28. huhtikuuta 2014

Kerstin Gier: Safiirinsini

Pääsiäisviikolla mieleni teki lukea jotain ihanaa ja kevyttä. Kirjastossa oli paikalla Rakkaus ei katso aikaa -trilogian toinen osa eli Kerstin Gierin Safiirinsini (Gummerus, 2013), ja se olikin aivan mainio valinta. Hotkaisin kirjan parissa illassa, ja se oli mielestäni parempi kuin sarjan ykkösosa, Rubiinipuna. Rubiininpuna-kirjan arvioni löytyy täältä, ja kommentoin siinä sarjan aloitusosaa kliseiseksi ja juoneltaan irtonaiseksi. Ehkä kliseidensietokykyni on karttunut, mutta kakkososan Gwendolyn tuntui jo aivan mukavalta ja söpöltä tapaukselta. Juonikin rullasi paljon sujuvammin Rubiininpunaan verrattuna, mutta kakkososan etuna taisi olla se, että tapahtumiin voitiin rynnistää suoraan - juonenkehittelythän tehtiin jo ensimmäisessä osassa.

Sarjaa tuntemattomille lyhyt tiivistelmä: 16-vuotias Gwendolyn saa yllättäen tietää kantavansa aikamatkustusgeeniä, ja sitten hän jo liihotteleekin ajasta toiseen seuranaan komea Gideon-nuorukainen. Tapahtumiin liittyy merkillinen, varastettu kronografi sekä pelottava Saint-Germainin kreivi, ja mistähän tässä siis lopulta on kyse? Jaa-a, senpä haluaisi Gwendolynkin tietää.
Rakkaus ei katso aikaa -sarjan aikamatkailu ei tarkoita realistista katsausta menneisiin vuosisatoihin, eli historian tiedot eivät näitä kirjoja lukiessa juuri kartu. Tuntui, että menneisyys on lähinnä jonkinlainen jännittävä huvittelupaikka, jossa aateliskutsuilla käydään laulamassa tunnettuja musikaalisävelmiä ja naukkaillaan iloisesti boolia ladyjen kanssa. Vaan eipä tuo haitannut, tykkäsin Safiirinsinestä juuri semmoisena herttaisena höttökeitoksena kuin se oli. Näissä kirjoissa ei taatusti ole raakuuksia, mutta imelyyttä sen sijaan löytyy jonkin verran ja paikoin vielä hiukan lisää. Kiemurtelin henkisesti lukiessani esimerkiksi lausetta "Tosiasia kuitenkin oli, että en ajatellut kerrassaan mitään, paitsi ehkä Oih ja Hmmmmm ja Lisää!" (s. 20). Ja nämä huokailut viittasivat siis Gwenin haaveiluihin Gideonista. Young love - ah ja voih! Onneksi koko kirja ei mennyt romanttisen huokailun merkeissä, vaan muutakin säpinää oli tarjolla. Kirjan kivana yksityiskohtana oli hupaisa vesinokkaeläin, joka toi veikeää, vaikkakin hieman ennalta-arvattavaa huumoria moneen kohtaukseen.

Sarjan kolmas osa Smaragdinvihreä ilmestyy syksyllä, ja tokihan se pitää lukea. Kakkososassa juoni jäi sopivasti kesken, ja toivottavasti kolmosessa korpin magia pääsee kunnolla valloilleen. :)

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Tarinoiden syvyydet, Kirjahovi, Kirjaneidon tornihuone ja Kirjojen keskellä.
Kirjan tietoja:
Kerstin Gier: Saphirblau (2010)
Suomennos Riitta Virkkunen
Gummerus, 2013
360 sivua

4 kommenttia:

  1. Minäkin pidin tästä osasta enemmän kuin ensimmäisestä. Tässä osassa päästiin vauhtiin ja olen samaa mieltä Gwendolynin suhteen :) Xemeriuksesta en voinut olla pitäämättä!

    VastaaPoista
  2. Onneksi tässä ei kauhean paljon kerrattu ykkösen tapahtumia, vaan juoni pärähti heti käyntiin. :) Tämä kirja oli oikein positiivinen yllätys ykkösosan jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa kiinnostavalta. Minua hymyilytti tuo sitaatti, joka sai sinut kiemurtelemaan henkisesti. :)

    VastaaPoista
  4. Vastaavia löytyy kirjasta jonkin verran. :) Hupaisa sarja, ja onnellinen loppu lienee taattu kaikkien huokailujen jälkeen.

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...