Katja Kettu: Yöperhonen

Katja Ketun Kätilöstä on kohistu paljon, mutta kirjasta on muodostunut minulle ahdistava ja rankka mielikuva, ja sen vuoksi kirjan lukeminen on jäänyt. Ketun kirjoitustyyli on silti kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa, joten päätin tutustua Ketun uutukaiseen, Yöperhoseen (WSOY, 2015). Jokin sen esittelyteksteissä vakuutti minut siitä, että tämä voisi olla minun kirjani. Ja niinhän se olikin. Tarina ei toki ollut mikään kevyt kesäheinän tuulahdus, mutta kirjassa oli sen verran pehmentäviä elementtejä mukana, että Yöperhonen tuntui sopivasti ajatuksia herättävältä ja kerronnaltaan nautinnolliselta. Ketulla on sana hallussa, sillä Yöperhosen maanläheistä ja rujon kaunista tekstiä oli ilo lukea.

"Nyt on Villilinnun aika tehdä parhaansa.
    Istuimme iho höyryten ja punoittaen  jokivarren jyrkällä töyräällä, minä, Elna ja Petje. Kohmeiset villiraparperin lehdet hivelivät kinttuja, ilta ripotti tähdet jäälammikon pintaan. Olimme saunoneet tulisenhehkuviksi  kuumennettujen jokikivien lämmössä. Petje oli valuttanut yllemme pihkavettä ja painanut hopearahan otsaamme vasten, lukenut rukoukset kusikulmaisen rummun säestyksellä. Olin juonut jättimäisestä, Vjatkajoen rantatöyräältä paljastuneesta syöksyhampaasta kanervankukista valmistettua juomaa. Riitin aikana Petje selitti, kuinka palauttaa elinvoima kuolevaan ruumiiseen." (s. 175)

Yöperhonen kertoo kahden naisen suulla kolmen sukupolven tarinaa. Nykyajassa Verna matkustaa Marinmaalle Lavran kylään selvittämään isänsä kuolemaa. Toisella aikatasolla liikutaan Neuvostoliitossa vuodesta 1937 eteenpäin ja seurataan Irga-tytön tarinaa. Raskaana oleva Irga pakenee Suomesta naapurimaahan, jossa häntä pidetään loikkarina, ja niin on edessä matka kohti syrjäistä Vorkutan leiriä. Irga saa ystävän Elnasta, ja näiden kahden naisen selviytymistaistelussa riittää jännitettävää.

Irgan ja Elnan leirikokemuksiin mahtuu julmuutta ja raakuutta, mutta mielestäni niissä ei ylen määrin piehtaroitu. Tätä nimittäin ennakolta pelkäsin ja luin kirjaa jokseenkin varovasti eteenpäin, kun en tiennyt miten hurjaksi meno äityy. Huolehdin turhaa, sillä Irgasta oli kirjoitettu voimakas naishahmo, joka löysi oman tapansa selviytyä päivästä toiseen. Selviytymiskeinoista erikoisin oli salaperäinen Motyljok, josta en tässä kerro sen enempää jottei yllätys paljastu. Vorkutan vankileirillä on valitettavasti ollut historiallinen vastineensa, ja Yöperhonen loi elämänmakuisen kuvan siitä, millaista elämä leirillä kenties on ollut.

Yllätyin siitä, että osa Yöperhosen juonikuvioista olisi voinut olla mukana täysverisessä jännitysromaanissa. En halua spoilata liikaa, joten totean arvoituksellisesti että Vovaan liittyvät luvut toivat minulle jännärit. Yöperhonen oli minulle yhdistelmä naisen taistelua henkensä puolesta, luonnonläheisiä, parhaimmillaan lähes maagisia kohtauksia ja vääjäämättömästi etenevää trilleriä. Erikoinen yhdistelmä, joka tuotti hienon lukukokemuksen ja vei lukijan toisenlaisen kulttuurin pariin.  Minulle Yöperhonen oli keskivertoa paljon parempi kirja, ja annan sille neljä Goodreads- tähteä.


***
I Spy -haasteeseen merkitsen kohdan 18) Time of Day.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa blogissa. Tässä muutama linkki ja googlettamalla löytyy lisää: Kaisa Reetta T., Leena Lumi, Lukuisa, Annelin lukuvikit ja Kirjakaapin kummitus.
Kirjan tietoja:
Katja Kettu: Yöperhonen
WSOY, 2015
326 sivua

Kommentit

  1. Minullekin tämä oli huikea lukukokemus; parhaimmistoa tänä vuonna lukemistani. Itselleni Yöperhonen on myös parempi lukukokemus kuin Kätilö, joka jäi etäiseksi. Yöperhosta lukiessa hengitys lähes salpaantui loppua kohden. Huh huh, miten mieleenpainuva teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä ei aivan parhaimmistoon noussut ainakaan jos käännöskirjat lasketaan mukaan, mutta oikein hyvä kirja tämä toki oli. Varasti Ketun kirjoja tulee luettua jatkossakin. :)

      Poista
  2. Kuvaamasi varovaisuus lukemisessa kolahtaa minulle: Kätilössä oli minulle vähän liikaa hurmetta, nämä Lapin naiset minun makuuni turhan hurjia. Noista eri aikatasoista ja Neuvostoliiton aikaan sijoitetusta osiosta - blogeista, ei kirjasta luetusta - on tullut mieleen Sofi Oksasen Puhdistus. Kirjoitustyyli on tietenkin ihan toinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhdistus on minulla lukematta (vierastan vähän senkin aihetta, mutta ehkä pitäisi vaan uskaltautua kokeilemaan), mutta muistelen lukeneeni jostain blogijutusta että rinnastuksia näiden kahden kirjan välillä on tehty. Minä pidin aikatasoista, sillä ne toivat mukavaa vaihtelua kirjaan. Yhdellä kertaa aikatasolla sentään viivyttiin aina jonkin aikaa, joten se rauhoitti lukutunnelmia. Lapin naisten kynässä on voimaa, se on sanottava. :)

      Poista
  3. Onpa kiva kuulla, että pidit Yöperhosesta. Täydellinen kirja ei (sekään) ole, mutta erittäin vetävä ja jännittäväkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä oli minulla aivan positiivinen yllätys, kun hieman varauksellisesti taisin tähän ennakolta suhtautua. Joten komeasti plussan puolelle päädyin, ja olen iloinen että luin tämän. :)

      Poista
  4. Kiitos tästä postauksesta. Minulle on tullut aivan samanlainen mielikuva Kätilöstä, että se on liian rankka ja hurja minulle, enkä ole siihen tarttunut. Samaa kohtaloa suunnittelin tällekin, mutta nyt pitää kyllä ajatella asia uudelleen. ;-) Tämä nimittäin alkoi kovasti kiinnostaa, kiitos siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä, ja kyllä tätä mielestäni uskaltaa kokeilla. Minäkin pääsin loppuun asti ilman suurempia puistatuksia raakuuksien vuoksi. :) Sen sijaan pientä jännitystä oli sen suhteen miten henkilöille käy, ja pidin kirjan lopusta todella paljon, vaikken sitä tainnut nostaa postauksessa esille. Eli suosittelen rohkeasti kokeilemaan. :)

      Poista
  5. Kätilö on ollut minulla pitkään lainassa, mutta jotenkin olen pelännyt tarttua siihen. Ehkä aloitankin Surujenkerääjällä. Yöperhonen kuulostaa myös kiinnostavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöperhosta kannattaa ehdottomasti kokeilla. Surujenkerääjää koetin keväällä kuunnella äänikirjana, mutta sen kieli oli liian roisia minulle ja jätin kirjan kesken. Samaa ongelmaa ei onneksi ollut Yöperhosen kanssa. :)

      Poista
  6. Tämä oli todella mieleenpainuva kirja, suosittelen muillekin, kiva kun tykkäsit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin ja tämä oli mukava yllätys, kun vähän varauksella taisin alkaa kirjaa lukemaan. Tätä kannattaakin suositella. :)

      Poista
  7. Minulla oli kirjan alussa keskittymisvaikeuksia, mutta sitten kun oikein asetuin lukemaan, tarina vei täysin mennessään. On muuten ihan totta, että vaikka vankileirin olosuhteita ei kaunisteltu, niin ei julmuuksissa jääty erikseen märehtimäänkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pidä liiallisesta julmuudesta kirjoissa, joten jos semmoista olisi ollut olisin varmaan jättänyt kirjan kesken tai hyppinyt reippaasti kohdat yli. Minutkin tämä vei mukanaan, ja voisin lukea uudelleenkin. :)

      Poista
  8. Tämä oli avaus Ketun kirjoihin. Etsin sinun linkkiä eilen, mutta löysin vasta tänään. Yöperhonen teki minuun vaikutuksen, olen iloinen, että luin tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin tästä erittäin paljon, ja luen Kettua varmasti jatkossakin. Ihanaa, että meillä on näin taitava kirjoittaja kotimaassa. :) Pitääkin käydä lukemassa juttusi.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.