8. tammikuuta 2015

Patrick Rothfuss: Tuulen nimi

Joulun alla minulle tuli semmoinen olo, että teki mieli lukea jotain kivaa fantasiaa. Päätin kokeilla Patrick Rothfussin Tuulen nimeä (Kirjava, 2010) Kirjaneidon tornihuoneen suositusten tai ehkä voisi sanoa hehkutusten perusteella. Lupaavan tuntuisen sisällön lisäksi kirja oli sopivan paksu joulunseudun pyhien ajaksi. Valinta oli oivallinen, sillä Tuulen nimi oli mukavan koukuttavasti kirjoitettu -  luvun loputtua teki aina mieli aloittaa taas uusi luku ja sitten vielä yksi, joten kirja oli mitä parhainta lomalukemista.
"Oli taas yö. Taivalpaaden majatalossa vallitsi hiljaisuus, ja tuossa hiljaisuudessa oli kolme osaa.
    Ilmeisin osa siitä oli kumeaa, kaikuvaan hiljaisuutta, joka koostui puuttuvista asioista. Jos olisi tuullut, tuuli olisi huokaillut puiden lomitse, saanut majatalon kyltin narisemaan kannakkeissaan ja sipaissut hiljaisuuden tietä pitkin kuin syksyn lehdet. Jos siellä olisi ollut väkeä, edes kourallinen ihmisiä majatalon sisällä, he olisivat täyttäneet hiljaisuuden keskustelulla ja naurulla, kolinalla ja räminällä, jota olisi voinut odottaa voivansa kuulla juottolassa yön pimeinä tunteina. Jos siellä olisi ollut musiikkia... mutta ei, tietenkään siellä ei ollut musiikkia. Itse asiassa siellä ei ollut yhtäkään noista asioista, joten hiljaisuus oli ja pysyi." (s. 11)

Kirja alkoi esinäytöksellä, joka oli nimetty Kolmiosaiseksi hiljaisuudeksi. Luku oli lyhyt, mutta tyylikäs. Minusta oli hienoa lukea heti kirjan alkuun sivun kuvaus hiljaisuudesta. Kolmiosaisuus lisäksi korotti tuiki tavallisen äänettömyyden astetta salaperäisempiin sfääreihin.

Varsinainen tarina ei ollut aivan näin runollinen, mutta jouhevasti sekin eteni ja tapahtumia riitti koko kuuden ja puolen sadan sivun mitalle. Kirjassa kerrotaan päähenkilö Kvothen elämästä, tai oikeastaan Kvothe kertoo siitä itse Kronikoitsija-nimiselle henkilölle. Kvothen hahmolla on sankarille sopivia ominaisuuksia: hän on älykäs ja ällistyttävän nopea oppimaan uusia asioita, ja hänen tarinansa sisältää nousun kurjuudesta yliopiston taikuuden maailmaan, arkkivihollisen kanssa mittelöintiä ja kauniin neidon rakkauden tai ainakin huomion tavoittelua.

Tuulen nimessä tapahtui koko ajan, mutta mukana ei ollut hurjia toimintajaksoja tai suuria fantasiaefektejä. Sankarihahmo on hyvin sympaattinen, vaikkakin minua hieman hymyilyttivät useiden lukujen lopussa olevat synkät ennusteet tulevasta. Odotin alussa, että seuraavaksi tapahtuu jotain uskomattoman kammottavaa ja kaikenlaista tosiaan tapahtui, mutta enin terä synkkäsävyisistä viittauksista taittui jossain vaiheessa kirjaa. Koko tarina päättyi silti näin: "Olin tietysti väärässä. Täydellisen ja kertakaikkisen väärässä. Ambrose oli vain oppinut odottamaan aikansa. Hänen onnistui saada kostonsa, ja kun se tuli, minut yllätettiin täysin ja pakotettiin lähtemään Yliopistolta." (s. 640) Toivottavasti Yliopistolta pois potkimisen jälkeen tapahtuu myös jotain jännää, sillä tykkäsin Kvothen Yliopisto-ajan seikkailuista. Yliopisto tuntuu olevan kovin salamyhkäinen paikka, ja esimerkiksi Arkisto taitaa kätkeä uumeniinsa jotain todella mielenkiintoista.

"Olemme nyt tehneet kaiken pohjatyön. Luoneet perustukset, jolle tarinan voi rakentaa." (s. 641) Näin toteaa Kvothe kirjan lopuksi, joka on siis ensimmäinen osa Kuninkaansurmaajan kronikkaa. Kvothen tarina pääsi todellakin vasta alkuun, ja minua jäivät eniten kutkuttamaan erikoinen Chandrian-juonikuvio, Arkiston salaisuus ja Elodinin henkilöhahmo. Juonenpätkiä jäi niin paljon auki, että seuraava osa vilahti lukulistalleni. Suomennoksen pitäisikin ilmeisesti ilmestyä tämän vuoden puolella.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjaneidon tornihuone, Vinttikamarissa, Taikakirjaimet ja Kirjasirkus.
Kirjan tietoja:
Patrick Rothfuss:  The Name of the Wind (2007)
Suomennos Satu Hlinovsky
Kansi Maija Pietikäinen
Kirjava, 2010
649 sivua

10 kommenttia:

  1. Tämä koko sarjan kiinnostaa minua todella paljon muun muassa Kirjaneidon ylistyksen vuoksi. Tosin aina kun olen miettinyt lainaavani kirjan kirjastosta, se on tainnut olla lainassa. Taidan tarkistaa, mikä tilanne on tänään, koska aion illemmalla käydä kirjastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä huomasin tämän aivan sattumalta kirjaston palautushyllyssä. Kysyntää kirjalle näyttä olevan. :) Toivottavasti illalla lykästää tämän suhteen.

      Poista
  2. Olen monesti miettinyt tämän kirjan kohdalla että luenko, jotenkin tämä kutkuttelee mielen perukoilla. Kai tämä on pakko kuitenkin lukea. Minä vain jotenkin kammoksun paksuja kirjoja, kirjan on parasta olla hyvä tuolla sivumäärällä että sen jaksaa lukea. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mukavan koukuttava, joten kannattaa kokeilla vaikket olekaan pitkien kirjojen ystävä. Tapahtumia tässä kirjassa riittää, tai ainakaan minulla ei ollut lukiessa tylsää. :)

      Poista
  3. Mitenköhän kaikki muistavat kirjan aina minun paasausteni perusteella :D

    Tuulen nimi ei tosiaan ole rytmitykseltään ihan perinteisintä fantasiaa, vaan enemmän elämäkerran tyylinen. Minustakin Kvothen seikkailut Yliopistolla ovat ihanaa luettavaa, oikeastaan lempiosani koko kirjassa. Jännitän myöskin innoissani miten tarina tulee päättymään, sillä toisen osan enkuksi jo lukeneena voin sanoa, että isoimmat käänteet on säästetty viimeiseen osaan.

    Säntäsin muuten lukemaan bloggauksesi heti kun huomasin sen ja olen valtavan iloinen, että pidit tästä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yliopisto oli jännän tuntuinen paikka. Hyvä tietää, että toinen osa on vähintään yhtä hyvä. Toivottavasti se on täällä kirjastojen hankintalistalla, niin pääsen jatkamaan sarjaa vielä kun tämä eka osa on muistissa. :)

      Poista
  4. Fantasiaa olisi kylä mukava lukea.. tai oikeastaan tutustua fantasiakirjallisuuteen. Ainut kosketukseni siihen taitaa olla Lewisin Narnia...



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään itseäni pidä suurena fantasian tuntijana, mutta tykkään genrestä - fantasiaa on kiva lukea silloin tällöin, kun alkaa taviselämä kirjoissa kyllästyttämään. :) Narniaa en ole vuosiin lukenut, mutta pidin siitä sarjasta nuorempana.

      Poista
  5. Mulle ihan vieras kirjasarja, joskaan en väitä itseäni fantasiatuntijaksi vaikka genreen onkin sattuneesta syystä tullut nyt tutustuttua vähän niin kuin pakon edessä. :D
    Mutta voisi laittaa ikipitkälle lukulistalle, ehkä se tulisi joskus jopa luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin tämän blogijutuista, sitä ennen en tiennyt tästä mitään. Mukavan oloinen trilogia-aloitus, joten kannattaa tutustua, jos tulee tiiliskiviolo. :) Tässä onneksi ainakin minulla sivut kääntyivät aika tiuhaan.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...