Stephen Fry: Fryn aikakirjat

Haa, Stephen Fryn sisällä asuu pieni (tai ehkä vähän isompikin) nörtti!

"Vuoden alkupuolella olin soittanut innoissani Hugh'lle. "Ostin juuri Macintoshin. Maksoi tuhat puntaa."
    "Mitä?"
    Noin viikon ajan Hugh kertoili ihmisille että minä olin maksanut uskomattoman summan niin absurdista ja yhdentekevästä kapistuksesta kuin sadetakista, englanniksi macintosh, kunnes hänelle valkeni että kyseessä olikin uudentyyppinen tietokone." (s. 313)

Muistelmien lukemisessa on ainakin omalla kohdallani kyse usein silkasta uteliaisuudesta. Jos on tarjolla kirja, jossa kerrotaan omakohtaisia muistoja parivaljakosta Stephen Fry - Hugh Laurie, niin tokihan kiinnostuspisteeni ovat huipussaan. Kyseinen kirja on Stephen Fryn kirjoittama Fryn aikakirjat (Shildts & Söderströms, 2014), joka jatkaa Fryn muistelmia siitä, mihin Koppava kloppi (Shildts & Söderströms, 2012) jäi. Luin Koppavan klopin hieman ennen blogiaikaani, ja Fry todella osaa kirjoittaa, se kävi silloin selväksi. Eivätkä taidot ole mihinkään kadonneet, sillä Fryn aikakirjat on mielestäni samalla erinomaisella tasolla edeltäjänsä kanssa.


Kiinnostukseni Fryn ja Laurien edesottamuksiin juontaa juurensa brittiläisiin tv-sarjoihin Jeeves and Wooster ja Blackadder. The House -sarjaakin seurasin vain siksi, että Laurie on siinä pääosassa. Nämä kaikki ovat täyttä timanttia (ja löytyvät omasta DVD-hyllystäni) - tai no, The House häviää noille kahdelle brittisarjalle, mutta Laurie on siinä silti hyvä. Mitäs Fryn aikakirjat sitten paljastaa sen lisäksi, että Fry on kiinnostunut tietokoneista? 

Mitään skandaaleja tai ilkeitä juttuja kirjassa ei ole. Fry kertoo, ettei pysty kirjoittamaan edes teilaavia kirja-arviota, joten kuranheittoa on turha odottaa hänen omassa kirjassaankaan. Sen sijaan Fry tarinoi opiskeluajoistaan Cambridgen yliopistossa ja valmistumisen jälkeisistä vuosistaan aina elokuuhun 1987 asti. Laurie vilahtelee muisteloissa mukana, muttei nouse kohtuuttomasti esille. Myös ihastuttava Emma Thompson mainitaan, mutta hän nousee vielä vähemmän esille. Lukija pääsee kurkistelemaan eliittiyliopiston teatterimaailmaan ja Fryn tv, radio ja ties mihin töihin. Niistä nörttihommista vielä: Fryn kertoo vaihtavansa Maccinsa uuteen aina uuden mallin julkaisun myötä, ja hänen juttunsa ajasta ennen Windowsia ovat jotenkin hellyttävää luettavaa. Ja tämäkin vielä: "Teidän tarvitsee vain tietää, että minä ja 128 kilotavun Macintoshini, Imagewriter-bittikarttatulostimeni ja pieni levykekokoelmani olimme kaikki hyvin, hyvin onnellisia yhdessä. Miten ihmeessä voisin kaivata seksiä tai ihmissuhteita, kun minulla oli tämä?" (s. 314)

Fry kuvailee omaa kirjoitustyyliään näin: "Jos jonkin  asian voi sanoa kymmenellä sanalla, minä käytän siihen takuuvarmasti sata sanaa. [...] Minähän olen, kuten olette varmasti jo huomanneet, sellainen ihminen joka kirjoittaa tyyliin "merkitsen niiden kohdalle yläindeksiin typografisen ristin". Jos kurittoman nautiskeleva kirjoitustyylini saa teidät kiristelemään hampaitanne, olen pahoillani, mutta olen liian vanha koira oppiakseni uusia haukahduksia." (s. 12) En kiristellyt hampaitani, vaan pidin lukemastani. Kerronta ei ole jäykkää ja muodollista, vaan hypähtelee iloisesti aiheesta toiseen itsekritiikin ja nokkeluuden säestämänä. Fryn aikakirjat on sujuvaa, rönsyilevän pulpahtelevaa ja eläväistä tekstiä, jota oli ilo lukea. Tekstissä vilisi paljon brittiläisiä suuruuksia (?), joista en ollut ikinä kuullutkaan, mutta enpä antanut tuon haitata. Muistelmat ovat vaisuja ilman kuvia, mutta onneksi kirjassa oli mukana kolme värikuvaliitettä - ja olihan siellä muutama kuva nuoresta Hugh Lauriesta ja Emma Thompsonistakin.

Luulen, että Fryn aikakirjat on parhaimmillaan silloin, jos Fry on ns. tv:stä tuttu. Mutta uskallanpa suositella kirjaa heillekin, jotka tykkäävät muistelmista noin ylipäänsä. Fry kirjoittaa hyvin, todella hyvin. Vinkkaan lopuksi myös kirjaa, johon Fryn aikakirjojen yläindeksin typografiset ristit viittaavat (huom! tässä kirjassa sitten ei puhuta Hugh Lauriesta):


Nyt tekee mieli kaivaa Musta Kyy -sarja esille ties monettako kertaa - Fry on mukana kakkoskaudella.

Goodreads: 4 tähteä (saman tähtimäärän saa myös Koppava kloppi)
Mistä kirja minulle? Fryn aikakirjat -kirja on pyydetty arvostelukappale. Kiitos kustantajalle! Koppava kloppi on oma ostos.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kujerruksia ja Pilvien tarkkailuun.
Kirjan tietoja:
Stephen Fry: The Fry Chronicles (2010)
Suomennos Titia Schuurman
Schildts & Söderströms, 2014
388 sivua

Kommentit

  1. Fryn muistelmat, molemmat, ovat kyllä timanttia. Pidän enemmän ensimmäisestä osasta, Koppava kloppi. nimi vain on suomennettu kammottavalla tavalla. Alkuperäinen nimi on Raamatusta, Moab is My Washpot. En oikein ymmärrä, miksi koppava, koska sitä Fry ei mielestäni ollut edes lapsena, häiriintynyt kyllä omituisen brittikasvatuksen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin ensimmäisen osan nimen suomennos oli erikoinen. Suomenkielisen painoksen kanteen valittu kuva tuki nimeä, mutta silti en oikein lämmennyt tuolle nimelle enkä kirjan kannelle. Minulle tämä muistelmien jälkimmäinen osa oli aavistuksen parempi, noiden Hugh Laurie kytkösten takia, mutta ensimmäinen osa tarjosi ehkä enemmän yllätyksiä. Minä kun en tiennyt Fryn taustoista juuri mitään ennen näitä kirjoja. Laadukasta luettavaa!

      Poista
  2. En ole Fryta lukenut enkä hänen tv-sarjojaan katsonut, mutta nimenä hän on tuttu. Ei siitä oikein ole voinut välttyäkään täällä, kun tuntuu että hänen nimensä on joka paikassa esillä. Joskus tuntuu, että häneltä putkahtaa uusi kirjakin joka toinen viikko, kun hänen kirjojaan on joka paikassa. :D Tarttis varmaan joskus lukea joku hänen opuksensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frytä ei varmaan voi välttää, jos UK:ssa asuu (kirjan mukaan hänellä oli ainakin nuoruusvuosinaan suht tehokas manageri, joten eiköhän tuo markkinointipuoli ole kunnossa). :) En ole häneltä muita kirjoja lukenut kuin nämä kaksi, joten niiden sisältöä en osaa kommentoida. Mutta ainakin nämä muistelmat olivat hyviä - tosin paljonhan näissä auttaa se, että henkilö kiinnostaa jo noin lähtökohtaisesti.

      Poista
    2. Olen suuri Stephen Fry fani ja rakastin tätä muistelmaa. Itsekin tartuin kirjaan uteliaisuudesta (Jeeves and Wooster ja A Bit of Fry and Laurie on tullut katsottua muutemaan kertaan), mutta Fryn kirjoitustyyli on kyllä todella nautittavaa.

      Poista
    3. Fryn kirjoitustyyli teki minuunkin vaikutuksen, vaikka tiesin odottaa hyvää jo Koppavan klopin perusteella. Aivan viime ajoilta ei tule mieleen kirjaa, jossa sanankäyttö olisi ollut yhtä riemastuttavaa.

      Poista
  3. Ps. Lähettämäsi kirja tuli perille. Upotan siihen hampaani pian. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu, että paketti löysi tiensä oikeaan osoitteeseen. Lue toki aivan rauhassa, omaan tahtiin. :)

      Poista
  4. Fry on minullekin tuttu Kyllä Jeeves hoitaa -sarjasta ja olen ajatellut tutustua myös Fryn kirjalliseen tuotantoon. Fry vaikuttaa hurjan sympaattiselta, fiksulta ja hauskalta tyypiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kirjankin perusteella käyttäisin juuri noita adjektiiveja Frystä. :) Ja Fryn aikakirjojen kansikuvakin on minusta onnistunut, kun Fry on niin symppiksen oloinen siinä.

      Poista
  5. Luin hiljattain Fryn Virtahevon, jjoka oli jees. En vaan joutanu siitä kirjoittamaan blogissa. Pitäisi vissiin näitä muistelmiakin lukea, niin tietäis miehestä oikeastikin jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikagooglauksen perusteella tuo Virtahepo-kirja vaikuttaa kiinnostavalta, joten pitääpä laittaa muistiin. Kyllä näistä muistelmista jotain Frystä selviää, ellei kovin ole laittanut omiaan. :)

      Poista
  6. Tykästyin Koppavaan kloppiin kovasti, se taisi olla niitä ensimmäisiä kirjoja joista tein blogijutun.
    Fryn aikuisikään sijoittuva Aikakirjat odottaa lukuvuoroaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koppava kloppi oli hieno kirja, ja harmittavasti luin sen hieman ennen blogiaikani alkamista, joten en ole siitä kirjoitellut omaa juttua. Melkein voisin käyttää tätä tekosyynä uusintalukuun. :)

      Poista
  7. Aivan fantastinen arvostelu. Kiitos tästä.
    Pohdiskelin hiljaa mielessäni, haluaisinko lukea tämän elämänkerrallisen opuksen ja taidan aloittaa edellisestä. Siis kiitos erityisesti kirjan ulkopuolisista, arvostelua laajentavista, tiedoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Fantastinen on kirjakin, toivottavasti tykkäät! Voi näitä lukea mielestäni oikein hyvin erikseenkin, mutta varmaan paremmin pääsee aiheeseen kiinni jos lukee järjestyksessä ja peräkkäin. Hyviä lukuhetkiä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.