28. joulukuuta 2015

Edvard ja Ansa - eli suomalais-norjalainen minihaaste

Les! Lue! -blogin elämäkertahaasteeseen on kuulunut kiinnostavia minihaasteita, mutta ehdin niihin mukaan vasta loppuvaiheessa. Suomalais-norjalaisen minihaasteeseen löytyi helposti suomalainen osuus, sillä päätin lukea jostain alemyynnistä kotiin kulkeutuneen Ansa Ikosen lyhyehkön elämäkerran Unohtumaton Ansa Ikonen (Minerva, 2014; Pirkko Vekkeli & Ismo Loivamaa). Haasteen norjalaista osuutta piti etsiskellä jonkin aikaa, mutta löysin viimein Atle Næssin sivumäärältään kiitettävän pitkän Edvard Munch -elämäkerran (Otava, 2006). En ole taiteentuntija, mutta monet Munchin työt miellyttävät silmääni, ja mm. vaikuttavasta Huuto-taulustaan tunnetun taiteiljan elämä uteloitutti. Varasin reilusti lukuaikaa, sillä aloittelin lukuprojektiani jo marraskuun puolivälissä. Tämä oli viisas päätös, sillä 530 sivua nippelitietoa taiteilijan elämästä koetteli lukijan kestävyyttä. Mutta sainpas luettua.

Munchin elämäkerta on erinomainen esimerkki todella perusteellisesta elämäkerrasta, joka kertoo kohteestaan paljon ja vielä hieman lisää, ja kaikki pikkutarkka tieto tulee tiukan kronologisessa järjestyksessä. Totesin kirjaa lukiessani, että minä olen lyhyempien ja tiiviimpien elämäkertojen ystävä. Næssin kerrontatyylille ja kirjan vaatimalle tutkimustyölle nostan toisaalta hattua, mutta tunnustan, että toista näin kaikenkattavaa elämäkertaa en aivan pian halua lukea. Edvard Munchin (1863 - 1944) elämä oli kiinnostava ja vaiherikas, mutta jokaisen näyttelyn, matkan ja rahanpyynnön ruotiminen tuntui uuvuttavalta.

Edvard Munch -kirja onnistui silti välittämään ajankuvaa taitelijaelämästä, joka oli kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Edvardin rahahuolet, taiteelliset vastoinkäymiset, kaipuu Pariisin sykkeeseen, nais- ja terveyshuolet ja viimein koittaneet menestyksen vuodet piirsivät kuvan kiinnostavasta, persoonallisesta ja taiteessaan tinkimättömästä hahmosta. Kuivakkaan asiallisesta kirjasta löytyi myös pilkahdus (tahatonta?) huumoria Næssin kuvatessa Munchin ja Tulla Larsenin tuhoon tuomittua suhdetta. Kiihkeiden tunteiden vallassa oleva nainen kun intoutui jahtaamaan Edvardia ympäri Eurooppaa, ja miesparka pötki naiselta lainaamiensa rahojen turvin karkuun. Ei ollut Edvardilla onnea naisten kanssa.

Elämäkertaan kuuluvat mielestäni kuvat, ja tässä asiassa Munch-kirja saa ison plussan. Kirjassa oli useita värillisiä kuvaliitteitä, ja niissä oli kattavasti kuvia Munchin tauluista ja grafiikasta. Upeita, voimakkaita töitä, joista eniten omaa silmääni kiehtoivat henkilökuvat.


"Hän ei ollut mikään suomalaiskansallinen mötkäle." (s. 150) Näin hauskasti näyttelijä Elli Castrén kuvailee Ansa Ikosta (1913 - 1989) muistellessaan työtoveruuttaan näyttelijälegendan kanssa. Pirkko Vekkelin ja Ismo Loivamaan kirjoittama elämäkerta Unohtumaton Ansa Ikonen (Minerva, 2014) valaisee kotimaisen elokuvataivaan tähden elämää ja aikakauden suomalaista kulttuurielämää. Kirjassa on runsaasti otteita haastatteluista, joita tähden kanssa työskennelleet henkilöt ovat antaneet. Ne toivat kirjaan elävyyttä ja lämminhenkisyyttä, ja Ansa Ikosen elämäkerta oli kaikin puolin helpommin lähestyttävä kirja kuin massiivinen Munch-opus. Toki myös Ansan elämäntaival kerrottiin perinteiseen tapaan kronologisesti, mutta jo kirjan pituudesta voi päätellä, että kirjan päähenkilöä käsiteltiin yleisluontoisemmin kuin haasteen norjalaisosuudessa.

En ole Ansan suuri fanityttö, vaikka hänen elokuviaan olen tietenkin nähnyt televisiosta (ja kirjan luettuani kävin katsomassa joitakin klippejä Youtubesta). Nappasin kirjan aikoinaan mukaan alekorista, koska arvelin kirjan sisältävän kiinnostavaa tietoa kotimaisen elokuvakulttuurin historiasta. Tässä suhteessa en joutunut pettymään, vaikka onkin sanottava, ettei kirja ole mikään syväluotaava teos Ansan elokuviin ja niiden syntyvaiheisiin. Silti elokuvanteon silloinen arki välittyi lukijalle, ja esimerkiksi sota-aikana kuvattu Nainen on valttia -elokuva laittoi tekijäporukan yllättävien ongelmien eteen:

"Elokuvan kuvaukset olivat päättymässä kesäkuussa, kun Karjalan Kannaksen rintama murtui. Ansa kertoo muistelmissaan, miten piti nopeasti saada kuvatuksi kohtauksia, joita ei vielä ollut ehditty suunnitella. Mitään ei ollut käytettävissä. Eräskin ravintolakohtaus lavastettiin häthätää haalituilla kalusteilla studioon, koska mikään ravintola ei olisi ottanut vastaan kuvausryhmää yöksi parin tunnin varoitusajalla. "Ja aamulla kello kuusi lähti monta miestä rintamalle."" (s. 105)

Minulle kirjan yleisluontoinen käsittelytapa sopi, ja sainpa kurkistaa myös teatterityöhön, sillä Ansa teki pitkän ja ansiokkaan uran näyttelijänä. Kirjalle annan miinusta siitä, ettei siinä ollut lainkaan värikuvaliitteitä. Onneksi kirjassa oli sentään muutama mustavalkokuva lopun liitteessä, jossa oli tiivistetysti kerrottu Ansan elämästä vuosi vuodelta.

Kiitos Reetalle mukavasta minihaasteesta. Minulle se tarjosi retken kahden maan kulttuurielämään ja kahden voimakkaan taiteilijapersoonan elämään.

***
Osallistun kirjoilla Elämäkertahaasteeseen, ja sekä sen kolmanteen minihaasteeseen. Aloitan Ansa Ikosen tarinalla oman elokuvallisen haasteeni Seitsemännen taiteen tarinat.

Goodreads: 3 tähteä molemmille kirjoille
Mistä kirja minulle? Unohtumaton Ansa Ikonen on oma ostos; Edvard Munch -elämäkerran lainasin kirjastosta.
Muualla verkossa: Ansan kirjaa on luettu blogissa Leena Lumi.
Kirjojen tietoja:

Pirkko Vekkeli & Ismo Loivamaa: Unohtumaton Ansa Ikonen
Minerva, 2014
252 sivua

Atle Næss:  Munch, En biografi (2004)
Suomennos Veijo Kiuru
Otava, 2006
604 sivua (sisältää 70 sivua liitteitä, viitteitä yms.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...