10. syyskuuta 2015

E. L. Doctorow: Ragtime

E. L. Doctorowin Ragtime (Tammi, 1976) oli minulle nostalginen lukuelämys. Luin kirjan ensimmäisen kerran vuosia sitten, ja Doctorowin kerrontatyyli teki minuun vaikutuksen opiskeluaikoinani. Amerikkalainen kertojamestari siirtyi heinäkuussa kirjoittelemaan pilven reunalle, ja pienenä huomionosoituksena päätin uskaltautua kokeilemaan, vieläkö Ragtime maistuu. Kyllä vain. Lukeminen tuntui alkuun sen verran hitaalta, että jätin kirjan suosiolla syrjään elokuisen lukumaratonin aikana, mutta aloitin sen rauhassa maratonin jälkeen ja muutaman kymmenen sivun jälkeen olin taas Ragtimen pyörteissä.

"Ilmassa leijui pieniä kirkkaita sointuja kuin kukkasia. Sävelet olivat kuin kukkakimppuja. Tuntui siltä kuin elämä olisi ollut mahdollista vain musiikin hahmottamalla tavalla. Kun kappale oli päättänyt, Coalhouse Walker kääntyi ympäri tuolillaan ja näki, että hänellä oli kuulijoinaan koko perhe: äiti, isä, poika, isoisä ja Äidin Nuorempi Veli, joka oli tullut huoneestaan alakertaan paitahihasillaan ja huosunkannattimet paidan päällä katsomaan kuka siellä soitti. Heistä kaikista hän oli ainoa joka oli perillä ragtimesta. Hän oli kuunnellut sitä viettäessään New Yorkissa yöelämää. Hän ei ollut ikinä odottanut kuulevansa sitä sisarensa kodissa." (s. 146)


Ragtime kuvaa amerikkalaista elämää 1900-luvun alkuvuosina. Kirjassa vilahtelee historiallisia henkilöitä ja mm. taikuri-Houdinin ja anarkisti-feministi Emma Goldmanin elämä kietoutuu tavallisten kansalaisten arkeen, ja Henry Fordkin vilahtaa sivuosassa. Minulla kesti kotvasen päästä tapahtumiin kiinni, sillä Ragtime ei etene suoraviivaisesti vaan kirja kuljettaa lukijaa sinne ja tänne, mutta niin vain henkilöiden väliset yhteydet hahmottuivat pala palalta kun kärsivällisesti jaksoi odottaa. Ragtime etenee täysin kerronnan voimalla, sillä dialogia ei kirjassa ole laisinkaan. Se saattaa alkuun tuntua raskaalta luettavalta, mutta pidän Doctorowin tyylistä niin paljon, etten kaivannut henkilöiden välisten vuoropuheluiden auki kirjoittamista.

Ragtimessa yhdistyy kerronnan kepeys, historialliset viittaukset ja monenlaiset ihmiskohtalot. Mihinkään ei jääty pureutumaan liian syvällisesti, teksti soljahteli eteenpäin ja välitti tunnelmia menneeltä ajalta. Soljumisen sekaan oli silti upotettu myös vakavia teemoja, sillä esimerkiksi erään ihmisen kokema vääryys ja epäoikeudenmukaisuus sekä rotujen väliset ennakkoluulot laittoivat liikkeelle tapahtumasarjan, jolla ei ollut onnellista loppua. Ragtimessa oli juonikuvioita, joista olisi voinut kirjoittaa melko ahdistavan romaanin, mutta minua Doctorwin tyyli miellytti enemmän.

Ragtime saa minulta viisi tähteä Goodreadsiin. Nostalgiahehkuisen suosikin äärelle kannatti palata. :)

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Deadline Torstaina -blogissa on hieno kirjoitus Doctorowista.
Kirjan tietoja:
E. L. Doctorow: Ragtime (1975)
Suomennos Kalevi Nyytäjä
Tammi, 1976 (Keltaisen kirjaston kirja nro 129)
291 sivua

4 kommenttia:

  1. Tässäpä olisi mainio kirja, kun minun pitäisi löytää syntymävuonnani julkaistu teos HelMetin haasteeseen. Vaikuttaa hyvältä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, luin kirjan osittain juuri samaisesta syystä mutta en halunnut asiaa mainostaa. :D Tämä on minusta tosi hyvä (ollaan laadukasta vuosikertaa..) ja kun Doctorowia näkee niin harvoin blogijutuissa, olisi kiva kuulla mitä tästä pidät. :)

      Poista
  2. Voi että, Ragtime pitäisikin lukea, jahka aikaa löytyisi... Katselin kirjaa viime keväänä kirjastossa mutta teos jäi vielä hyllyyn. Mainio kirjoituksesi innosti niin että pistän ajatuksen hautumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, jos ehdit tutustumaan tähän. Olisi hauskaa kuulla bloggarien ajatuksia Doctorowin kirjoista ja kerrontatyylistä. Nappaako vai ei? :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...