Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo

Pimeydestä loistaa valo (Tammi, 2019) on Petina Gappahin kolmas suomennettu romaani, ja kirjan aihe oli niin kiinnostava, että minäkin viimein innostuin tutustumaan tähän Keltaisen kirjaston uudehkoon naiskirjailijaan. Pimeydestä loistaa valo kertoo tutkimusmatkailija David Livingstonen viimeisestä matkasta eli siitä, miten hänen ruumiinsa ja tutkimuspaperinsa kuljetetaan viidakon syvyyksistä rannikolle, jotta ne voidaan edelleen viedä takaisin Livingstonen kotimaahan Englantiin. Livingstonea kuljettavat hänen palvelijansa, ja tässä onkin kirjan keskeinen juju: kirjan kahden kertojaäänen kautta hahmottuu Afrikan alkuperäisten asukkaiden näkökulma Livingstonen matkoihin, valkoisen väestön ylivaltaan ja riistopolitiikkaan, orjakauppaan ja siihen valtavaan kulttuuriseen muutokseen, jonka vallassa manner on.

Kirjan kertojina ovat Livingstonen keittäjänä toiminut Halima ja poikakoulussa kristityksi kääntynyt Jacob Wainwright. Wainrightin osuudet koostuvat kuvitteellisista päiväkirjamerkinnöistä, mutta niille on olemassa aivan todellinen vastine, sillä Wainwrightin päiväkirjat julkaistiin Gappahin saatua kirjansa jo valmiiksi. Kirjan tarinalla on siis todellisuuspohjaa, mutta Gappah toki kertoo siitä oman tulkintansa. Kirjassa onkin voimakas viesti: "tämä on meidän kertomuksemme, meidän versiomme siitä, mitä tapahtui".
"Bwana Daudi alkoi maksaa minulle palkaakin, kun huomasi kokkoustaitoni. En tosin ole laittanut hänelle kunnon ruokaa muualla kuin Manyemassa, koska meiltä yksinkertaisesti puuttuu tarpeita.

Ja nyt hän on kuollut. En minä totta tosiaan paljon maailmasta tiedä, mutta orjien omistamisesta ja vapauttamisesta tiedän kaiken. Tiedän, että bwana Daudi osti minut Amodalle mutta ei Amodan omaisuudeksi. Bwana Daudin poika meren takana ei voi vaatia minua omakseen, joten bwana Daudin kuolema on purkanut siteemme. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun olin pieni lapsi Zafrene-äitini sylissä, minä olen vapaa." (s. 44)
Livingstonen seurueen vaelluksen kiinnostavinta antia ovat mielestäni Afrikan yleisistä oloista ja tavoista välittyvä kuva ja Wainwrightin kiihkeä uskonnollisuus. 1870-luvulla matkaa taitetaan jalan, kun Livinstonen ruumis oli ensin kuivatettu auringossa ns. matkakuntoon. Saattue joutuu ajoittain peittelemään kantamustaan, kun se herättää paikallisissa kylissä kauhua ja epäluuloa. Matkan vaaroina ovat myös orjakauppiaat ja saattuetta kohtaavat kummalliset onnettomuudet. Vastoinkäymisistä huolimatta Jacob Wainwright on järkkymätön omaksumassaan kristillisessä uskossa, ja hänen persoonassaan on jotain todella liikuttavaa - miehen usko tuntuu pursuavan lapsellisen vilpitöntä aitoutta. Hänen idealisminsa kohtaa lopulta karun kohtalon, mutta joka tapauksessa sitä vasten on hyvä peilata valkoisen väestön raakuuksia ja suhdetta uskontoon.  Pimeydestä loistaa valo välittääkin lukijalle väkevän kuvan ajasta, jolloin elämän ja matkanteon realiteetit ovat olleet täysin toiset kuin nykyään, ja mantereen alkuperäisistä ihmisistä, jotka koettavat löytää tasapainon perinteisten tapojen ja päälle vyöryvän uuden ajan välille.

Kirjan kerronta on jouhevaa, mutta jossain keskivaiheilla koin kirjan hieman hidastempoiseksi ja ehkä puuduttavaksikin. Loppua kohden tarina sai kuitenkin lisää voimaa alleen, kun rannikko alkoi lähestyä ja päästiin keskeisten henkilöiden viimeisiin vaiheisiin. Pelkäsin etukäteen sitä, sisältääkö Pimeydestä loistaa valo kovin paljon väkivaltaisuuksien kuvausta, mutta onneksi näin ei ollut. Pikemminkin kuvattiin sitä, mitä tuntoja saattueen kohtaamat julmuudet heissä aiheuttavat. Kirjan yleissävy ei silti ollut minun makuuni liian ahdistava.

Kokonaisuutena Pimeydestä loistaa valo on hieno, omaleimainen kirja, ja se saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Minulle Petina Gappah näyttäytyy tämän kirjan valossa erittäin hyvänä uutena kirjailijatuttavuutena, ja aion etsiä käsiini myös hänen aiemmin suomennetut kirjansa.
"Kyse ei ollut enää vain vain tohtorista, siitä oliko oikein vai väärin haudata hänet tänne, vaan kyse oli kaikista koettelemuksistamme. Kyse oli kaatuneista tovereistamme. Vannoimme heidän kunniakseen, heidän ja itsemme vuoksi, että noudatamme uskollisesti alkuperäistä päätöstämme, että oli kaiken uhallakin oikein yrittää viedä tohtori kotiin." (s. 291)

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain kustantajalta arvostelukappaleen. Kiitos!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogissa Lumiomena
Kirjan tietoja:
Petina Gappah: Out of Darkness, Shining Light (2019)
Suomennos Aleksi Milonoff
Tammi, 2019 (Keltainen kirjasto nro 499)
377 sivua

Kommentit

  1. Tämä kiinnostaa minua kyllä hurjasti! Täytyy laittaa varaus kirjastoon vetämään. Tutkimusmatkat ovat ristiriitainen mutta sitäkin mielenkiintoisempi vaihe historiassa. Niistä tulee koulussakin oppilaiden kanssa puhuttua aika paljon ja pohdittua myös niiden (ja ylipäänsä siirtomaa-ajan) eettisiä puolia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eettistä puolta riittää pohdittavaksi tässä kirjassa runsain mitoin, mutta se on taitavasti kirjoitettu kertojien puheisiin ja kirjoituksiin niin, ettei kirja tunnu lainkaan alleviivaavalta. Kannattaa kyllä lukea, jos yhtään kiinnostaa!

      Poista
  2. Olen katsellut tämän kirjan arvosteluja pikku hiljaa alkaa kiinnostukseni tätä kohtaa kasvaa. Kansikuva on ehkä aikuiselle suunnatussa kirjassa "lapsenomainen", mutta kaunis ja väriä hehkuva, toisaalta herättää kiinnostustakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kiinnittänyt kovin suurta huomiota kanteen, mutta ehkä se heijastelee valkoisen väestön näkemystä Afrikasta ko. ajankohtana.. kirjan sisältö on kuitenkin hyvä, joten kannattaa ainakin kokeilla tätä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.