24. tammikuuta 2015

David Nicholls: Kaikki peliin

David Nichollsin Kaikki peliin (Otava, 2012) tarjosi sukelluksen brittiläiseen yliopistoelämään ja erityisesti sen vapaa-ajanviettoon. Niin noloa. Niin totta. Niin hauskaa. Näin julistaa suomenkielisen painoksen kansi, ja 'tämän-pitäisi-olla-nolostuttavan-hauskaa' -tilanteita riitti koko kirjan verran. 'Pitäisi'-sanasta voi päätellä, etten kokenut kirjaa hykerryttävän hauskana, mutta aivan kelpo viihdykettä Kaikki peliin sentään oli.
Pääosassa kirjassa on työväenluokasta lähtöisin oleva Brian, joka kirjan alussa aloittaa kirjallisuuden opiskelunsa yliopistossa (ei Oxfordissa tai Cambridgessa vaan jossain muussa, nimettömäksi jäävässä opinahjossa - vai eikö se nimi vain enää osunut silmääni, kun yritin sitä metsästää kirjan sivuilta tätä blogijuttua varten?). Brianin korvissa soi Kate Bush ja haaveissa siintää osallistuminen tv:ssä pyörivään Yliopistovisaan. Haaveissa saa pysyvän paikan myös kuvankaunis Alice Harbinson, ja suurin osa kirjan tapahtumista pyörii Alicen ja/tai Yliopistovisan ympärillä. Brianilla on tietoa päässään, mutta pörrääminen Alicen ympärillä sekoittaa nuoren miehen täydellisesti.

"Minun on silti vaikea keskittyä, koska Alice päästelee outoja tuhisevia ääniä olkapääni takana. Käännyn vilkaisemaan häntä, ja hän todellakin on kumartunut kasvot punaisina koepaperinsa ylle tukahdutetusta naurusta täristen. Minä palaan takaisin kokeen pariin.
  "Kysymys 4. Millä nimellä muinainen Istanbul tunnettiin ennen kuin se sai nimen Konstantinopoli?"
Helppo. Bysantti.
    "Kysymys 5. Helium, neon, argon ja ksenon ovat neljä jalokaasua. Mitkä ovat kaksi muuta?"
    Ei aavistustakaan. Krypton ja vety, ehkä? Krypton ja vety.
    "Kysymys 6. Mistä tarkalleen ottaen koostuu Alice Harbinsonista lähtevä ihana tuoksu?"
    Jostakin kalliista, kukkaisesta mutta kevyestä. Olisiko ehkä Chanel vitosta? Joukossa on hienoinen leyhähdys Pears-saippuaa, Silk Cut -tupakka ja olutta...
    Jo riittää. Keskity." (s. 62)

Ei liene suuri spoileri, jos kerron, että Alice pyörittää Briania kuten tahtoo ja yleensä melkoisen ennalta-arvattavasti. Voisinpa sanoa, että Brian kokee kirjan aikana suuren henkisen kasvun Alicen suhteen, mutta en havainnut loppuratkaisusta tämänsuuntaisia viitteitä. Myönnän, että Alice-kuvio alkoi jo maistua puulta loppua kohden. Opiskeluelämän kuvaus rajoittui kirjassa lähinnä vapaa-ajan viettoon, mutten olisi laittanut pahakseni vaikka sitä opiskelupuolta olisi ollut enemmän ja Alicea vähemmän. Brianin työläistausta ja vaatimattomat kotiolot edustivat kirjassa mukavaa arjen realismia, mutta lukukokemuksessani Alice onnistui jotenkin jyräämään nekin.

Yliopistovisa-kuvio sen sijaan oli kiva ja loppua kohden jopa oikeasti hivenen hauska kaikessa noloudessaan. Kirjan lukujen alussa on kysymyksiä visasta, ja totesin, ettei oma tietämykseni riittänyt kaikkiin kysymyksiin. Esimerkiksi tämä Talo jalavan varjossa -aiheinen nippelitieto ei ole jäänyt päähäni, vaikka olen nähnyt elokuvan ja kirja on tullut luettua pariin kertaan:

"KYSYMYS: Millä ikävällä tavalla Leonard Bast sai loppunsa E. M. Forsterin kirjassa Talo jalavan varjossa?" (s. 329)

En pitänyt kirjaa omista oikeista ja vääristä vastauksistani, mutta tuskin olisin päässyt Brianin seuraksi hänen yliopistonsa joukkueeseen. Ja Briankin pääsi sinne vain pienen mutkan kautta. Ja mutkan nimi oli totta kai Alice.

***
I Spy Challenge -lukuhaaste käynnistyy viimein bloggausten osalta (muutaman muunkin kirjan olen jo ehtinyt lukea, niiden postaukset odottelevat vielä vuoroaan luonnoksissa). Käännöksinä lukemieni kirjojen kohdalla tarkoitukseni on (ainakin näin alkuun, kun ei ole paniikkia deadlinen suhteen) etsiä sanat alkuperäisistä kirjojen nimistä. Nichollsin kirjan alkuperäinen nimi on Starter for Ten, joten aloitan haasteen kohdasta 2) Number.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos e-kirja-alesta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useassa blogissa. Tässä muutama linkki: Annelin kirjoissa, Kirjaston kummitus, Hemulin kirjahylly ja Ilselä.
Kirjan tietoja:
David Nicholls: Starter for Ten (2003)
Suomennos Sauli Santikko
Otava, 2012
348 sivua

6 kommenttia:

  1. Minun hyllyssäni tämä kirja on majaillut jo pitkään, mutta en vain ole saanut luetuksi. Aina on joku muu ajanut ohi. Mutta jospa joskus tulisi tähänkin tartuttua... Hauskuus on tosin sen verran vaikea laji, että pelkään, että teos ei minulle lupaamaansa hauskuutta onnistu tarjoamaan. Saapa nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskuus on kirjoissa todella vaikea laji. Yleensä, jos jotain kirjaa kehutaan kannessa hauskaksi, se ei sitä minulle ole. Joten sen suhteen ei tullut nytkään suurta pettymystä. :) Mutta 'ihan kiva' sopii tähän kirjaan, joten jos kaipaa ns. mukavaa lukemista niin tämä on hyvä valinta. :)

      Poista
  2. Olen samaa mieltä kirjasta. Se oli ihan ok, mutta hauskat kohdat toivat minulle lähinnä myötähäpeää kuin naurua. Hyllyssä odottaisi myös Varamies, mutta se saa ehkä hieman odottaa vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varamies kiinnostaa minuakin. Teatteriympäristö tuntuu kiehtovalta, mutta toivottavasti siihen kirjaan ei ole koetettu ympätä näin paljon mukahuvittavia tilanteita. Myötähäpeää muistelen itsekin kokeneeni lukemisen aikana. Olisi tehnyt mieli ravistella Briania, kun tämä oli niin Alicen lumoissa. :)

      Poista
  3. Kaikki peliin oli ihan kelpo lukuelämys, mutta keskustelussa mainittu Varamies on ainakin omissa kirjoissani Nichollsin paras teos, koska se saa edetessään myös yllättävän synkkiäkin sävyjä rytmittämään hauskanpitoa teatterin kulisseissa. Luin viime syksynä miehen uusimman Yhtä matkaa -teoksen, joka onnistui olemaan todella hyvä ja erilainen kokemus: siinä missä Nichollsin aiemmat teokset ovat yhteen paikkaan tai miljööseen sidottuja, niin tuo uskalsi viedä lukijan seikkailemaan koko Euroopan mittakaavassa. Suositeltavia kirjoja kaikki Sinä päivänä -hittiä unohtamatta! -Petter

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä päivänä -kirja jo odottelee lukulaitteessani. Se taisi olla alessa, niin kuin tämä Kaikki pelissäkin. Varamies kyllä kiinnostaa minua huomattavasti enemmän kuin tuo hittikirja, joten luulen lukevani seuraavaksi sen Nichollsilta. Synkät sävyt kuulostavat hyvältä, sillä tämmöinen jatkuva kirjallinen hauskanpito ei oikein minuun iskenyt. :) Yhtä matkaa on mennyt minulta näköjään kokonaan ohi... Euroopassa seikkailu tuntuu kiinnostavalta, joten pitääpä laittaa tämäkin korvan taakse.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...