16. marraskuuta 2013

Italo Calvino: Herra Palomar

Taitava kirjailija kirjoittaa kiinnostavasti vaikka aidanseipäästä. Italo Calvinon Herra Palomarissa (Tammi, 1988) on juttuja mm. nurmikon olemuksesta, tähtitaivaan ja aaltojen tarkkailusta sekä parittoman tohvelin arvoituksesta. Herra Palomar sisältää lyhykäisiä lukuja, joissa pohdiskeleva herra Palomar tutkailee milloin mitäkin luonnon- tai maailmankaikkeuden ihmettä. Kirja ei ole perinteinen juoniromaani, pikemminkin se on kokoelma tarinoita. Palomar on milloin Roomassa, milloin Pariisissa tai Barcelonassa. Mitään selitystä paikkojen vaihtumiselle lukija ei saa. On vain seurattava mukana ja ihmeteltävä, miten Palomar ajatuksissaan koettaa jäsentää ympäröivää todellisuutta. Jos kirjan rakenne hämmentää lukijaa, kirjan viimeiseltä sivulta löytyy tietoa lukujen tarkoituksesta. Tietyistä luvuista löytyy antropologisia elementtejä, toisista taas spekulatiivisia kokemuksia. Mielestäni tämä oli hieman turha sivu, joka vie lukijalta oivaltamisen ilon.

"Kaiken yllä leijuu paheellisen rikostoveruuden varjo: maku- ja varsinkin hajuhienostuneisuudessa on höltymisen hetkensä, jolloin juustot astioissaan tuntuvat tarjoavan itseään kuin bordellin divaanilta. Nautintoa täydentää perverssi huvittuneisuus joka käy ilmi himon kohteille annetuista nöyryyttävistä nimistä: crottin, boule de moine, bouton de culotte.
    Mutta ei herra Palomar tämän tapaiseen tuntemukseen halua syventyä: hän tahtoisi vain määrittää ihmisen ja juuston välisen fyysisen suhteen kaikessa yksinkertaisuudessaan." (s. 77)

Myönnän, että Stockmannin juustotiskillä minun päässäni ei liiku näin syvällisiä mietteitä. Calvino onnistuu mainiosti heittämään arkiset tilanteet täysin uudelle tasolle. Minä viihdyin herra Palomarin seurassa, vaikka luinkin kirjasta luvun silloin, toisen tällöin. Eniten pidin luvuista, joissa herra Palomar tarkastelee taivasta. Niistä muistui mieleen Calvino-suosikkini Koko kosmokomiikka, vaikka herra Palomar toki liikkuu maanpäällisessä todellisuudessa eikä ole samalla tavoin absurdi kuin Kosmokomiikka.


Kirjan tietoja:
Italo Calvino: Palomar (1983)
Suomennos Liisa Ryömä 
Päällys Markko Taina 
Tammi, 1988 
132 sivua

Mistä kirja minulle? Oma ostos kirjaston poistokärrystä.

PS. Blogiini päivittyi uusi teema, kuten tarkkasilmäisimmät lukijat ehkä huomaavat. Innoittajana toimi paniikki, joka sai alkunsa leikkiessäni Bloggerin mallinmuokkaustyökalulla. Tarkoitus oli tehdä pieni päivitys kuvien ulkoasuun liittyen, mutta 'Käytä blogissa' nappulaa on niin helppo painaa... hups, sinne meni blogikävijöiden ihmeteltäväksi mitä oudoimpia muutoksia. Miksi palauttaa varmuuskopiosta entinen ulkoasu, jos voi keksiä jotain uutta? Pienten välivaiheiden jälkeen päädyin kokeilemaan valmista teemaa. Ehkä tällä pärjätään vaikkapa vuodenvaihteeseen asti.

6 kommenttia:

  1. Kiva uusi ulkoasu. Yläosan ylitsepursuava koristeellisuus väistyy kun lukee artikkelia eteenpäin, mikä on hyvä. Ja esilläoleva kirja tuntuu kiinnostavalta jo lyhyytensä vuoksi. Luin tuossa joku aika sitten samalta kirjoittajalta Jos talviyönä matkamies -romaanin ja siinä oli samojakin piirteitä, ainakin tuossa katkelmallisuudessa. Pituutta oli vain minulle turhan paljon.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. :) Etsiskelin ensin hieman minimalistisempaa teemaa, mutta tämä alkoi lopulta viehättää. Hörhelöitä ja värejä on, mutta tekstikin pääsee esille.

    Lyhyys on joskus plussaa kirjassa :). Vuosia sitten olen lukenut tuon Jos talviyönä matkamies -kirjan, mutta ihmeempiä mielikuvia siitä ei ole. Koko kosmokomiikkaa suosittelen, vaikka sillä pituutta onkin. Sekään ei ole mikään jatkuvajuoninen, mutta tarinat ovat kiehtovan outoja. :)

    VastaaPoista
  3. Onpa hieno uusi ulkoasu! Marraskuun pimeyteen ja harmauteen sopii hyvin ripaus väriä :) Minäkin olen miettinyt blogini ulkoasun uudistamista, pitäisi vain ottaa jostain aikaa sen toteuttamiseen! Valmiisiin teemoihin en ole tainnut tutustuakaan...

    Italo Calvinoa en olekaan lukenut, pitäisi varmasti tutustua. Melko syvällistä juustopohdintaa ;)

    VastaaPoista
  4. Valmiit teemat olivat yllättävän hienoja, netissä on tarjolla ilmaiseksi vaikka minkälaisia. Oli todellinen valinnan vaikeus, minkä sieltä ottaisi omaan käyttöön. Kannattaa kokeilla! Tosin itsellä kävi niin, että kun latasin teeman blogiin, niin se hurahti saman tien blogiin esille ilman mitään preview-systeemiä. Mutta sai sitä onneksi aika nopsaan muokattua sen verran, että edes tekstit näkyi oikein. Hetken aikaa oli kyllä kaikki widgetit ja kilkkeet aivan sikin sokin, mutta eipä se niin vaarallista ole. :)

    Calvino on piristävää luettavaa silloin tällöin. :)

    VastaaPoista
  5. Calvino kyllä kiinnostaa kovasti. Halkaistu varakreivi on yksi suosikkikirjojani.

    Ulkoasu puhelimella luettuna näyttää selkeältä.

    VastaaPoista
  6. Uuden ulkoasun hienoudet eivät ainakaan minun omalla puhelimellani näy ollenkaan :), eli se näyttää saman mobiiliversion, minkä ennenkin. Ja parempi niin, en itse tykkää ollenkaan, jos blogissa ei ole tukea riisutulle mobiiliversiolle, vaan pitää aina latailla se 'oikea' versio blogista (kestää kauemmin).

    Halkaistua varakreiviä en ole lukenutkaan, pitää lainata joskus kirjastosta. Luulin, että se oli minulla kotihyllyssä odottamassa lukemista, mutta en sitä tähän hätään nyt löytänytkään. :)

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...