14. syyskuuta 2015

Hergé: Mustan saaren salaisuus & Tintti Amerikassa

Hergén luoma Tintti-sarjakuva kuului vakiolukemistooni lapsuudessani ja vähän vanhempanakin. Jokken kirja- ja runonurkassa oli kesällä muutama mielenkiintoinen juttu Tintistä (Tintti ja minä -juttu Jokken runonurkassa ja Castafioren korut -juttu Jokken kirjanurkassa), ja näiden ansiosta uteliaisuuteni heräsi sen verran, että päätin verestää lukumuistojani, jotka tosin rajoittuvat siihen, että muistan viihtyneeni varsin hyvin nokkelan ja reippaan sanomalehtipojan seikkailujen äärellä. Tinttiä oli edelleen mukavasti tarjolla lähikirjaston sarjakuvahyllyssä, ja paljon luetun näköisistä albumeista valitsin pari sarjan alkupäässä ilmestynyttä seikkailua: Mustan saaren salaisuus (1938/2004) ja Tintti Amerikassa (1932/2006).


Kahden albumin lukeminen peräjälkeen oli hauskaa, ja Tintti oli edelleen viihdyttävää luettavaa. Aikuissilmiini tuntui hämmentävältä, miten miehinen Tintin maailma onkaan. Tintillä ei ole tyttöystävää (ei näissä eikä kai missään muussakaan albumissa??), ja naispuolisia sivuhenkilöitä sai etsiä suurennuslasilla lukemistani albumeista. Tintin rakkauselämän puuttuminen ei minua häiritse, mutta lähes täydellinen naishahmojen sivuuttaminen seikkailujen tiimellyksestä alkoi tuntua sitä erikoisemmalta mitä pidemmälle albumeja luin. Mutta ehkä Tintin julkaisuajankohtana 1930-luvulla seikkailut ovat olleet miesten heiniä.

Muutoin taisin kiinnittää huomiota täysin epäolennaisiin seikkoihin, jotka usein toistuessaan toivat tahatonta komiikkaa Tintin puuhiin. Juonikuvaukset jäävät tällä kertaa vähiin, sen sijaan alla on kuvamaistiaisia tinttimäisestä menosta.

Mustan saaren salaisuudessa säntäiltiin sinne tänne todella paljon (syynä Tintin kiinnostus salaperäisen miesjoukon rikollisen oloisiin puuhailuihin). Kunto on korkealla sekä Tintillä että roistoilla ja lukijalla tuli hengästynyt olo:



Tintti Amerikassa albumissa oltiin tietysti Amerikassa ja putoiltiin erilaisiin luukkuihin riemastuttavan usein. No, ehkä sitä putoajaa ei aina naurattanut:


Molemmissa albumeissa sekä roistojen että Tintin päänuppi on toistuvasti kovalla koetuksella. Kaikenlaista kummaa tipahtelee päähän silloin kun sitä vähiten odottaa:


Lopuksi  vakavampiin asioihin eli Tintti Amerikassa -albumissa oli muutamaan ruutuun saatu oivallisesti tiivistettyä amerikkalainen kapitalismi, intiaanit ja öljylähteet:


Tintti-sarjakuvissa on vetovoimaa edelleen, se on myönnettävä. Eli taidanpa lukea ne sarjan muutkin albumit tässä talven mittaan. Jäin nimittäin kaipaamaan Tuhatkaunoa ja Haddockia. Heistä ei näkynyt vilaustakaan näissä nyt lukemissani Tinteissä.

Goodreads: molemmille albumeille 3 tähteä
Mistä sarjakuvat minulle? Kirjaston sarjakuvia
Muualla verkossa: Jokken bloggauksia Tintistä löytyy täältä ja täältä. Tintin viralliset sivut.
Kirjojen tietoja:

Hergé: Tintin en Amérique (1932)
Suomennos Heikki ja Soile Kaukoranta
Otava, 2006
62 sivua  

Hergé: L'Île Noire (1938)
Suomennos Heikki ja Soile Kaukoranta
Otava, 2004 (8. painos)
62 sivua 

8 kommenttia:

  1. Luin näitä myös lapsena. Olivat hauskoja ja seikkailuntäyteisiä. Olit valinnut hauskat kuvakoosteet toistuvista tapahtumista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Tintti houkutteli vähän erilaiseen postaukseen. Materiaalia oli yltäkylläisesti... monta hauskaa luukkukuvaa jäi pois tästä koosteesta. :)

      Poista
  2. Olet saanut aikahyvin näitä Juoksu ja putoamisteemaa. Nämä ovat aika tyypillisä 1930-luvun albumeja. Joka vuosikymmenellä teemat ja toteutus muuttuivat.
    Ainoa nainen oikeastaan on oopperalaulaja Bianca Castafiore, joka tulee mukaan albumissa Ottokarin valtikka, ja on vakiokalustoa 1950-luvun lopulta lähtien, mutta ei ole muistaakseni Lento 714 -albumissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Castafioren muistankin, ja korualbumi pitää ehdottomasti lukea. :) Aikansa lapsiahan nämä albumit ovat, ja oli hauskaa huomata toistuvia aiheita. Varsinkin nuo luukkuruudut.. Herge on totisesti innostunut niistä, sillä tuossa eivät olleet edes kaikki albumit salaluukut. :) Voisikin olla hyvä idea lukea Tintit vuosikymmen kerrallaan. 30-luvun albumeista siis jäljellä 6, joista Neuvostojen maa odottelee omassa hyllyssä.

      Poista
  3. Tintti on kyllä kiinnostava sarjakuvahahmo, itse haluaisin lukea ainakin Tiibetissä -albumin, sillä se on jäänyt päällimmäisenä mieleen näistä. Monipuolisia hahmoja näissä albumeissa, kuten Haddock ja kaksossalapoliisit Dupond ja Dupont.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiibetti-albumin olen lukenut, mutta juonesta en muista mitään... monessa maassa se Tintti on ehtinyt käymään. :) Haddock ei näissä nyt lukemissani ollut mukana, mutta Dupond ja Dupont vilahtivat pienesti. Sivuhahmot ovat Tinteissä monesti paljon mielenkiintoisempi ja persoonallisempia kuin Tintti itse. :)

      Poista
  4. Näitä on tullut viime aikoina luettua lapsille ääneen ja ovat omasta lapsuudestakin tuttuja. Haddock ja Dupond & Dupont naurattavat makeimmin ja jännitystä riittää. Hyvät kuvakoosteet puhuvat puolestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että Tintit vielä innostavat lapsia. :) Nämä ovatkin sen verran kilttejä seikkailuja, että voi turvallisesti lukea ja näyttää pienille. Tintti on hyvä esikuva. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...