Mads Peder Nordbo: Tyttö ilman ihoa

Mads Peder Nordbo on minulle uusi dekkaristituttavuus, mutta Grönlantiin sijoittuva Tyttö ilman ihoa (Like, 2018) oli sen verran vetävä ja hyytävä tapaus, että aion jatkaa toimittaja Matthew Cavesta kertovan sarjan parissa. Kirjan kansikuva lupailee karmaisevaa, vaikuttavaa ja armotonta tarinaa, mutta en aivan allekirjoita näin voimakkaita luonnehdintoja. Toki kirjan rikokset on tehty inhalla tavalla, mutta en kokenut, että Tyttö ilman ihoa mässäilisi raakuuksilla tai menisi muuten vaan liian pitkälle epämukavuusalueelle. En erityisemmin pidä väkivallan kuvauksista, ja Norbon kirjan pelasti minun kohdallani se, ettei siinä onneksi kuvattu väkivallan tekoja vaan sen seurauksia, enkä kokenut tätä niin ahdistavana kuin kirja kenties muutoin olisi voinut olla.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Grönlantiin, joka oli minulle virkistävän erilainen miljöö. Pienen paikan sisäänpäin lämpiävä ilmapiiri saa aivan uudenlaisia vivahteita, kun ympäriltä löytyy jäätiköitä, vuonoja ja häikäisevän sininen meri jäälauttoineen ja helikopteri on tavanomainen kulkuvälinen. Matthew Cave on päätynyt Grönlantiin töihin menetettyään vaimonsa ja syntymättömän tyttärensä auto-onnettomuudessa. Hän kaipaa maisemanvaihdosta saadakseen elämänsä jälleen raiteilleen, ja sitä paitsi Caven omille teilleen lähtenyt isä työskenteli hänkin aikoinaan Grönlannissa. Caven isän arvoitukseen ei tässä kirjassa juurikaan paneuduta, mutta sen sijaan Cave pääsee toisenlaisen menneisyyden arvoituksen jäljille. Tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin, kun jäätiköltä löytyy muumioitunut ruumis, jonka arvellaan olevan peräisin viikinkiajalta. Muumio katoaa, mutta sen sijaa löytyy aivan uusia ruumiita (jopa niin tiuhaan, että niiden tupsahtelu esiin milloin missäkin tuntui paikoin hivenen koomiselta), jotka joku on ottanut hengilta perinteiseen grönlantilaiseen tapaan...
"Matthew huomasi, miten tanskalaistutkijat alkoivat vilkuilla toisiaan, kuiskailla ja nyökkäillä.
    "Onko moottorissa jotain häikkää?" Matthew kysyi.
   "Ei siitä ole kyse", Malik vastasi lyhyesti. Hän oli työntänyt kasvonsa ikkunalasiin kiinni. Katse oli suunnattu helikopterin lentosuuntaan päin.
    "Mistä sitten?"
    "Katso tuonne."
    Matthew huomasi museomiehen kurkottolevan hänen ylitseen nähdäkseen paremmin ikkunasta ulos. Hän työnsi itsekin kasvonsa ruutua vasten. He olivat tulleet jäätikön reunalle. Meri heidän alapuolellaan oli täynnä ahtojäätä. Edessä avautuvaa valkeutta jatkui silmänkantamattomiin. Äärettömiin. Se poltti silmiä. Miljoonia valkoisia kristalleja. Paitsi yhdessä kohdin. Kaiken valkoisen keskellä. Täsmälleen siinä paikassa, mistä muumio oli löytynyt ja minne Aqqalu oli jäänyt vahtiin. Siinä kohdassa jää loisti punaisena." (s. 45)
Grönlanti ei tässä kirjassa näyttäydy onnellisen elämän kehtona, ja erityisesti naisten ja tyttöjen elämästä se antaa karun kuvan. Toivottavasti tuo kuva on liian pessimistinen, mutta joka tapauksessa pidin siitä, että kirjan tapahtumiin on kohtuullisen luontevasti ujutettu mukaan saaren historian kipupisteitä ja aivan tavallista nykyarkea. Saaren alkuperäisten asukkaiden perinteinen elämäntapa ei ole kivuttomasti kohdannut "sivistystä", ja sillä on kauaskantoiset seuraukset, kuten Cave saa huomata.

Nuukissa majaa pitävällä Cavella on omat menneisyyden haamunsa, ja niitä riittää muillakin saaren asukkailla. Tämähän on aika tuttu kuvio dekkareissa, mutta Nordbo on silti onnistunut rakentamaan kirjaan vangitsevan kolkon tunnelman, joka piti minua tehokkaasti otteessaan. Tyttö ilman ihoa saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin.


***

Osallistun kirjalla Kuukauden kieli -haasteeseen, jossa saan merkinnän lokakuun kieleen, tanskaan.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Luetut.net, Kirjasähkökäyrä, Rakkaudesta kirjoihin
Kirjan tietoja:
Mads Peder Nordbo: Pigen uden hud (2017)
Suomennos Tiina Sjelvgren
Like, 2018
349 sivua

Kommentit

  1. Tämä oli tosi raaka teos, mutta senhän voi jo päätellä kirjan nimestä. Tyttö ilman ihoa. Voin lainata kirjan kannessa olevaa tekstiä, eli kirja on karmaiseva, vaikuttava ja armoton. Se tässä kirjassa on positiivista, että tarinan miljöö on Grönlannissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin miljöön kuvauksista. Lukemani dekkarit sijoittuvat yleensä kaupunkiympäristöön, joten tämä oli oikein miellyttävä poikkeus urbaaneihin maisemiin.

      Poista
  2. Grönlanti tapahtumamiljöönä on kieltämättä kiehtova. Ainoa lukemani sinne sijoittuva kirja oli niin ikään dekkari, M. J. McGrathin Jään muisti. Itse asiassa se sijoittui pääasiassa Kanadan Ellesmeren saarelle, jonka erottaa Grönlannista kapea salmi, mutta siinä seikkailtiin myös Grönlannissa, josta paettiin meren yli Kanadaan. Henkilöissä paljon inuitteja.

    Minultakin on tulossa kielihaasteeseen tanskalainen dekkari, joka odottelee jo kirjastossa varattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peter Høegin Lumen taju sijoittuu osittain Grönlantiin ja juuri Nuukiin, mutta sepä onkin ainut kirja, jossa olen aikaisemmin "vieraillut" ko. saarella. Mielestäni tässä Nordbon kirjassa kuvailtiin silti enemmän saarta, Lumen tajussa keskityttiin enemmän varsinaisiin tapahtumiin. Lumen tajua voin silti suositella lämpimästi, jollet ole sitä vielä lukenut. Se on yksi suosikkikirjojani.

      Poista
  3. Tämä on minulla saalistuslistalla, ei vain ole osunut käsiini ja sitten unohdin koko kirjankin. Joku kaveri joskus tätä minulle suositteli ja nyt alkoi taas tämä kiinnostaa potenssiin sata sinun kirjoituksesi luettuani. Täältä ei kirjaa saa kirjastosta (on kyllä käännetty enkuksi), joten pitäisi hommata sitten kai omaksi. Toisaalta täällä joskus kirjojen saapuminen kirjastoon voi kestää vuosiakin. :D

    Olen lukenut muuten yhden Grönlantiin sijoittuvan romaanin (Niviaq Korneliussenin Crimsonin) eikä sekään kyllä järin auvoista kuvaa Grönlannista maalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Grönlannilla lienee historian painolastia (saaren alkuperäisväestön kohtelu) sen verran, että se taitaa helposti tulla esiin kirjoissa. Mainitsin aiemmassa kommentissani Lumen tajun, ja siinäkin oli aika synkkää kuvaa grönlantilaisten kohtelusta. Mutta joo, tämä sarja vaikuttaa ainakin ekan osan perusteella keskivertoa paremmalta, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos kirja sattuu kohdalle.

      Poista
  4. Kiitos tästä! Tämä on varmasti hyvä vaihtoehto, jos ja kun kaipaan lisää dekkari/jännäriuutuuksia. Laitan muistiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä! Tälle on itse asiassa juuri ilmestynyt jatko-osa Kylmä pelko, joten jos innostut sarjasta, on heti vähän enemmän luettavaa. Aion ottaa jatkon lukuun tässä syksyn mittaan itsekin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.