27. tammikuuta 2015

Liz Williams: Demonien taivas

Liz Williamsin komisario Chen -dekkarit ovat riemastuttavaa luettavaa. Realismin voi heittää romukoppaan, kun ollaan Singapore Kolmessa, jossa taivas ja helvetti ovat alati läsnä ja mitä ihmeellisimpiä asioita voi tapahtua. Demonien taivas (Like, 2013) on dekkarisarjan toinen osa, ja vaikkei se ollut mielestäni aivan niin hyvä kuin aloitusosa Aavekauppiaan tytär, nautin yliluonnollisiin rikoksiin erikoistuneen Chenin ja demonietsivä Zhu Irzh'n seikkailuista. Tavanomaisemmat dekkarit tuntuvat Williamsin mellastuksen jälkeen totisesta tylsän tasaisilta.
Demonin taivaassa pääosassa on demonietsivä Zhu Irzh, sillä Chen on lähtenyt Thaimaahan lomailemaan ja palaa alaisensa avuksi vasta kirjan keskivaiheilla. Zhu Irzh ajautuu tutkimaan Deveth Sardai -nimisen neitosen murhaa, joka tuntuu kytkeytyvän paikallisen teollisuusjohtajan Jai Tserain bisneksiin. Jain ja Zhun välille kehkeytyy melkoisen kiihkeää tiedonvaihtoa, ja kiihkeää meno on kirjassa muutoinkin, kun loppua lähestytään. Tarina kuljettaa lukijan aina taivaaseen asti, ja kirjan värikkääseen henkilögalleriaan kuuluu muiden outojen otusten lisäksi muutama jumala. He vain eivät ole pelkkää hyvyyttä täynnä, sillä eräs heistä laittaa maan meridiaanit järisemään päästäkseen tavoitteisiinsa.

"Laivaan noustuaan Zhu Irzh piti sitä heti vastenmielisenä. Se lemusi taivaalta: kuvottava persikankukan löyhkä läpäisi sen ikiaikaisen puun joka rakosen. Puu itsessään oli tummaa ja kiiltävää, ja siinä oli outo kimallus, kuin se pitäisi otteessaan tähtien valoa. Ehkä pitikin - kun taivaallisten touhut otti huomioon. Demoni kuljetti kättään kaidetta pitkin ja huomasi, että se poltti hänen sormiaan. Hän veti vikkelästi kätensä pois.
    "Olen kovin pahoillani", taivaallinen neito sanoi, joskin Zhu Irzhistä vaikutti, ettei tämä oikeastaan ollut lainkaan pahoillaan. Neito taatusti ajatteli, että demoni sai, mitä ansaitsikin." (s. 240)

Kirja oli viihdyttävää luettavaa, ja sen parhaita puolia oli tapahtumien ennalta-arvaamattomuus. Lukija ei päässyt pitkästymään, ja ykkösosan suosikkini mäyrä-teepannukin vilahti juonessa muutamassa kohtauksessa. Taivaassa vierailu tuntuu ajatuksena kovin jännittävältä, mutta tämä tapahtumasarja mennä vilahti ohi nopeasti eikä taivaan ihmeistä otettu irti kovinkaan paljon. Jumalat jäivät kovin etäisiksi, eikä heidän arkipuuhiaan - mitä lienevätkään - kuvattu laisinkaan, mutta eipä Williams tuhlaa rivejä liikoihin selityksiin muidenkaan hahmojen kohdalla. Lukijan ei auta muuta kuin hypätä mukaan railakkaaseen menoon, mutta silti olisi ollut kiva saada tietää enemmän fiktiivisestä taivaasta ja sen jumalista.

Dekkarien ystävät - suosittelen Williamsin kirjoja, jos tavanomaiset dekkarit alkavat maistua puulta.

***

I Spy Challenge saa merkinnän kohtaan 24. Paranormal Being. Kirjan alkuperäinen nimi on The Demon and the City, ja käännöskirjojen osalta bongailen sopivia sanoja alkuperäisistä nimistä. Tässä tapauksessa demoni on toki löytänyt tiensä myös suomenkieliseen nimeen.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa TaikakirjaimetKirjaston kummitus ja Käännä jo sivua.
Kirjan tietoja:
Lix Williams: The Demon and the City (2005/2011)
Suomennos Sirje Niitepõld
Like, 2013
397 sivua

2 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu tuo, että näiden kirjojen parissa voi heittää realismin romukoppaan. Se on kyllä ihan totta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ja siksi nämä ovat niin piristävää luettavaa. Realismia on aivan riittämiin dekkareissa ja muissakin kirjoissa, joskus on kiva lukea jotain muuta.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...