23. kesäkuuta 2015

Johan Harstad: Darlah - 172 tuntia kuussa

Johan Harstadin nuortenkirja Darlah - 172 tuntia kuussa (Karisto, 2012) vie nimensä mukaisesti lukijan, kolme nuorta ja muutaman astronautin Kuun kamaralle. Sitä vain pitää jaksaa kärsivällisesti odottaa, sillä vasta noin puolen välin tienoilla päästään itse asiaan. Eli Kuuhun. Sitä ennen seurataan norjalaisen Mian, ranskalaisen Antoinen ja japanilaisen Midorin taivalta kohti kuurakettia. Nämä kolme nuorta ovat osallistuneet NASAn järjestämään kilpailuun, jonka voittajat pääsevät mukaan avaruuslennolle. Tuolla avaruuslennolla on myös medialta salattu tarkoitus, sillä jo aiemmin on käynyt ilmi, ettei Kuu välttämättä olekaan kovin mukava paikka ja kuun outouksia halutaan (totta kai!) tutkia lisää.


 "Kaikki oli selvästi 1970-luvulta, isokokoiset valodiodit välkkyivät erilaisissa väreissä ja kuvioissa, kun he jatkoivat matkaansa moduuliin numero kaksi. Tietokoneet suolsivat koodeja ja numerosarjoja, joita kukaan heistä ei kyennyt tulkitsemaan. Lisäksi siellä oli epämiellyttävän hiljaista. Joka ikinen askel kaikui kun he astelivat metalliritilöitä pitkin eteenpäin. Klonk, klonk, klonk. Hiljaisuuden takia Antoinesta alkoi tuntua kuin hän olisi ollut kirkossa ja hänen olisi sen vuoksi pitänyt käyttäytyä mahdollisimman hartaasti ja kunnioittavasti. Mutta sitten senkin ajatuksen tilalle tuli uusi, jota hän ei osannut selittää.
    Ei täällä ole Jumalaa. Jumala ei edes tiedä tästä paikasta." (s. 245-246)

Jumalaa ei Kuussa ole, mutta jotain siellä on. Eikä se Jokin ole mikään kiva kaveri. Kirjaan oli mielestäni otettu leffoista tuttuja kliseitä, ja juonenkäänteet olivat paikoin ennalta-arvattavia. Kirjassa oli silti vetävyyttä, ja lukaisin sen viikonlopun aikana melko rivakasti. Paljon parempaan olisi ollut aineksia: outousruuvia olisi voinut kääntää Kuussa vielä isommalle, loppuratkaisussa olisi voinut olla yllätyksellisyyttä ja alun juonenkehittelyssä olisi ollut tiivistämisen varaa. Annan kirjalle kaksi Goodreads-tähteä, sillä kaikenlaista mutinan aihetta kertyi aivan liikaa kolmen tähden kirjaan verrattuna. Plussaa kirja saa pohjoismaisesta näkökulmasta: jos joku amerikkalainen kirjailija olisi kirjoittanut tämän tarinan, joku noista kolmesta nuoresta olisi taatusti ollut nuori, kaunis amerikkalainen. Nyt se rooli oli varattu norjalaiselle Mialle.

***
Kirjallinen retki Pohjoismaihin etenee Norjaan, joka saa haasteessa ensimmäisen pisteensä. Norjalainen kirjallisuus on minulle melkoisen tuntematonta maaperää, ja heitänkin Harstadin kirjasta kiitokset Les! Lue! -blogin Reetalle, sillä hänen bloginsa norjalaisen kirjallisuuden luettelosta löysin Harstadin kuukirjan.

Harstad on syntynyt vuonna 1979, ja kirja julkaistiin Norjassa vuonna 2008, joten kirja täyttää juuri ja juuri 50 kategorian haasteen kriteerit kohtaan 6) A book written by someone under 30.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Anna minun lukea enemmän, Yöpöydän kirjat, Les! Lue! ja Notko, se lukeva peikko.
Kirjan tietoja:
Johan Harstad: Darlah - 172 timer på månen (2008)
Suomennos Elina Uotila
Karisto, 2012
438 sivua

2 kommenttia:

  1. Tämän kirjan lukeminen kiinnosti itseäni pitkään ja minulla olikin se joskus jo hetken lainassa. En pitänyt kirjan kielestä (olikohan se liian töksähtelevää vai mitä, en oikein muista enää), enkä päässyt tarinassa millään vauhtiin. Edelleen haluaisin saada Kuun salaisuudet selville, mutta epäilen, että jaksaisin enää lainata tätä uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muhkeasta sivumäärästä huolimatta luin kirjan nopeasti, mutta varmaan löytyy kiinnostavampiakin kirjoja. :) Kieliasiat eivät minulla pistäneet silmään, mutta en taida niissä olla se kaikkein kriittisin lukija. Jännä aihe tähän oli valittu, ja minua jäi harmittamaan että loppuratkaisu tuntui vähän laimealta vaikka olihan siinä toisaalta dramaattisuuttakin mukana.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...