9. lokakuuta 2015

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi

Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi (WSOY, 2015) herätti kiinnostukseni sen tosipohjaisuuden vuoksi. Sattouf on ranskalais-syyrialainen sarjakuvan- ja elokuvantekijä, ja Tulevaisuuden arabi kertoo hänen lapsuuden aikaisista kokemuksistaan Libyassa ja Syyriassa vuosina 1978 - 1984. Nämä maat ja niiden kulttuuri ovat minulle vieraita, ja Syyriasta tulee ensimmäisenä mieleen viime aikojen uutisotsikot. Olin melkoisen utelias albumin suhteen - millaisen kulttuurielämyksen sarjakuvamuotoinen muistelmaromaani minulle tarjoaa?


Päähenkilön eli pikku-Riadin äiti on ranskalainen nainen, joka opiskeluaikanaan rakastuu syyrialaiseen opiskelijapoikaan. Rakastumisvaihe tosin sivuutetaan parissa ruudussa, ja sitten siirrytään nuoren perheen arkeen, jossa tohtoriksi väitellyt isä (joka ei oppiarvostaan huolimatta vaikuta järin välkyltä) saa opettajanpaikan Tripolista ja näin kolmikko muuttaa Libyaan. Paikalliset olosuhteet eivät aivan vastaa odotuksia, sillä perheen pitää mm. itse vallata itselleen asunto ja ruokaa saa jonottamalla.

Kritisoiko äiti miehensä valintoja? Ehei, tapahtumat kerrotaan 'näin tapahtui' -periaatteella, ja perheen äidin sisäiset tunnot sivuutettiin kokonaan. Huomasin melko pian lukevani albumia naisasialasit päässä, sillä mitä pidemmälle Riadin muistelot etenivät, sitä kummallisemmalta tuntui yliopistokoulutuksen saaneen fiksunoloisen ranskalaisnaisen sopeutuminen arabikulttuuriin. Toisaalta tarinaa kerrotaan pikkupojan näkökulmasta, eikä perheen äiti liene hänelle avautunut omista mietteistään kulttuurien kohtaamisesta. Peilasin tätä asiaa varmasti myös omien asenteideni kautta, sillä omalle kohdalleni en osaa kuvitella vastaavanlaista hyppyä noin erilaiseen kulttuuriin.

Arabikulttuurin tavat ja asenteet välittyvät ruutujen kautta, ja perhearki ei ole samanlaista kuin täällä kotimaassa. Mies on perheen pää, se käy selväksi moneen otteeseen.



Tulevaisuuden arabi oli ajatuksia herättävä kulttuurihyppy. Tarinassa oli omanlaistaan huumoria mukana, ja pikkupojan näkökulma toi veikeyttä ruutuihin. Mukana oli silti myös paljon tummia sävyjä, sillä esimerkiksi Riadin kokema koulukiusaaminen tuntui raa'alta. Arabikulttuuria ei mielestäni esitetty ihannoivassa valossa, mutta albumi ei liikaa alleviivaa suuntaan tai toiseen.

Sattoufin muisteluiden toinen osa ilmestyy suomeksi ensi vuonna, ja se on lukulistallani. Pitäähän minun saada selville, miten pikku-Riad selviää koulunkäynnistä Syyriassa, jonne perhe taas suunnistaa albumin viimeisessä ruudussa.

***

Osallistun sarjakuvaromaanilla Elämäkertahaasteeseen.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Mari A:n kirjablogi, Kirjojen keskellä ja Kieltenopen kotiblogi.
Kirjan tietoja:
Riad Sattouf: L'arabe du futur (2014)
Suomennos Saara Pääkkönen
WSOY, 2015
158 sivua

6 kommenttia:

  1. Olipa jännää lukea tekstisi. Tämä kirja oli minulle valtava lukuelämys.

    Naisasia siis sinullakin pisti miettimään. Sama täällä.

    Koiranpennun kiusaaminen oli melkein enemmän kuin sielu sietää. Eräs syyrialainen tuttavani kertoi että heillä ei ole koiria Syyriassa samaan tapaan kuin Suomessa. (Minulle tuli Arabi mieleen, mutta en sanonut mitään)

    Kiitos linkityksestä ! Lähdenpä katsomaan noiden muiden vinkkaamiesi blogien postaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sinun pitäneen tästä paljon enemmän kuin mitä tämä minulle kolahti. Mutta eipä minulla ole omia kontakteja ko. kulttuuriin, joten ehkä se vaikutti hieman asiaan. Tämä albumi herätti monenlaisia tunteita, joten hyvä sekin - lukiessa ei ollut tylsää ja moni asia jäi mieltä askarruttamaan. Kiinnostavaa nähdä, miten tarina etenee kevään kakkososassa.

      Poista
  2. Samoja huomioita tein minäkin. Lapsinäkökulma varmasti pehmensi paljon, kun lapsi ei edes osaa kyseenalaistaa ja ihmetellä (ainakaan kaikkia) aikuisten päätöksiä ja tekoja. Odotan mielenkiinnolla jatko-osia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsinäkökulma toimi tässä hyvin. Jäin kyllä miettimään, miten erilainen tarina olisi ollut jos perheen äiti olisi saanut toimia kertojana. :) Hienoa, että tämä päätettiin suomentaa ja jatkoakin on luvassa.

      Poista
  3. Kiinnostava oli tosiaan lukea tätä kirjaa, ja lapsen näkökulma toi mahdollisuuden nähdä molemmat maailmat ennakkoluulottomasti. Toisaalta tiedän, että myös lapset voivat kommentoida melkoisesti toista maata. Omat lapseni isäni kotimaassa ovat antaneet kritiikkiä mm. lastenkasvatuksesta. En ollut vaikuttamassa asiaan, lapsi 6-vuotiaana antoi neuvoja sikäläisille äideille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsille muodostuu omat käsitykset asioista, ja niissä on monesti totuudensiemeniä mukana. :) On jännä nähdä sarjan edetessä, tuleeko kertojan ääneen kriittisempää otetta, jos hänelle ikää karttuu. En tosin tiedä montako osaa on luvassa, eli miten pitkälle muistelot jatkuvat.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...