisyttävän ja odottamattoman tapahtuman, käännekohdan joka saa ihmisen jokaisen hermon värisemään kuin sähköiskusta, erottaa välittömästi kaikista muista elämän sattumuksista sen voimakkaasta energialatauksesta, erityisestä tiheydestä: heti sen koettuaan ymmärtää, että seuraukset ovat mittasuhteiltaan valtavat ja laadultaan peruuttamattomat.
Rakastamaasi naiseen ammutut kolme pumppuhaulikon laukausta voivat olla sellainen tapahtuma." (s. 7)
Kirjan juonikuvio on sellainen, että sillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet päätyä kliseiseen mahalaskuun: poliisin naisystävää ammutaan, poliisi ajautuu epätoivon vallassa itse selvittämään tapausta vastoin kaikkia ohjesääntöjä. Eipä tullut mahalaskua vaan semmoinen keitos, jossa yllätyksiä ja vauhtia riittää loppusivuille asti. Alex toki jo oli osoittanut Lemaitren kyvyn erikoisiin tapahtumakäänteisiin, mutta olin näköjään ehtinyt unohtaa sen - Camille onnistui saamaan minut 'ooh!' tilaan.
Iso lukusuositus heille, jotka eivät vielä ole tutustuneet Lemaitren dekkareihin (tai olisivatkohan nämä enemmänkin jännäreitä?). Kirjat toimivat minusta mainiosti itsekseen luettuina, vaikka Camillen yksityiselmän osalta langat punoutuvat somasti yhteen Camillessa, joka on itse asiassa trilogian päätösosa. Sitä ensimmäistä osaa ei jostain syystä ole suomennettu, mutta sen ei pidä antaa haitata tähän sarjaan tutustumista.
Tällä viikolla blogissani on dekkariviikko:
Dekkariviikolle mukaan lähteneet blogit löydät täältä.
Goodreads: 5 tähteä
Mistä e-kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kulttuuri kukoistaa, Annelin lukuvinkit, TuijaTa
E-kirjan tietoja:
Pierre Lemaitre: Sacrifices (2012)
Suomennos Sirkka Aulanko
Minerva, 2016
232 sivua
Minun pitänee ottaa Lemaitre lukulistalle. Niin vahvoja suosituksia hänen kirjansa saavat.
VastaaPoistaKannattaa kokeilla. Ja onhan Lemaitrella myös hieno Näkemiin taivaassa, joka käsittelee toista maailmansotaa ja sen jälkitunnelmia.
PoistaLemaitre on erinomainen poikkeama genrestänsä ja vie lukijansa ajan ja paikan ulkopuolelle omaan maailmaansa; siksipä ilouutinen oli, että sarjan ensimmäinen osa "Irène" ilmestyy suomeksi elokuussa:)
VastaaPoistaJahas, pitäisi tutustua syksyn katalogeihin niin tietäisi mitä herkkuja siellä on luvassa. :) Irene on lukulistalla aivan ehdottomasti!
PoistaLuen dekkareita melko vähän, mutta ehkä tähän voisi tutustua :)
VastaaPoistaP.S.
Blogissani on sinulle haaste:
http://minnasiikila.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html
Kiitos haasteesta! Niitä on kertynyt jonoon muutama muukin, mutta kesäkuun aikana vastaan näihin. :) Lemaitrea kannattaa kokeilla, voipi vaikka dekkarikärpänen puraista. :)
PoistaPidin niin kovasti Lemaitren kirjasta Näkemiin taivaassa, että en ole päässyt vieläkään kiinni hänen dekkareihinsa.
VastaaPoistaMinustakin Näkemiin taivaassa oli hieno, mutta Lemaitre osaa myös kirjoittaa dekkareita. Minä aivan hämmästyin, kun hän taitaa nämä molemmat tyylilajit erinomaisesti. :)
PoistaKiitos hyvästä vinkistä! Alkaakin kyllästyttää ne monet suomalaiset ja ruotsalaiset dekkarit, jotka tuntuvat kovasti toistavan samaa kaavaa.
VastaaPoistaOlepa hyvä! Toisteisuutta ja samoja aineksia löytyy varmaan genressä kuin genressä, mutta Lemaitren kirjat ovat olleet vetävää luettavaa. Uskallan suositella heillekin, jotka eivät dekkareista yleensä välitä. :)
PoistaHassu yhteensattuma: olen juuri kirjoittamassa Camillesta! :) Tulin blogiisi hakemaan linkkiä dekkariviikkoon, vaikken siihen etukäteen ilmoittautunutkaan. Otankin sinulta siis kaksi linkkiä tästä mukaani.
VastaaPoistaLemaitren dekkarit on huippua!
Tuleekohan Camillesta viikon suosituin kirja, jos bloggausten määrää katsotaan. :) Viikkoon voi oikein hyvin hypätä mukaan kesken kaiken - ihanaa, että pidät Lemaitresta!
PoistaRanskalaisia dekkareita en olekaan lukenut aikoihin.
VastaaPoistaSinulle on palkintopokaali ja vastaamishaaste blogissani
jos satut innostumaan ja ehtimään. Älköön tämä kuitenkaan
olko pakkopulla :)
Kiitokset sinulle haasteesta! Niihin on aina mukava vastata, vaikka minulla on viime aikoina vastaukset hieman venyneetkin. :)
PoistaLemaitre ja Vargas liehuttavat upesti trikoloiria dekkarimaaottelussa! Ei vais, ei ole kisa, joka kolkasta löytyy hienoja jännäreitä. On todettava, että viimeaikaisista Camille ja Jean Babtiste ovat olleet minun pääpoliisejani.
VastaaPoistaJa Marika, kiitos dekkariviikon emännöinnistä!
Liputan myös Camillen ja Jean Babtisten puolesta. :) Vargas ei nyt omaan dekkariviikkooni ehtinyt, mutta myöhemmin kesällä aion sukeltaa Hyisiin aikoihin ja nauttia laatulukemisesta.
PoistaKiitos sinulle ahkerasta osallistumisesta. :)
Myönnän olevani ihan lääpälläni niin kirjailijaan, kuin tähän sarjaankin ;) Mutta harmittaa suomennosjärjestys, tässä spoilataan juuri ilmestynyttä Iréneä, joka on minusta sarjan paras...
VastaaPoistaJuu, tämä on todella mahtava sarja. Aion lukene Irenen heti, kun sen saan kätösiini :). Vähän tosiaan harmittaa, että sen juju on jo tiedossa. Kummastuttaa, mikähän tässä suomennosjärjestyksessä on ollut kuningasajatuksena?
Poista