12. heinäkuuta 2016

Isabel Allende: Henkien talo

Intensiivisen lukumaratonin jälkeen palailen kesäkuun parhaimpaan lukumuistooni eli Isabel Allenden Henkien taloon (Otava, 2010). Kirja on odottanut lukemistaan hyllyssäni pitkään, ja olen sitä jokusen kerran kaihoisasti selaillut. Teksti on vaikuttanut niin tiiviiltä, että olen siirtänyt kirjan lukemista monta kertaa. Halusin varata Henkien talolle rauhallista lukuaikaa, ja kesäkuussa kirja viimein lähti mukaani lomareissulle. Henkien talo on ollut suosittua reissulukemista, sillä myös Pähkinäkukkulan Marjaana reissasi henkien kanssa, suuntana Praha. Minulla henget olivat mukana Sardiniassa, ja jutun lopussa on muutama kuva saaren lomamaisemista.


"Clara vietti lapsuutensa ja astui nuoruusikään kotinsa seinien sisällä, keskellä uskomattomia tarinoita ja rauhallista äänettömyyttä, jossa aikaa ei mitattu kelloilla eikä kalentereilla; jossa esineet elivät omaa elämäänsä, haamut istuivat samassa pöydässä elävien kanssa, menneisyys ja tulevaisuus kuuluivat osana samaan kokonaisuuteen, ja nykytodellisuus oli vain peilinpalasten sekava kaleidoskooppi, jossa kaikki oli mahdollista. Minua ihastuttaa lukea tuolta ajalta olevia muistiinpanovihkoja, sillä niissä kuvaillaan sellaista taianomaista maailmaa jota ei enää ole. Clara ei suojassa elämän kolhuilta itse luomansa maailman keskellä, jossa aineellisen olevaisen proosallinen totuus sekoittui unen meslkeiseen totuuteen, ja fysiikan ja logiikan lait eivät läheskään aina olleet voimassa." (s. 92)

Henkien talo on polveileva, vaiherikas sukutarina, jonka juonilonkerot kurottelevat Chilen valtiollisiin vaiheisiin. Tarina etenee hitaasti, henkilöitä tulee lisää mukaan matkan varrella ja jää luonnollisista syistä pois, mutta erikoinen Clara del Valle säilyy mukana - ainakin hengessä - alusta loppuun asti. Kirjan alussa Clara on lapsi vasta, ja loppusivuille asti tuntemattomana säilyvä kertoja kertoo ja kommentoi tarinaa hänen muistiinpanojensa kautta.

Vaikka kirjan kerronta viehätti minua heti alusta alkaen vei aikansa tottua siihen, ettei tarinalla ei ollut selkeää kiinnekohtaa kehenkään. Kirja on todellakin sukutarina, jossa del Vallen ja Trueban sukujen tiet menevät limittäin ja lomittain. Mutta ihmisvilinään tottui, kun antoi kirjan viedä - salaperäinen kertoja vetää lopussa tarinan yhteen, ja toisinaan sekavalta tuntunut lankavyyhti olikin lopulta hieno kokonaisuus.

Pidin valtavasti Henkien talon verkkaisesta rytmistä, pitkistä lauseista ja maagis-realistisesta kerronnasta. Romaanin sisältö oli sen verran tuhti, että lueskelin kirjaa rauhassa, hätäilemättä silllä liian vauhdikas eteneminen olisi vain pilannut kirjan tunnelman. Olen tyytyväinen, että jätin kirjan lukemisen loma-aikaan, sillä tiedän, että levollinen tunnelma päänupissa vain syvensi Henkien talon taikaa.

Kirjan sivuille mahtuu monenlaisia tunteita, ja Henkien talon loppupuoli on mustanpuhuvaa ja ihmiskohtalot riipaisevia. Silti Henkien talosta jäi valoisa lukumuisto. Kirja on Allenden esikoisromaani. Wow.

***
Saan kirjasta pisteen Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen, sillä Billie August ohjasi kirjan pohjalta elokuvan vuonna 1993. En ole nähnyt elokuvaa, mutta Youtubesta löytyy traileri. Täytyy sanoa, ettei se vakuuttanut. Kirja oli minulle niin voimakas elämys, että tuntuu mahdottomalta saada vangittua kirjan luomaa tunnelmaa valkokankaalle. Pääosissa on silti kelpo näyttelijöitä: Meryl Streep ja Jeremy Irons.


***
Luin kirjan alla näkyvissä Sardinian maisemissa. Kirjakuvia en reissulla innostunut ottamaan ainuttakaan, sillä keskityin rentoon lomailuun ja blogihommat olivat tauolla ajastettuja postauksia lukuunottamatta. Sardinian kaunis luonto ihastutti, ja ainakin Algheron lähettyvillä on runsaasti hienoja autoilureittejä.


Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Voitin kirjan Tarukirja-blogin ¡Hola! español -lukuhaasteesta. Kyseinen lukuhaaste on edelleen eräs suosikkini menneistä lukuhaasteista, ja oli mukavaa saada näin ihastuttava muisto osallistumisesta. Kiitokset Margitille!
Muualla verkossa: Henkien taloa on luettu mm. blogeissa Pähkinäkukkula, Hurja Hassu Lukija, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Nenä kirjassa.
Kirjan tietoja:
Isabel Allende: La casa de los espiritus (1982)
Suomennos Jyrki Lappi-Seppälä
Otava, 2010
436 sivua

20 kommenttia:

  1. Henkien talo on yksi suosikkikirjoistani kautta aikojen, olen lukenut sen muistaakseni kolmesti (tosin aikana ennen kuin bloggasin kirjoista). Minulla oli resuinen pokkaripainos omassa hyllyssä, mutta sitten lopulta sain kirjan kovakantisena, kun tuo sinunkin lukemasi painos tuli vastaan kirja-alessa. Pitäisikin kyllä lukea uudelleen, päästä taas siihen taianomaiseen tunnelmaan...

    Pidin elokuvastakin, kun sen joskus näin (senkin ehkä kahdesti). Se on muistikuvieni mukaan hieman kepeämpi kuin kirja, tai siis enemmän jonkinlaista huumoria, mutta aivan kelpo elävä kuva – ei vähiten pääosanäyttelijöidensä vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä pongahti minunkin top-listallani erittäin korkealle. Ja Henkien talo varmasti vain paranee useamman lukukerran myötä. Mietiskelin esim. lukemisen aikana, kukahan se salaperäinen kertoja mahtaa olla. Seuraavalla lukukerralla voi sitten keskittyä kunnolla makustelemaan tarinaa. :) Hmm, huumorin lisääminen tähän tarinaan ei kuulosta kovin lupaavalta... luulen, että leffaversio jää minulta väliin. :)

      Poista
  2. Ai niin ja PS. Lomakuvasi ilahduttavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - oli niitä itsekin kiva katsella, kun reissusta on jo vähän aikaa. :)

      Poista
  3. Tämä odottaa minunkin hyllyssä :)
    Vau, Sardinia, ehkäpä joskus sinnekin matka käy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tämä kannattaa lukea, jos tuntuu että on aikaa näin paksulle kirjalle. Minulle tämä lienee yksi vuoden parhaita kirjoja, vaikka ollaankin vasta puolessa välissä vuotta. :) Sardiniaakin suosittelen, se oli yllättävän monipuolinen lomakohde.

      Poista
  4. Tämä oli lumoava, kuten muutkin Allenden kirjat. Tunnustaudun faniksi. Originelli suku on toiminut usein hänen inspiraation lähteenään. Äärettömässä suunnitelmassa Allende kuvaa muistaakseni amerikkalaisen miehensä suvun tarinaa, Paulassakin on paljon suvun historiaa... Elämyksiä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ensimmäinen Allenden kirja, jonka olen lukenut ja itse asiassa en tiedä, uskallanko nyt heti tarttua mihinkään muuhun hänen kirjaansa. Tämä esikoinen on niin huikea. :) Kiitos lukuvinkeistä, Allendea tuntuu onneksi olevan kirjastossa runsaasti tarjolla - omassa hyllyssäni ei ole kuin tämä esikoinen.

      Poista
  5. Oi, tämä minun on ehdottomasti joskus luettava, kiitos vinkistä! <3 Ja miten kauniita lomakuvia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä, ja suosittelen kokeilemaan, oli niin huima kirja. :) Onneksi otin nyt lukuun, enkä enää siirtänyt tuleville lomille.

      Poista
  6. Olipa kiva, että luit Henkien talon ja pidit! Luin kirjan pian sen ilmestymisen jälkeen ja se on edelleen kirjahyllyssäni. Yritin kerran katsoa elokuvaa, mutta jätin kesken. Se ei vastannut lainkaan mielikuvaani kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut pitkään tietoinen, että tämä kirja 'pitäisi' lukea, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kirja onkin todella haastava filmattava, niin paljon on kaikkea saatu mahtumaan kansien väliin. Kunnioitettava yritys, mutta jätän silti katsomatta. :)

      Poista
  7. Kuulostaa hurjan kiinnostavalta! Olen viime aikoina yrittänyt lukea Etelä-Amerikkaan liittyviä kirjoja ja täytyy kyllä lisätä tämä lukulistalle. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allenden kirja sopii Etelä-Amerikka -teemaan loistavasti, kuten varmasti hänen muukin tuotantonsa.

      Poista
  8. Minäkin vaikutuin postauksestasi ja kehuistasi. Menee lukulistalle. Aika mahtavat maisemat on reissullasi olleet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat olivat hienot, vaikkakin samantyylistä löytyy yleisesti Välimeren ympäristöstä. Mutta Sardinia oli tähän vuodenaikaan yllättävän vehreä, joten oli mukavaa että oli muutakin katseltavaa kuin kärventynyttä heinikkoa. :)

      Poista
  9. Henkien talo on ihana kirja ja minun tekisi mieli lukea se uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelinkin, että olet tämän varmaan lukenut. Hieno on, ja minäkin luen kirjan varmasti vielä uudelleen.

      Poista
  10. Oon tykänny muutamasta Allenden kirjasta tosi kovasti. En ole jostain syystä uskaltautunut lukemaan tätä. Että ois aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun taas pitänee alkaa tutustumaan Allenden tuotantoon oikein kunnolla, kun tämä esikoinen oli näin hyvä. :) Onneksi häneltä on paljon suomennoksia.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...