Anne Taraba: Salaperäinen Garbo
Anne Taraban Salaperäinen Garbo (Like, 1999) on hyvin perinpohjainen elämäkerta kuuluisan Hollywood-tähden elämästä. Kirjan perusteellisuus oli silti liiallista minun makuuni, ja Goodreadsin tilastojen mukaan tuhrasin lukuaikaa lähes kuukauden verran reiluun kolmeen sataan sivuun.
Luen elämäkertoja harvakseltaan, ja olen todennut olevani melko nirso tämän kirjallisuudenlajin edessä. Pikkutarkasti kohdettaan ruotivat kirjat eivät taida olla minua varten, sillä yksityiskohtien tulva hyydyttää lukuhaluni. Mieluummin luen Nigel Nicolsonin Virginia Woolf -tyylisiä kirjoja, joissa on ehkä vähemmän detaljeja ja sivuja, mutta kerronnnallisempi ja persoonallisempi ote kohteeseen. Nicolsonilla toki oli se etu puolellaan, että hänellä oli omakohtaisia muistoja kirjansa nimihenkilöstä. Taraba on joutunut kirjoittamaan kirjansa tutkimustyön kautta, jota on varmasti vaadittu paljon.
Olin ennen kirjan lukemista erittäin utelias Garbon elämän suhteen, sillä hänen tunnetuimpia elokuviaan lukuunottamatta en tiennyt itse tähdestä juuri mitään. Salaperäinen Garbo tarjosi rautaisannoksen Garbo-tietoutta, ja vaikken niin jaksanut innostua tähden elämän jokaisesta käänteestä, pidin kirjan sivuilta välittyvästä ajankuvasta ja elokuvan varhaisaikojen tunnelmasta:
"Himo-elokuvaa esitettiin paikoissa, joissa kukaan ei ollut todellisessa elämässä ikinä nähnyt mitään Jackia ja Gretaa vastaavaa. Se oli luultavasti myös kautta aikojen ensimmäinen elokuva, jossa esitettiin rakastavaiset vaakasuorassa syleilyssä. Katrineholmin ja Ruotsin muiden pikkukaupunkien naiset ostivat metrikaupalla mustaa keinosilkkiä ja opettelivat hiipimään olohuoneen läpi aivan kuin he olisivat Felicitas von Rhaden. Keskiviikkoiltaisin ja lauantaisin he kävivät kaupungin ainoassa elokuvateatterissa ja menivät tainnoksiin, kun Gilbert kosketti Gretaa, ja heiltä salpautui melkein henki, kun näiden huulet kohtasivat avoimessa suudelmassa. He eivät pystyneet vapautumaan ajatuksesta: "Jos Blekingegatanilta kotoisin olevasta tytöstä voi tulla jotakin Atlantin toisella puolella ja hän päätyy Jack Gilbertin tapaisen miehen syliin, miksei minullekin silloin voi käydä niin?"" (s. 162)
Kirjan rakennetta on erikoinen. Kirjan pääluvut on nimetty Garbon elämän miesten mukaan: Ennen Mauritz Stilleriä, Stiller, Ennen Geogre Schleetä jne. Garbo ei koskaan mennyt naimisiin, ja eli hyvin itsenäistä elämää vaikka pääluvuissa esiintyvät miehet olivatkin isossa osassa hänen uraansa ja henkilökohtaista elämäänsä. Tuntuu oudolta, että kirjailija on päättänyt rakentaa tähden elämäkerran ikään kuin miesten varjoon.
Salaperäisestä Garbosta on kirjassa (vain) yksi kuvaliite, mutta olisi mieluusti katsellut lisääkin valokuvia hänen elämänsä varrelta. Kirja saa minulta nihkeästi edenneen lukemisen vuoksi vain kaksi tähteä Goodreadsiin, mutta Garbon faneille kirja lienee antoisampi.
Luen elämäkertoja harvakseltaan, ja olen todennut olevani melko nirso tämän kirjallisuudenlajin edessä. Pikkutarkasti kohdettaan ruotivat kirjat eivät taida olla minua varten, sillä yksityiskohtien tulva hyydyttää lukuhaluni. Mieluummin luen Nigel Nicolsonin Virginia Woolf -tyylisiä kirjoja, joissa on ehkä vähemmän detaljeja ja sivuja, mutta kerronnnallisempi ja persoonallisempi ote kohteeseen. Nicolsonilla toki oli se etu puolellaan, että hänellä oli omakohtaisia muistoja kirjansa nimihenkilöstä. Taraba on joutunut kirjoittamaan kirjansa tutkimustyön kautta, jota on varmasti vaadittu paljon.
Olin ennen kirjan lukemista erittäin utelias Garbon elämän suhteen, sillä hänen tunnetuimpia elokuviaan lukuunottamatta en tiennyt itse tähdestä juuri mitään. Salaperäinen Garbo tarjosi rautaisannoksen Garbo-tietoutta, ja vaikken niin jaksanut innostua tähden elämän jokaisesta käänteestä, pidin kirjan sivuilta välittyvästä ajankuvasta ja elokuvan varhaisaikojen tunnelmasta:
"Himo-elokuvaa esitettiin paikoissa, joissa kukaan ei ollut todellisessa elämässä ikinä nähnyt mitään Jackia ja Gretaa vastaavaa. Se oli luultavasti myös kautta aikojen ensimmäinen elokuva, jossa esitettiin rakastavaiset vaakasuorassa syleilyssä. Katrineholmin ja Ruotsin muiden pikkukaupunkien naiset ostivat metrikaupalla mustaa keinosilkkiä ja opettelivat hiipimään olohuoneen läpi aivan kuin he olisivat Felicitas von Rhaden. Keskiviikkoiltaisin ja lauantaisin he kävivät kaupungin ainoassa elokuvateatterissa ja menivät tainnoksiin, kun Gilbert kosketti Gretaa, ja heiltä salpautui melkein henki, kun näiden huulet kohtasivat avoimessa suudelmassa. He eivät pystyneet vapautumaan ajatuksesta: "Jos Blekingegatanilta kotoisin olevasta tytöstä voi tulla jotakin Atlantin toisella puolella ja hän päätyy Jack Gilbertin tapaisen miehen syliin, miksei minullekin silloin voi käydä niin?"" (s. 162)
Kirjan rakennetta on erikoinen. Kirjan pääluvut on nimetty Garbon elämän miesten mukaan: Ennen Mauritz Stilleriä, Stiller, Ennen Geogre Schleetä jne. Garbo ei koskaan mennyt naimisiin, ja eli hyvin itsenäistä elämää vaikka pääluvuissa esiintyvät miehet olivatkin isossa osassa hänen uraansa ja henkilökohtaista elämäänsä. Tuntuu oudolta, että kirjailija on päättänyt rakentaa tähden elämäkerran ikään kuin miesten varjoon.
Salaperäisestä Garbosta on kirjassa (vain) yksi kuvaliite, mutta olisi mieluusti katsellut lisääkin valokuvia hänen elämänsä varrelta. Kirja saa minulta nihkeästi edenneen lukemisen vuoksi vain kaksi tähteä Goodreadsiin, mutta Garbon faneille kirja lienee antoisampi.
***
TBR-projektissani otan ensimmäisen askeleen kohti Haltin valloitusta. Saan pisteen myös Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen.
Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Ostin kirjan kirjaston poistomyynnistä
Kirjan tietoja:
Anne Taraba: Det Gåtfulla Garbo (1990)
Suomennos Tarmo Haarala
Like, 1999
336 sivua
Olen katsonut joitain dokkareita Greta Garbosta. Nykymittapuun mukaan ei oikein ymmärretä, kuinka suuria olivat mykkäelokuvien ja niinkuin Garbo 1930-luvun mv-elokuvien tähdet.
VastaaPoistaElokuvamaailma ja maailma ylipäänsä oli toisenlainen Garbon aikana. Kirja kannatti ehdottomasti lukea jo ajankuvan vuoksi. Garbon leffoja en ole aikoihin nähnyt, ja ainakin Anna Karenina olisi kiva katsella kesällä, kun olisi tarkoitus lukea ko. kirja klassikkohaasteeseen.
PoistaMinulla on peruskirjat Garbosta, Bergmanista jne. En oikein koe omakseni noita elämäkertoja. Tuokin Taraba on hyllyssäni. Meryl Steepin muistelmat kiinnostaisi. Nämä kohteesta kirjoittavat, jotka eivät ole kumminkaan tavanneet koskaan kohdettaan, eivät ole niin kivoja. Viittaan Streepiin, jolta olen kotimaisen lukenut. Se oli kärsimys.
VastaaPoistaEn ole juuri lukenut elämäkertoja, ja olen vasta tässä blogiaikana alkanut tutustua genreen, pikku hiljaa tosin. Muistelmat tuntuvat enemmän minulle sopivilta, mutta koetan kokeilla näitä elämäkertojakin vaikka kovin raskailta ne usein tuntuvat. Mutta sai tästä silti jotain irti, vaikka lukeminen tahmeaa olikin. :)
PoistaGarbo on kiinnostava persoona. Katselin tätä kerran kirpparilla, mutta en sitten tullut kuitenkaan ostaneeksi. Garbosta on varmaan vaikea kirjoittaa kunnollista elämänkertaa, koska hän piti viimeiset vuotensa niin salassa ja kuitenkin minua kiinnostaisi nimenomaan Garbon ajatusmaailma.
VastaaPoistaGarbon ajatusmaailmaan tässä kirjassa ei ymmärrettävistä syistä pystytä pureutumaan, mutta spekulointia Garbon ajatusten suhteen Taraba harrastaa jonkin verran. Niitä oli hieman ärsyttävääkin lukea välillä. :) Minä löysin tämän eurolla poistomyynnistä.
PoistaGarbo on tosiaan kiinnostava. Varsinaista elämäkertaa en ole lukenut mutta hänestä on kyllä ollut juttua joissain elokuva-aiheisissa kirjoissa joita olen lukenut (ja käytin jossain vaiheessa John Gilbertin kuvaa FB-profiilikuvanani...)
VastaaPoistaPiti aivan käydä googlaamassa Gilbertin kuva. Joo, joitakin samoja piirteitä löytyy kuin nykyisestä profiilikuvastasi. :) Elämäkerroissa on valinnanvaraa, jos niistä innostuu... ainakin kolme Garbon elämäkertaa on suomennettu tämän lukemani lisäksi, ja lieneekö suomentamattomien puolella vielä lisääkin.
Poista