3. marraskuuta 2015

Rikas elämä - Parempaa arkea hidastamalla

Leila Saarivirran ja Martta Kaukosen yhdessä kirjoittama kirja Rikas elämä - Parempaa arkea hidastamalla (Readme.fi, 2015) herätti kiinnostukseni pitkälti siksi, että Leila Saarivirta emännöi blogia Pihin naisen elämää. Olen seurannut blogia pitkään, nauttinut sen rauhallisesta tunnelmasta ja mukavista vinkeistä. En tunne Leilaa henkilökohtaisesti, mutta kirjan nimi vastaa täydellisesti sitä mielikuvaa, joka minulle on hänen blogistaan syntynyt. Kirjan nimen koin ennakolta omakseni vain osittain, sillä (henkisesti!) 'rikas elämä' kolahtaa omaan elämäntilanteeseeni täydellisesti mutta 'arkea hidastamalla' ei laisinkaan (molempiin syynä alkusyksyllä aloittamani opinnot). Pyysin silti kirjasta arvostelukappaleen, sillä Martta Kaukosen ja Leila Saarivirran ajatukset kiinnostivat minua kovasti ja halusin testata, millaisia ajatuksia kirja herättää omaan arkeeni liittyen.


Kirjassa käydään läpi erilaisia elämän hidastamiseen liittyviä teemoja. Sisällysluettelosta on helppo hahmottaa isot linjat: valmiina muutokseen, suhteet muihin, hidas raha jne. Kirjassa on tekstiosuuksien lisäksi Leilan ja Martan omia kokemuksia elämän hidastamisesta, sekä joitakin pidempiä tarinoita muilta henkilöiltä. Pidin kovasti näistä omakohtaisista osuuksista, sillä ne toivat mukavaa elämänmakua kirjaan.

Isojen teemojen ohella Saarivirran ja Kaukosen kirjasta saa monta hyvää käytännön vinkkiä arjen pieniin valintoihin. Kirjassa mm. puhuttiin siitä, kuinka ihmiset ovat kiinni sosiaalisessa mediassa. Itse olen todennut, että olen elämääni tyytyväinen vaikkei älypuhelimessani ole Facebook-sovellusta. Pystyn keskittymään paremmin päivän askareisiin, kun en kurki päivityksiä. Niille on aikaa illalla, kun pääsen kotikoneen äärelle. Tämä on eräs pieni, mutta minulle tärkeä valinta, joka tuo mielestäni päiviini rauhallisuuden tuntua.

Minua puhutteli kirjassa eniten Parempi elämä sisäisillä muutoksilla -teemaluku. Opintojen aloittaminen on vaatinut omanlaisensa sisäisen jumpan ja ajatusmaailman muokkaamisen sellaiseksi, että töiden ohella vien eteenpäin myös toista isoa projektia. Luvussa painotetaan oman itsensä hyväksymistä semmoisena kuin on, ja tämä tuntuu tärkeältä opiskelijamaailmassa, jossa suurin osa on nuorempaa ikäluokkaa. Hetkeen tarttuminen, siitä nauttiminen ja hetkessä läsnäolo korostuu, kun päivän aikana on sekä töitä että luentoja. Kulloinkin pitää osata keskittyä juuri siihen, mikä on sen hetken aihe eikä siihen, mitä pitää tehdä tunnin tai kahden päästä. Tämän olen huomannut aivan olennaiseksi keinoksi selviytyä päivistä, ja ilmeisesti hetkessä läsnäolo on onnistunut, sillä en ole suuremmin stressannut syksyn aikana. Olen antanut itselleni 'luvan' opiskella ja hyväksynyt sen, että päivät venyvät. Venyvissä päivissä on sisältöä, ja tunnen nauttivani sekä töistä että opinnoista.

Arvelin ennakolta, etten ole hidastanut elämääni mutta taidanpa olla toista mieltä kirjan luettuani. Opinnot töiden ohella vievät sen verran aikaa, että se on pakottanut minut hidastamaan muilla elämänalueilla, esimerkiksi täällä blogissa - ja hyväksymään hidastamisen. Bloggaus on minulle edelleen tärkeää ja harrastusten ykkössijalla, mutta vaikkei sitä postausmäärästä ehkä huomaa, olen löysännyt henkistä nutturaa melkoisesti blogini suhteen. Nutturan löysäys tuntuu tärkeältä, sillä aikaa ei vuorokaudessani ole sen enempää kuin muillakaan ja kaikkea ei ehdi. Haluan, että blogi on minulle kiva ja rentouttava juttu, joka vie ajatuksia muualle töistä ja koulusta. Se ei tässä tilanteessa onnistu, jos alan kasaamaan suorituspaineita tai täydellisyyden tavoittelua tänne blogin puolelle(kin).

Mitä puuhaisin blogissa, jos vapaa-aika antaisi myöten? Jos minulla olisi runsaammin vapaa-aikaa, haluaisin että blogini päivittyisi enemmän ajan hermolla. Olisi mukavaa tuoda luetut kirjat blogiini enintään muutaman päivän viiveellä. Tämä ei ole ollut mahdollista enää pitkiin aikoihin, sillä viikolla en ehdi kirjoittamaan juttuja vaan kirjoitteluhommat jäävät viikonloppuihin. Arkena ehdin korkeintaan viimeistelemään juttujen luonnoksia. Viikonloppuna pitää tehdä läksyjä kunnon koululaisen tapaan, joten ei siinä montaa juttua ehdi naputella mutta luonnoksiin kertyy sentään jokunen jutunalku. Niitä sitten julkaisen silloin kun 'hetki on oikea'.

Syksyn mittaan olen hyväksynyt sen, että bloggausjononi elää omaa elämäänsä ja kirjat ilmestyvät blogiin yleensä useiden viikkojen viiveellä.  Blogin uusin sisältö ole aivan sitä, mitä olen juuri viimeksi lukenut ja siihen on tyytyminen. En myöskään ehdi seuraamaan muita blogeja niin paljon kuin haluaisin, kiinnostavat uutuuskirjat jäävät odottamaan lukuvuoroaan ja lupaavasti alkanut kuukausikoosteiden kirjoittelu jäi jonnekin. Juuri nyt tuntuu, että mieluummin käytän kirjoitteluajan bloggausjonon kirjoihin kuin vanhojen kaiveluun. Välillä tuntuu hölmöltä tuutata blogijuttu ulos, vaikken ole pariin päivään ehtinyt lukea tai kommentoida kenenkään blogijuttua. Tästä ajattelusta olen koettanut opettaa itseni pois. Luen ja kommentoin silloin, kun minulla on aikaa - ihan niin kuin kaikki muutkin. Paljon on siis blogin osalta sellaista, jonka voisi tehdä toisin jos olisi enemmän aikaa. Mutta hus, pois turha suoritus - kirjoista on kiva kirjoittaa, ja sehän on tärkeintä.

Kuten postauksen pituudesta näkyy, Rikas elämä - Parempaa arkea hidastamalla -kirja laittoi alulle monenlaista pohdintaa siitä huolimatta, etten miellä itseäni downsiftaajaksi. Kirjan kaikki osiot eivät tuntuneet juuri minulle ajankohtaisilta, mutta kirjasta hehkuva yleisajatus tasapainoisesta, oman näköisestä ja sisäisesti rauhallisesta elämästä kolahti. Se on jotain, mitä kannattaa tavoitella. Rikas elämä on lukemisen arvoinen kirja, vaikkei elämän hidastaminen ensialkuun tuntuisi omalta jutulta.

Goodareads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Arvostelukappale. Kiitos, Leila!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjojen kamari, Kirjojen keskellä ja Kieltenopen kotiblogi.
Kirjan tietoja:
Leila Saarivirta & Martta Kaukonen: Rikas elämä - Parempaa arkea hidastamalla
Readme.fi, 2015
203 sivua

12 kommenttia:

  1. Kiinnostava postaus kelpo teoksesta! Juuri yleisjatus, valmiiksipureskelemattomuus ja patenttiratkaisuja tarjoamattomuus olivat se villakoiran ydin, joka teki kirjasta elämänvaiheeseen tai ikäryhmään sitomattoman aatostenherättelijän ja hellästi ravistelijan. Aina taannehtien sitä yllättää itsensä reuhtomasta maailmaa valmiiksi, jolloin kulloisenkin päivän ainutkertainen tärkeys ja oma sisäinen seesteisyys on unohtunut.... Aurinkoista päivänjatketta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tässä kirjassa ei tosiaan tuputettu mitään valmista kaavaa, vaan heräteltiin ja johdateltiin aiheeseen. Yllätän kyllä itseni aika usein murehtimasta ties mitä, vaikka pitäisi uskaltaa enemmän elää tätä hetkeä eikä pilata sitä jollain, mitä ei ole vielä tapahtunut. Onneksi sentään jo tiedostan tämän melko nopsaan. :) Aurinko on täällä Oulussa tänään pilkahtanut, ja toivottavasti sama jatkuu tulevina päivinä. :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kirjoitus kirjasta, joka minuakin kiinnostaa. Koen, että jo elän melko hidasta (rauhallista) elämää, mutta siihen vaikuttaa myös moni persoonallisuuteeni (ja mielenterveyteeni) liittyvä asia. Tuo itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on puhuttelee minuakin. Koen olevani sinut elämäntapani kanssa, mutta usein iskee pelko, että muut eivät sitä hyväksy. Pitävät minua jotenkin friikkinä tmv. Siksi vain todella läheiset ystäväni tietävät, miten asiat oikeasti ovat.

    Luulen, että tämä kirja voisi tietyllä tavalla toimia ehkä vertaistukena. En tiedä. Olen saanut sellaisen kuvan, että tässä kirjassa esitellään ns. vaihtoehtoisia elämäntapoja. Olenko ihan väärässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vaihtoehtoista, hitaampaa arkea ja keinoja sen käytännön toteutukseen tuodaan tässä kirjassa esille. Mutta mikään 1-2-3 - naps, näin elämäsi on parempi -kirja tämä ei onneksi ole. :) Ehkä kirjan esittelyni olisi voinut olla vähän parempi, sillä nyt tuntuu että teksti lähti elämään omaa elämäänsä kun rupesin kirjoittaessa pohtimaan ties mitä. :) Vertaistukea kirjasta varmasti saa, ja itse tykkäsin, kun tuli mukavia ahaa-elämyksiä kun löysin omaa arkea ja ajatusmaailmaa läheltä liippaavia juttuja.

      Itsensä hyväksyminen on tärkeää, mutta ainahan sitä löytyy joku, jonka mielestä pitäisi elää jotenkin toisella tapaa. Miten paljon toisilta tulevaa negaa jaksaa milloinkin sietää, on sitten asia erikseen eli ymmärrän, jollei oman elämäntavan toitottaminen koko maailmalle inspiroi. :)

      Poista
    2. Juu, hyvä. Minua ei lainkaan kiinnosta "näin elät elämäsi" -kirjallisuus :D Olen nuorempana lukenut - ja jättänyt kesken - paljonkin noita elämänmuutoskirjoja. Oletan, että tässä kirjassa on järkevämpi suhtautuminen asiaan. Toisten kokemuksista tykkään myös lukea, saarnaaminen ei kiinnosta. :)

      Poista
    3. Tässä kirjassa oli mukavan paljon omia kokemuksia, ja ne tuntuivat olen sellaisia jalat maassa -juttuja, eli missään ihme sfääreissä ei lennelty. :)

      Poista
  3. Minulle tulee kirjoituksestasi mieleen, että tämäkin on opas ihmisille, jotka jo valmiiksi ovat nuo asiat sisäistäneet ja ehkäpä jo aika pitkällä sen suuntaisessa elämässä, kuten itsekin koet olevasi. Ne ihmiset taas, jotka täysillä pyörivät 'oravanpyörässä' eivät koe sitä sellaiseksi, eivätkä lue näitä. Heidän menoaan siunailevat ja paheksuvat toisenlaiset, jotka haluaisivat 'opettaa' toisenlaisille omaa tapaansa, parempana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän tyyliset oppaat ovat minulle melkoisen vierasta maaperää, sillä en yleensä lue näitä. Mutta luulisin, että jos ihminen etsiytyy tämmöisen kirjan pariin, hänellä täytyy jo olla jonkinlainen oma kiinnostus aiheeseen ja siihen ajatusmalliin, että ehkä muutos voisi olla paikallaan. Eli varmaan on totta, että kiihkeässä elämässä kiinni oleva ja siitä nauttiva ihminen ei korviaan lotkauta tämmöiselle kirjalle. Mutta ei kai se haittaa. Kukin elää tyylillään, ja jos tyylinä on nopearytminen arki niin mikäs siinä sitten. Kirjassa ei mielestäni ole opettavainen, paheksuvainen tai tuputtavainen sävy, mutta vaihtoehtoista elämänrytmiä toki tuodaan esille. Minusta tämä oli kiinnostava kurkistus vähän erilaiseen arkeen ja elämäntyyliin. :)

      Poista
  4. Hmm. Tää vois olla mielenkiintonen lukea. Muutenki tällaiset self help- kirjat on hyvin ajatuksia herättäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Self help -kirjat ovat minulle lähes tutkimatonta maaperää, mutta tämä oli kiinnostava ja laittoi blogijutunkin rönsyilemään ties minne. :)

      Poista
  5. Nauroin makeasti tuolle nutturan löysäämiselle ! Hyviä asioita olet nostanut kirjasta framille ja verrannut kiintoisasti juttuja omaan elämään. Sinulla on terveitä ajatuksia bloggaamisesta.
    Itse kunkin bloggarin kannattaa punnita omaa bloggausvauhtiaan ja -tyyliään ja sitä miten
    usein käy lukemassa ja kommentoimassa muiden blogeja.

    Uskon että luen teoksen uudelleen. Siinä on samoja elämänarvoja mitä itsekin suosin,
    mutta kompastuskiveni taitaa olla se että teen työni liian palavalla innolla ja liian
    perusteellisesti. Kieltenopettajankin pitäisi muistaa löysätä nutturaa. Otankin tuon
    nyt ohjenuorakseni loppuviikolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, nutturan löysääminen kannattaa - päivät sujuvat paljon leppoisammin. :) Tästä kirjasta riittää varmasti ammennettavaa useammalle lukukerralle. Luvut olivat omia selkeitä kokonaisuuksia, joihin on helppo palata tarpeen mukaan.

      Työinnossa on paljon hyviä puolia, eihän sitä kannata harmitella että työ innostaa ja siitä nauttii. Muistaa vaan ottaa rennommin välissä ettei aivan loppuun palamista tule. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...