17. helmikuuta 2015

2 x lyhyesti: Valkea kuin lumi & Skugga-Baldur - ja yksi kesken jäänyt

Ystävänpäivän lukumaraton alkaa olla aatoksissa jo sen verran taka-alalla, että näppiksen äärelle on kiva tulla kirjoittamaan kirjajuttuja. Vähän aikaa lukurupeaman jälkeen nimittäin tuntui, etten halua lukea riviäkään enkä kirjoittaa blogiini mitään. Taisi tulla kumpaakin lajia jonkin sortin yliannostus yhden vuorokauden aikana... mutta olihan se silti hauskaa. :)

Sain luettua neljä kirjaa loppuun asti lukumaratonilla, ja tässä tulee lyhykäiset tunnelmat Salla Simukan Valkea kuin lumi -kirjasta sekä Sjónin Skugga-Baldurista. Molemmissa kirjoissa on erittäin hieno kansilehti, mutta vain Skugga-Baldur onnistui vakuuttamaan myös sisällöllään. Valkea kuin lumi (Tammi, 2013) sen sijaan oli minulle melkoinen pettymys. Kirja oli yhtä nopeaa luettavaa kuin sarjan avausosa (=syy, miksi valitsin kirjan maratonille), mutta koukut jäivät kovin vaisuiksi.

Lumikki Andersson -trilogian avausosa Punainen kuin veri oli jopa yllättävän hyvä, jännittävä ja synkän uhkaava tunnelmaltaan. Sarjan kakkososasta en enää tavoittanut samanlaista fiilistä, sen sijaan kirja laittoi minut lähinnä arvuuttelemaan, alkaako kirjassa kunnon toiminta vai ei. Ei se oikein alkanut, ja vaikka juonikuvioon oli punottu mukaan arvoituksellinen Zalenka-sisar, salaperäinen uskonlahko sekä kaunis Prahan kaupunki, kirja tuntui kovin kepoiselta verrattuna aloitusosaan.

Aion silti lukea sarjan viimeisen osa, sillä kenties siellä odottaa jokin hieno loppuhuipennus. Ja jotain, joka vetää koko trilogian yhteen. Mietin tätä sarjan kakkososaa lukiessani, mikä sarjan punainen lanka itse asiassa onkaan. Edellisen osan lukemisesta oli ehkä kulunut liiaksi aikaa, kun jouduin tätä pohtimaan. Tosin sekin tuntui sirpaloittavan lukukokemusta, ettei tämän toisen osa seikkailu liittynyt millään tavoin ensimmäisen osan huumejengiin. Tai ainakin yhteys oli erittäin huolella piilotettu. Musta kuin eebenpuu lienee syytä ottaa lukuun pikaisesti, niin ei taas tarvitse kaivaa edellisiä tapahtumia muistin peränurkista.

Sjónin nimi ponnahti esille Blogistanian Globalia-äänestyksessä, joissa Sjónin viime vuonna ilmestynyt Poika nimeltä kuukivi sijoittui hienosti kolmanneksi. Luin pari blogijuttua kirjasta ja Sjón alkoi kummasti tuntua nimeltä, jonka tuotoksiin kannattaa tutustua. Kuukivi-kirjaa ei lähikirjastosta löytynyt, mutta kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Skugga-Baldur (Like, 2005) löytyi ja nappasin kirjan mukaan maratonille. Sehän oli sivumäärältään sopivaa maratonluettavaa eli lyhyt (112 sivua).

Skugga-Baldurista tuli itselleni hieman yllättäen eräs maratonin parhaista lukukokemuksista. Talviseen 1880-luvun Islantiin sijoittuva vähäeleinen, luonnonläheinen tarina lähti hitaasti liikkeelle, mutta pikku hiljaa lukijalle alkoi paljastua tapahtumien vyyhti, joka sai erikoisen lopun. En oikeastaan halua paljastaa juonesta muuta, sillä kirja on mielestäni parhaimmillaan kun aivan kaikkea ei etukäteen tiedä. Kirja jää mieleeni rujon kauniina ja arvoituksellisena talvikirjana. Suosittelen!

Kesken jäänyt kirja: Margaret Atwoodin Kivettyneet leikit

Lukumaratonin jälkitunnelmissa päätin, että Margaret Atwoodin Kivettyneet leikit (Kirjayhtymä, 1981) saa jäädä kesken sivulla 110. Kirja oli edistynyt tuskastuttavan hitaasti jo ennen maratonia, ja maratonin jälkeen Elizabethin, Naten ja Lesjen suhdekarusellista kertova viileän haalea romaani maistui vielä huonommin. Sana karuselli tosin kuvaa kirjaa heikosti, sillä  luettuani kirjasta noin kolmasosan juoni ei ollut edennyt juuri mihinkään. Eihän sen toki aina tarvitse edetäkään, sillä parhaimmillaan kirjat-joissa-ei-tapahdu-mitään ovat hienoja, mutta silloin pitäisi olla edes kiinnostavia henkilöhahmoja tai kiehtovaa tunnelmaa. Nyt ei ollut mitään, joten kirja takaisin kirjastoon ja jotain muuta tilalle. Syy tähän jäi-kesken-avautumiseen löytyy haastepisteosuudesta. :)

*** Haastepisteitä ropisee: ***

50 kategorian listahaaste saa kolme uutta merkintää. Valkea kuin lumi huljahti silmien ohi sen verran nopeasti, että se olkoon 27) A book you can finish in a day. Skugga-Baldurin kirjoittaja Sjón oli minulle uusi kirjallinen tuttavuus, joten ruksi kohtaan 41) A book by an author you’ve never read before. Margaret Atwoodin Kivettyneet leikit -kirja saa kyseenalaisen kunnian olla 50) A book you started but never finished.

Kirjallinen retki Pohjoismaissa poistuu viimein Ruotsin alueelta, sillä Skugga-Baldurista saa osallistumispisteen Islannin kohdalle.

Talven lukuhaaste lähestyy loppuaan, mutta saan Simukan Valkea kuin lumi -kirjasta vielä yhden merkinnän talven kirjojen listaan. Luonnoksissa odottelee vuoroaan lisäksi erän Steinbeckin talvinen kirja, ja sitten on enää kooste jäljellä tähän haasteeseen.

***

Goodreads: Valkea kuin lumi saa 2 Goodreads-tähteä ja Skugga-Baldur 4 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Kaikki kolme kirjaa ovat kirjaston kirjoja.
Muualla verkossa: Valkea kuin lumi -kirjaa on luettu useassa blogissa. Tässä muutama linkki: Luettua elämää, Todella vaiheessa, Notko, se lukeva peikko ja Kirjasähkökäyrä. Arvostelu Skugga-Baldurista löytyy Norden.org -sivustolta.
Kirjojen tietoja:

Salla Simukka: Valkea kuin lumi
Kannen ja ulkoasun suunnittelu Laura Lyytinen
Tammi, 2013
237 sivua

Sjón: Skugga-Baldur (2003)
Suomennos Tuomas Kauko
Like, 2005
112 sivua

Margaret Atwood: Life Before Man (1979)
Suomennos Matti Kannosto
Kirjayhtymä, 1981
368 sivua

10 kommenttia:

  1. Tykkäsin Simukan trilogiasta. Trilogiahan oli suunnattu nuorisolle, joten sikses hyvä trilogia ja tietysti kolmas osa kruunaa kaiken.
    Sjón: Skugga-Baldur hyppäsi heti lukulistalleni ja ihmettelen jos se yltää lähellekään Poika nimeltä kuukivi teosta ;)
    Kiva ja kurja, että sullekin sattui lukemiseksi skipattavia kirjoja. Minä niin odotin paljon Nyljetyiltä ajatuksilta, sillä Hullu oli todella hyvä, mutta en saanut mitään otetta koko kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukiven aion ehdottomasti lukea, ja on jännää nähdä, miten se sijoittuu suhteessa Skugga-Balduriin. Atwoodissa oli sentään se hyvä puoli, että sain siitä haastepisteen. Niitä ei kesken jääneistä kirjoista yleensä tipu. :) Mutta kirja oli tylsä, ei sitä mihinkään pääse. Aion kyllä kokeilla vielä jotain muuta Atwoodilta tälle keväälle. Esim. Sokea surmaaja houkuttelee.

      Poista
  2. Valkea kuin lumi ei yltänyt minunkaan mielestäni trilogian ykkösosan tasolle, vaikka suosikkikaupunkini Praha onkin kivasti näyttämönä. Saapa nähdä, mitä pidät viimeisestä osasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Praha on ihana kaupunki (vaikka olenkin käynyt siellä vain kerran). Odottelen viimeistä osaa mielenkiinnolla. Tarkistin juuri, että se on lähikirjastossani äänikirjana paikalla, joten taidanpa kokeilla sitä formaattia.

      Poista
  3. Minä olen yksi heistä jotka äänestivät Kuukiveä Globaliassa ja tuota Skugga-Balduria olen ajatellut samaan Pohjoismaiden haasteeseen :-)

    Tuosta kun ei kirjassa tapahdu mitään; mieheni joka yleensä lukee dekkareita ja historiallisia seikkailuja (tyyliin Iggulden), yrittää nyt lukea Hotakaista ja valittaa että tässä on jotain ihan merkityksetöntä lässytystä :-D Kyllä huomaa että mies on tottunut vahvasti juonivetoisiin kirjoihin! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sjónilla on useita suomennoksia, joten (minulle) hankalan tuntuinen Islanti saattaa kuittaantua ko. haasteessa täysin hänen kirjoillaan.

      Juonivetoisten vastapainoksi on mukava lukea väliin muuta, mutta ehkä sekin vaatii totuttelua. :) Tsemppiä vaan Hotakaisen kanssa...

      Poista
  4. Simukka on minulle tuntematon kirjailija, pitäisi joskus tutustua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simukan Lumikki-trilogia on ollut paljon esillä, mutta on hänellä muitakin kirjoja. Muistan blogijuttuja ainakin Jäljellä / Toisaalla -kirjaparista, ja näitä saatan kokeilla jossain vaiheessa. Hyvä kotimainen nimi Simukka on, joten kannattaa tutustua.

      Poista
  5. En ole lukenut ainuttakaan osaa Simukan trilogiasta, mutta ne ovat olleet minun "sitten joskus" -listallani. Tämä postauksesi teki minut kunnolla uteliaaksi, joten täytyy nyt varmaan oikeasti ottaa asiakseni lainata sarjan ensimmäinen osa kirjastosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarjan aloitusosa oli mielestäni oikein hyvä, joten kannattaa ehdottomasti tutustua. Kirja oli jopa yllättävän tummasävyinen nuortenkirjaksi, ja jännitystä riitti yllin kyllin.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...