26. marraskuuta 2015

2 x dekkari: Janitsaaripuu & Suljettu talveksi

Lukuhaasteiden myötä löysin pari kiinnostavaa dekkaria, joita voin huoletta suositella talvi-iltojen viihdykkeeksi: Jason Goodwinin Janitsaaripuu (Karisto, 2006) ja Jørn Lier Horstin Suljettu talveksi (Sitruuna, 2015). Janitsaaripuu vie lukijan Istanbulin 1830-luvun eksotiikan pariin ja Suljettu talveksi liikkuu nykyajan Norjassa ja Latviassa.


Janitsaaripuu oli melkoinen aika- ja kulttuurimatka 1800-luvun alun Istanbuliin. Ajankuva on kirjassa vahvasti läsnä, vaikken tietenkään pysty arvioimaan sen oikeellisuutta. Rikoksia kirjassa tutkii eunukki Yashim Togalu, eikä ns. oikeita poliiseja esiinny kirjassa lainkaan (liekö heitä ollutkaan 1800-luvun Istanbulissa?). Tosin on todettava, että olipa asialla eunikki tai poliisi, tutkinnan perusmenetelmät näyttävät olevan pitkälti samat. Kirjan alussa sulttaanin maajoukkojen komentaja sekester pyytää Yashimia tutkimaan kadonneiden nuorten kadettien tapausta. Tulossa on joukkojen tarkastus itsensä sulttaanin toimesta, ja kaiken on oltava kohdillaan. Vaan sitten kadetteja alkaa löytyä julmasti surmattuna yksi kerrallaan, ja Yashim huomaa juoksevansa kilpaa ajan kanssa. Tapahtumat näyttävät liittyvän vuonna 1826 tapahtuneeseen janitsaarien murskaamiseen. Saatiinko liikaa valtaa hamunneet janitsaarit kukistettua tuolloin lopullisesti?

Kadettien arvoituksen lisäksi Yashim joutuu tutkimaan sulttaanin palatsin haaremissa tapahtunutta murhaa. Tapahtumia kirjassa siis riittää, enkä voi moittia Janitsaaripuuta pitkäveteisyydestä. Rymistelymeininkiä kirjassa ei silti ole, eikä liikaa raakuuksien kuvaustakaan. Juonen linkittyminen historian oikeisiin tapahtumiin (janitsaarit näet kukistettiin vuonna 1826, kertoo wikipedia) toi lukuelämykseen runsaasti paikallisväriä, ja minulle aika tuntematon ajanjakso heräsi henkiin kirjan sivuilla. Janitsaaripuussa onnistuttiin silti välttämään ikävä luennoin maku, joka toisinaan vaivaa historiallisia dekkareita.

Suljettu talveksi alkaa erittäin lupaavasti. Talvi tekee tuloaan ja ollaan Norjan rannikolla, pikkuisessa Stavernin kylässä. Kesämökkialueelta löytyy ruumis, mökkeihin on murtauduttu, kuolleita pikkulintuja putoilee sinne tänne, tapausta tutkivan poliisin auto varastetaan ja myös murhatun ruumis häviää... huh huh sentään, ensimmäisen sadan sivun aikana kirjassa tapahtuu enemmän kuin monessa hidastempoisemmassa dekkarissa koko kirjan aikana. Loppua kohden meno tasoittuu, eikä loppuratkaisu mielestäni lunastanut kirjan alun asettamia odotuksia. 

Pliisusta lopusta huolimatta pidin Suljettu talveksi -kirjasta. Se heittää lukijan keskelle dekkarisarjaa, jossa rikoksia ratkoo komisario William Wisting. Henkilöillä on selvästi historiaa takana, mutta pääsin aivan riittävällä tasolla juoneen mukaan, sillä onneksi kirjassa on keskiössä rikoksen ratkonta. Wistingin henkilökohtaisen elämän kuvaus oli minulle kirjan heikointa antia, joten en harmitellut sen osuuden pienuutta. Wistingin tytör Line toimii rikostoimittajana (eli isä saa olla tarkkana, mitä tyttärelleen kertoo jutuistaan), Linen poikaystävä joutuu epäilyksien kohteeksi... hoh hoijaa, kylläpä liikutaan pikkuisissa piireissä. Toisaalta Wistingin tutkimukset ulottuvat myös Latvian syrjäisille kujille, ja tämä jakso oli oikein hyvä kurkistus minulle outoon Baltian maahan. Sikäläisestä elämänmenosta ei tosin anneta mairittelevaa kuvaa.

Molempien kirjojen tähdittäminen oli hankalaa, sillä pyöristääkö 3,5 tähteä ylös- vai alaspäin? Päätin pyöristää ylöspäin. Mutta olipa kiva, kun Goodreadsiissa voisi pilkkoa tähdet puolikkaiksi.

***
Idän pikajuna etenee Turkkiin ja Istanbuliin Janitsaaripuun kyydissä. Kirjallinen retki Pohjoismaissa saa viimeisin haastepisteensä Norjaan Suljettu talveksi -dekkarin myötä.

Goodreads: Molemmat kirjat saavat neljä tähteä
Mistä kirjat minulle? Omia ostoksia
Muualla verkossa: 
Janitsaaripuu-dekkaria on luettu mm. blogeissa Kirjavaras ja Valopolku.
Suljettu talveksi -dekkaria on luettu mm. blogeissa Kirsin kirjanurkkaHemulin kirjahylly, Kirjan vuoksi ja Mummo matkalla
Kirjojen tietoja:
Jason Goodwin: The Janissary Tree (2006)
Suomennos Pekka Tuomisto
Karisto, 2006
358 sivua

Jørn Lier Horst: Vinterstengt (2011)
Suomennos Tiina Sjelvgren
Sitruuna, 2015
354 sivua

2 kommenttia:

  1. Oletpa löytänyt mielenkiintoisia dekkareita, joista en muista kuulleenikaan. Tuo Janitsaaripuu ja toissa vuosisadan Istanbul vallankin kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näitä juuri ole blogeissa näkynyt, mutta erottuivat kyllä mukavasti massasta. Janitsaaripuu varsinkin tuntui oikein eksoottiselta, ja kirjailija on onnistunut mielestäni hienosti luomaan aikakauden tunnelmaa kirjaan.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...