Oksan hyllyltä

Kesäkuun parhaat lukuhetket minulle tarjosi Helena Wariksen Pohjankontu -fantasiatrilogia, jonka luin juhannuksen seutuvilla lähes ahmimalla. Sarjan aloitusosa Uniin piirretty polku (Otava, 2009/2011) oli mielestäni sarjan paras osa, jolle annan täydet viisi Goodreads-tähteä. Mutta eivät ne jatko-osatkaan huonoja olleet, ja niistä lisää aikanaan omissa jutuissa. "Minä istun tässä hiipuvan nuotion äärellä. Pimeys on asettunut jäseniini. Ainainen hämärä käpertää minua kokoon eikä liekkien lämpö enää läpäise jäistä naamiotani.     Olen väsynyt. Ainoat äänet jotka kuulen, ovat sydämeni lyönnit ja hiilloksen sihinä. Välillä säpsähdän, kun jossain lähellä pakkanen pirstoo puun sydämen halki. Minä säikähdän aina sitä. Minä en totu siihen koskaan. Odotan milloin kylmyys nujertaa minut. Millainen ääni minun sydämeni halkeamisesta kiirii pitkin näitä tyhjiä rantoja?" Uniin piirretty polku alkaa arvoituksellisesti yllä olevalla tekstillä, jota oli vaikea sijoittaa seuraav...

Minulla on muutaman viikon takaa huonoja kokemuksia kirjojen sarjakuvaversioinnista Agatha Christien kirjojen osalta, mutta otin silti luettavakseni Andrzej Klimowskin ja Danusia Schejbalin version Robert Louis Stevensonin kauhuklassikosta Dr. Jekyll and Mr. Hyde . En ole lukenut alkuperäiskirjaa, ja kirjaverrokin puuttuminen saattoi olla albumin kannalta hyvä asia, sillä en olisi kuitenkaan osannut lukea albumia ilman jatkuvaa vertailua kirjaan ja se taasen on melko ärsyttävä tapa lukea mitä tahansa. Nyt saatoin lukea Jekyllin ja Hyden tarinaa avoimin mielin ja synkkäsävyinen sarjakuva oli sopivan säväyttävää luettavaa kesäillan myöhäisinä tunteina.  Albumin kansikuva on hätkähdyttävä, jopa pelottava ja tuijottava katse vangitsi oitis mielenkiintoni kirjaston sarjakuvahyllyllä: Kansikuvan piirrostyyli jatkuu myös albumin sisäsivuilla ja mustavalkoinen jälki sopii hyvin tähän synkkäsävyiseen tarinaan, jossa herra Utterson alkaa tutkia ystävänsä tohtori Henry Jekyllin asi...

Jean Kwokin esikoisromaani Käännöksiä (Bazar, 2011) perustuu osittain kirjailijan omiin kokemuksiin maahanmuuttajalapsuudesta. Kirjassa päähenkilönä on Kimberly Chang, joka muuttaa 11-vuotiaana äitinsä kanssa Hongkongista Yhdysvaltoihin. Äiti ei osaa englantia, mutta hänen jo aiemmin maahan muuttanut sisarensa on järjestänyt hänelle työpaikan vaatetehtaassa. Hongkongin koulussa loistanut Kimberly huomaa aloittavansa koulutaipaleensa uudessa maassa pohjalta, kieltä kunnolla osaamatta. Hänellä on itse tehtyjä vaatteita ja perhe asuu tavalla, jota kukaan koulutoveri ei osaa aavistaa: Brooklynin vetoisessa murjussa torakoiden keskellä. Äidin työpaikka osoittautuu melkoiseksi riistotyöpaikaksi, jossa lasten on pakko auttaa vanhempiaan työurakoiden loppuun saamiseksi. Kirjassa Kimberly kertoo tarinaansa yliopisto-opintojen kynnykselle asti ja pieni  vilaus saadaan myös hänen myöhemmistä vaiheistaan. Kimberly on huippuälykäs ja loistaa matematiikassa, ja kirjan tarina on melkoinen äär...

Tekisi mieli huikata heippa taas! tämän postauksen aluksi. Reilut pari viikkoa on mennyt ilman blogipostausten naputtelua, kesälomareissulla. Blogi on pysynyt hengissä ajastettujen postausten kautta ja pieni tauko töistä, arjen tutuista kuvioista ja (jopa) blogikirjoittelusta on selvästi tehnyt hyvää bloggaajan päänupille, sillä olipa kiva taas istahtaa oman koneen äärelle. Toivottavasti samanlaista intoa on havaittavissa maanantaiaamuna työpisteen näppäimistöllä. :)  Luettuja kirjoja kertyi loman aikana aika paljon, ja niistä lisää seuraavissa postauksissa. Lomamatkani suuntautui Kreikkaan, jossa olen jo käynyt monena kesänä. Pahin uutuudenviehätys kreikkalaisista maisemista on siis ehtinyt karista, enkä kokenut menettäväni mitään käyttämällä lomailuaikaa lukemiseen. Keväällä en ehtinyt kaunokirjojen pariin niin usein kuin olisin halunnut ja lomalla oli juhlaa, kun rannalla saatoin rauhassa lukea paksu kirjaa. Joten kirjabingo ja muut lukuhaasteet, haastepojoja ropisee seu...

Sinisen linnan kirjastosta löytyi lista, joka pelasti minut 50 kategorian haasteen kohdassa 25) A book you were supposed to read in school but didn’t . Minä olin se tunnollinen oppilas, joka luki kaikki opettajan pyytämät kirjat, joten sillä logiikalla tämä haastekohta jäisi aivan tyhjäksi. Mutta eihän se sovi, joten päätin lukea tähän kohtaan kirjan, joita yleensä koulussa luetutetaan mutta omat opettajani syystä tai toisesta ovat jättäneet ko. kirjan välistä. Sinisen linnan kirjaston koulussa luettujen kirjojen listalta poimin John  Steinbeckin Helmen (Tammi, 2008), sillä se odotti jo valmiina omassa hyllyssäni. Ostin kirjan keväällä omakseni Steinbeckin Tyytymättömyyden talven imussa, mutta nyt kirjan luettuani voin todeta, ettei olisi kannattanut. Kirjastolaina olisi riittänyt tämän sivistysannoksen kohdalla oikein hyvin. Onneksi kirja ei ollut kovin kallis, joten suuri hukkainvestointi tämä ei ollut. "Kino kuuli aamulaineiden heikosti liplattavan rantaa vasten. S...

Johan Harstadin nuortenkirja Darlah - 172 tuntia kuussa (Karisto, 2012) vie nimensä mukaisesti lukijan, kolme nuorta ja muutaman astronautin Kuun kamaralle. Sitä vain pitää jaksaa kärsivällisesti odottaa, sillä vasta noin puolen välin tienoilla päästään itse asiaan. Eli Kuuhun. Sitä ennen seurataan norjalaisen Mian, ranskalaisen Antoinen ja japanilaisen Midorin taivalta kohti kuurakettia. Nämä kolme nuorta ovat osallistuneet NASAn järjestämään kilpailuun, jonka voittajat pääsevät mukaan avaruuslennolle. Tuolla avaruuslennolla on myös medialta salattu tarkoitus, sillä jo aiemmin on käynyt ilmi, ettei Kuu välttämättä olekaan kovin mukava paikka ja kuun outouksia halutaan (totta kai!) tutkia lisää.  "Kaikki oli selvästi 1970-luvulta, isokokoiset valodiodit välkkyivät erilaisissa väreissä ja kuvioissa, kun he jatkoivat matkaansa moduuliin numero kaksi. Tietokoneet suolsivat koodeja ja numerosarjoja, joita kukaan heistä ei kyennyt tulkitsemaan. Lisäksi siellä oli epämiellyttävä...

Löysin avaruusagentti Valerianin vasta nyt, kun sarjakuvan julkaisu on meillä Suomessa jo toisella painoskierroksella. Kustantajalta on tänä keväänä ilmestynyt uusintapainos sarjan 9. albumista Pariisista Kassiopeiaan (Jalava, 2015). Sarjan piirroksista vastaa Jean-Claude Mézières ja käsikirjoituksesta Pierre Christin. Koska hahmojen historia ei ollut minulle entuudestaan tuttu, lainasin kirjastosta luettavakseni myös aivan ensimmäisen suomeksi ilmestyneen Valerian-albumin Pahat unet . Siitä lisää alempana, mutta aluksi kommenttini tästä uutukaisesta, jonka myös luin ensimmäisenä. Albumin tarina etenee kahdella tasolla: Valerian on Maassa, tarkalleen ottaen vuoden 1980 Ranskassa ja hänen kumppaninsa, kaunis Laureline seikkailee avaruudessa. Valerian tutkii maan asukkaiden havaitsemia outoja, salaperäisesti ilmestyviä ja katoavia otuksia. Laureline puolestaan tekee matkaa infrapunasäteiden nopeudella avaruuden omituisuuksien jäljellä. He pitävät yhteyttä toisiinsa telepaattises...

"Vinca nauroi näyttäen hampaittensa kiinteän puolikuun ja pyörähteli valkeiden kenkiensä kärjillä kuin ballerina. Kun hän näin keimaili, viekas tuuma juolahti hänen mieleensä: hän ei vilkaissutkaan Philippeen, joka istui synkkänä pianon ja kupariastiaan istutettujen ohdakkeiden takana ja tarkkaili häntä.     "Olen erehtynyt", Philippe tunnusti itselleen. "Hän on hyvin kaunis. En ole ennen huomannutkaan!"" (s. 16) Coletten Vilja oraalla (Gummerus, 2002/1923) on nuoren, epävarman ja hapuilevan rakkauden ylistyslaulu. Bretagnen rannikolla kesää viettävät 15-vuotias Vinca-neito ja 16-vuotias Philippe, joiden aiempi ystävyyssuhde saa yllättäen uusia sävyjä. Vaan mitäpä nuoret tietävät rakkaudesta? Kesä on heille tunnemyrskyjen aikaa, kuin jonkin tuntemattoman ja uuden tunteen hahmottamista. "Vinca puolestaan yritti kuvitella äitiään nuorena tyttönä, joka ehkä kärsi rakkaudesta ja vaikenemisesta. Mutta hän näki vain äitinsä liian varhain valkoisiksi...

Saku Heinäsen Zaida-tytöstä kertovan sarjan avausosa on jäänyt minulta lukematta, mutta sarjan kakkososan, Zaida ja elovalkeat (Tammi, 2015) -kirjan maagista realismia lupaileva kesäinen tarina tuntui kiinnostavalta. Kirja teki heti hyvän ensivaikutelman, sillä ulkoasu on todella laadukkaan oloinen. Paksut sivut ja kirjailijan piirtämä kuvitus houkuttelevat aloittamaan lukemisen, ja tämä kirja taatusti kestää fyysisten ominaisuuksiensa puolesta useita lukukertoja, sen verran jämerää tekoa kirja tuntuu olevan. Kirjan alussa Zaida matkustaa perheensä kanssa nimettömäksi jäävälle merenrantapaikkakunnalle. He ovat perineet Aimo-sedältä talon, jossa perhe aikoo viettää kesän. Naapurissa asuu sokea, herttainen Sofia-mummo, joka saa vieraakseen Zaidan ikäisen Tuija-tytön. Tässä ovat kirjan alkuasetelmat, ja aika kauan kestää, ennen kuin kirjassa tapahtuu mitään sen dramaattisempaa kuin Zaidan tutustumisen paikkakuntaan, naapureihin ja kesäpäivien uintireissut. Minua tämä ei haitannu...

Agatha Christien dekkareista on tehty myös sarjakuvaversioita, ja pakkohan niitäkin oli kokeilla Hurja Hassu Lukija -blogin emännöimään juhlavuoden lukuhaasteeseen . Valitsin luettavakseni tarinan The Murder on the Links , johon on sarjakuvaversioinnin on tehnyt ranskalainen François Rivière (Harper, 2007). Tarina on ilmestynyt suomeksi kirjana nimellä Golfkentän murha , ja olen sen joskus vuosia sitten lukenut, mutta murhaajasta minulla ei ollut enää pienintäkään muistikuvaa. Lähtökohdat sarjakuvan lukemiselle olivat otolliset, sillä ensitutustuminen Christien sarjisversioihin herätti toden teolla uteliaisuuteni. Ja täytyypä sanoa, että tämän ensitutustumisen jälkeen olen valmis jättämään sarjakuvaversiot sikseen. The Murder on the Links oli nimittäin puuduttavaa luettavaa. En osannut lainkaan aavistaa, miten tylsää puhekuplissa tapahtuva murhan selvittely voi olla. Siinä eivät auttaneet edes Poirotin tuimat katseet tai naikkosten kohtalokkaat silmäykset, kun odottelin pitkä...

Hurja Hassu Lukija heitti ilmoille Agatha Christie -lukuhaasteen, johon mukaan ilmoittautumista minun ei tarvinnut kovin kauaa miettiä. Haasteeseen käyvät kaikki tänä vuonna luetut ja blogatut Christien kirjat, ja niitähän minulle on ehtinyt kertyä 6 kappaletta alkuvuoden aikana: Kuunnellut kirjat: Agatha Christie: Askel tyhjyyteen Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus Agatha Christie: Seitti Luetut kirjat: Agatha Christie: Murha maalaiskylässä   Agatha Christie: Simeon Leen testamentti Agatha Christie: Rakkauskirjeiden salaisuus Christie jäi minulta täysin väliin viime kesän dekkarihaasteessa, ja se jäi kaivelemaan sen verran, että päätin korjata asian tilaa. Ja yllä näkyy tulos. Christien kirjoja on tullut luettua ja kuunneltua monen vuoden tauon jälkeen oikein urakalla, enkä siltikään ole vielä esimerkiksi ehtinyt kokeilla Tommy ja Tuppence -kirjoja. Onneksi on vielä puoli vuotta aikaa! Christien dekkarit ovat hieman vanhanaikaisia, niissä ei ole turhia raakuuksia...

Eppu Nuotion Maksu (Otava, 2008) tutustutti minut Pii Marin -dekkarisarjaan, jonka kolmas osa Maksu on. En tiennyt laisinkaan, mitä sarjalta odottaa, joten aloittelin kirjaa samoin tuntein kuin aina hypätessäni kesken kaiken mukaan uuteen kirjasarjaan: pääseekö henkilöihin ja heidän taustoihinsa kiinni vai meneekö lukeminen taustoja miettiessä? Pii Marin -sarja näyttää olevan tässä suhteessa helppo sarja, sillä oleelliset henkilökuviot selvisivät kivuttomasti: Pii tekee toimittajanhommia Ylelle, ja hänellä on seurusteluntapainen kuvio menossa poliisikomisario Heinon kanssa. Heinon kautta juoneen tulevat mukaan rikokset, joita Maksu -kirjassa ovat varakkaan perheen pihalta siepatun vauvan tapaus, ja Piin veljeen Joeliin liittyvä pahoinpitelytapaus. Kyseessä ei ole eksoottisia juonikuvioita pursuava sarja, vaan Maksun perusteella Pii Marin -sarja on tiukasti kiinni suomalaisessa yhteiskunnassa. "Molemmat aamuteeveelähetykset olivat keskittyneet vauvan katoamiseen. Toises...

Kesän kunniaksi päätin omistaa blogini kesäsunnuntait sarjakuvalle. Tästä genrestä löytyy näyttävää, viihdyttävää ja yllätyksellistä luettavaa, ja sarjakuviin uppoutuminen on mukavan rentouttavaa puuhaa romaanien välissä. Sunnuntaisarjan ensimmäinen albumi on länkkärihenkinen Kainin silmä (Jalava, 2015) , jonka piirrokset ovat lähtöisin ranskalaisen François Boucqin kynästä ja tarinan on sanaillut chileläinen Alejandro Jodorowsky. Albumi aloittaa Bouncher -sarjan, josta Goodreads löytää yhdeksän julkaistua osaa. Villin lännen seikkailut eivät suuremmin viehätä minua leffoissa, mutta Kainin silmän kostoteeman ympärille rakentuva tarina  toimi sarjakuvamuodossa minulle yllättävän hyvin. Upealla piirrosjäljellä oli totta kai iso osuus asiaan. Albumin sivut ovat todella näyttäviä, on värejä ja tunnelmallisia maisemasivuja: Kainin silmän tarina on raaka, mikä tietenkin sopii Villin lännen aikakauteen mutta aivan pienille seikkailunhaluisille lukijoille en albumia täst...

Peter Høegin Lumen taju oli minulle upea kirja, ja sen jälkeen en olekaan lukenut mitään Høegilta. Jotain taisin kokeilla ja jättää kesken. Silti jokin Høegin uusimman suomennoksen mainoslauseissa houkutteli kokeilemaan kirjaa, ja vaikkei tullut uutta Lumen tajua , kirjan tapahtumavetoinen juoni vetäisi mukaansa. Nopealukuinen trilleri-dystopia-perhedraama (kiitos, takakansi!) tarjosi kaikuja lumisesta kirjasta, vai liekö sitten niin, että Høegin kirjat rakentuvat samantyylisistä aineksista. Niin tai näin, aion jatkaa kesän aikana matkaani Høegin tuotannon parissa. Esikoiskirja Kuvitelma 20. vuosisadasta jo odottelee lukupinossa.     "On helppo erottaa kokeelliset fyysikot teoreetikoista.     Teoreetikot eivät halua happoa vaatteilleen. He eivät pohjimmiltaan voi sietää laboratorioiden hajua, he eivät pidä suojatakeista eivät kumikäsineistä. Heidän mielestään käytännön fysiikka muistuttaa yksinkertaisesti liikaa ruumiillista työtä. Ja sitähän he yr...

Viralliset kesämittarini ovat vielä miinuksella: 1) sää - tuulinen ja kolea, 2) kesäloma - alkaa (vasta) ensi viikolla. Pääni sisällä on silti kesäinen fiilis, sillä muutamat aikasyöpöt vapaa-ajan puuhat ovat jääneet taakse ja kaunokirjalliseen lukuharrastukseen käytettävissä oleva aikani on pompahtanut uusiin sfääreihin. Töiden jälkeen voin istua vaikka koko hyytävän tuulisen illan kirjojen äärellä, jos haluan. Kevään mittaan en ole ottanut kovin paksuja kirjoja luettavaksi, kun niiden lukemiseen olisi mennyt viikkoja ja pelkkä ajatus lannisti. Nyt on sitten semmoinen olo, että voisin vain ahmia hyviä kirjoja. Ja mitä enemmän sivuja, sen parempi. Joten hei, luetaan! Tein viime vuonna kesän alussa postauksen , jossa listailin valokuvien muodossa joitakin kirjoja kesää varten. Kuvissa näkyi yhteensä 16 kirjaa, joista jutun kirjoittelun jälkeen olen lukenut 6 kappaletta ja yhden kirjan tuomitsin kirjaston kirjanvaihtohyllyyn ajatuksella 'en varmasti lue'. Jottei jää kaiv...