Oksan hyllyltä

Alkusyksyllä innostuin oman kirjahyllyn lukuprojektista, joka starttasi Täällä toisen tähden alla -blogista . Päätin jakaa oman projektini pienempiin vaiheisiin, ja ensimmäinen vaihe, Projekti 1/4 , päättyi eilen. Syys-loka-marraskuulle olin asettanut viiden kirjan lukutavoitteen ja marraskuun loppukirin ansiosta sain luettua 4/5 kirjaa: Mika Waltari: Fine van Brooklyn Mika Waltari: Sellaista ei tapahdu, Kuun maisema Italo Calvino: Herra Palomar Antony Beevor, Artemis Cooper: Pariisi miehityksen jälkeen 1944-1949 Kenzo Kitakata: Tokion tuhkaa Mika Waltarin pienoisromaanit olivat niputettuna yhteen kirjaan, mutta niistä syntyi kaksi postausta. Lukematta jäi vain yksi kirja: Ian Christie ja David Thompson (toim.): Scorsese on Scorsese ( Like, 2006). Se on jäänyt minulta kesken jo kerran aikaisemminkin, enkä nytkään ehtinyt sen pariin. En silti aio unohtaa kirjaa. Kirja+leffa -tyylinen postaus sopisi tähän mainiosti - ehkä toteutan sen keväällä. Minimitavoitteeni oli lukea ...

Antony Beevorin ja Artemis Cooperin Pariisi miehityksen jälkeen 1944-1949 on tämän viikon Suoritukseni isolla S:llä. Valitessani alkusyksyllä kirjoja oman kirjahyllyn lukuprojektin  ensimmäiseen osaan tämä kirja valikoitui listalle hetkellisen tietokirjainnostuksen vallassa. Aloittelin kirjan lukemista parisen viikkoa sitten tajutessani, että marraskuun loppu lähenee kiivaasti ja olen onnistunut lukemaan vasta 3/5 kirjaa listaltani. Höh, kyllähän yhden vielä ehtii lukea vaikka päällään seisten... 150 sivun jälkeen alkoi kaunokirjallisuuden ystävältä usko loppua, ja arvelin jo tyytyväni 3/5 tulokseen ja lukevani Beevorin ja Cooperin loppuun 'joskus'. Sitten Suketuksen blogissa starttasi Ihminen sodassa -haaste . Meinasin sivuuttaa haasteen 'sotakirjat ei todellakaan oo mun juttu' -asenteella, mutta kas kummaa, lukuvinkkilistalla on eräs Beevor & Cooperin teos Pariisista... puolikkaan sotamiehen arvo antoi lisämotivaatiota lukemiselle ja ah, nyt se on tehty! ...

Taitava kirjailija kirjoittaa kiinnostavasti vaikka aidanseipäästä. Italo Calvinon Herra Palomarissa (Tammi, 1988) on juttuja mm. nurmikon olemuksesta, tähtitaivaan ja aaltojen tarkkailusta sekä parittoman tohvelin arvoituksesta. Herra Palomar sisältää lyhykäisiä lukuja, joissa pohdiskeleva herra Palomar tutkailee milloin mitäkin luonnon- tai maailmankaikkeuden ihmettä. Kirja ei ole perinteinen juoniromaani, pikemminkin se on kokoelma tarinoita. Palomar on milloin Roomassa, milloin Pariisissa tai Barcelonassa. Mitään selitystä paikkojen vaihtumiselle lukija ei saa. On vain seurattava mukana ja ihmeteltävä, miten Palomar ajatuksissaan koettaa jäsentää ympäröivää todellisuutta. Jos kirjan rakenne hämmentää lukijaa, kirjan viimeiseltä sivulta löytyy tietoa lukujen tarkoituksesta. Tietyistä luvuista löytyy antropologisia elementtejä, toisista taas spekulatiivisia kokemuksia. Mielestäni tämä oli hieman turha sivu, joka vie lukijalta oivaltamisen ilon. "Kaiken yllä leijuu paheel...

Kenzo Kitakatan Tokion tuhkaa (Karisto, 2006) on kustantajan esittelyn mukaan rikosromaani. Samaisella sivulla kerrotaan, että Kitakata on Japanin suosituimpia ja arvostetuimpia rikoskirjailijoita, ja Tokion tuhkaa edustaa hänen kirjoitustyylinsä huipputaidonnäytettä. Minulla oli vaikeuksia sijoittaa tätä kirjaa rikosromaanin tai  vaikkapa dekkarin genreen. Tokion tuhkassa ei tapahdu rikosta, jonka tekijä halutaan löytää. Tokion tuhkassa tehdään rikoksia, mutta niiden tekijä on selvillä koko ajan. Syyllinen on kirjan päähenkilö, Yakuza-yhteisöön kuuluva Tanaka. Tanaka taistelee ja juonittelee parantaakseen asemaansa Yakuzan hierarkiassa. Tokion tuhkaa on kertomus siitä, mihin kaikkeen yksilö on valmis saavuttaakseen haluamansa aseman jossain yhteisössä. Kitakatan tyyli on erittäin pelkistetty. Dialogia on kirjassa paljon, asioiden tai ihmisten kuvauksia hyvin vähän. Tanakan puhelinkeskusteluista on usein kerrottu vain Tanakan osuus, loput saa lukija päätellä Tanakan vuorosan...

Kotimaisen viikon kunniaksi sain viimeinkin luettua loppuun Mika Waltarin Kolme pienoisromaania (WSOY, 1997). Fine van Brooklyn tuli luettua jo aikaisemmin, nyt oli kahden viimeisen pienoisromaanin vuoro: Sellaista ei tapahdu ja Kuun maisema. Ensimmäinen Projekti 1/4 -kirja on luettu! Lukeminenhan ei saisi olla suorittamista, mutta pieni kivi putosi sydämeltä, kun edes yksi kirja listalta on takanapäin. Toiseen aion tarttua piakkoin, joten unohduksiin nämä oman hyllyn lukemattomat eivät ole vaipuneet. Sellaista ei tapahdu -pienoisromaanissa nimettömäksi jäävä mies astuu lentokoneeseen vuonna 1939. Lentokone putoaa nimettömäksi jäävään maahan,  keski-iäinen mies pelastuu yhdessä nimettömäksi jäävän naisen kanssa ja he saavat apua seutua kiertäviltä mustalaisilta. Paljon nimeämätöntä on tässä tarinassa, mutta paljon Waltari myös onnistuu lukijalleen välittämään. Sodan uhka, menneisyyden hylkääminen yllättävän onnettomuuden myötä, tilaisuuteen tarttuminen ja karu realismi ete...

Oman kirjahyllyn lukuprojekti osa 1/4 on viimeinkin käynnistynyt. Aloitus on varovainen, kotimaista klassikkokirjailijaa pitää nautiskella pieninä annoksia... Mika Waltari sai kunnian aloittaa projektin pienoisromaanillaan Fine van Brooklyn (WSOY, 1987). Tämä kirja on odottanut lukemistaan kirjahyllyssäni kauan, Waltarin tiiliskivien välissä. Kirjan takakannessa on lainaus Waltarilta: "Ainakin omasta mielestäni olen saanut parhaat taiteelliset tulokset juuri käyttämällä pienoisromaania teosten muotona." Taiteellista vaikutelmaa en tässä uskalla lähteä arvioimaan, mutta Fine van Brooklyn oli varsin viehkeä lukukokemus. Fine van Brooklyn on kirjoitettu vuonna 1938 ja Waltarilla on siinä nykylukijan silmiin ihastuttavan vanhahtava kirjoitustyyli. Myös kirjan tarina on herttainen: Pariisissa opiskeleva suomalaispoika lähtee lomamatkalle Ranskan rannikolle Carnaciin, tapaa hollantilaistytön ja rakastuu. Pojan ja tytön ensikohtaaminen on hellyttävä: "Kukkulan laella...

Täällä toisen tähden alla -blogissa aloitettiin Projekti 12. Minäkin siivosin hyllyjä ja päätin aloittaa pienimuotoisemman Projekti 1/4:n. Vuoden projekti on omaan makuun aika pitkä näin vapaa-ajan projektiksi. Lukemattomia kirjoja riittää hyllyissä vielä noiden alla lueteltujen jälkeenkin, mutta itseni tuntien tällä projektilla on paremmat mahdollisuudet edetä vaiheisiin 2/4, 3/4 ja 4/4, jos etenen pienin askelin enkä paukauta massiivista lukulistaa koko seuraavalle vuodelle. Kuunvaihde lähestyy sopivasti, joten syys-loka-marraskuussa tavoitteeni on lukea alla kuvattua pinoa läpi. Minimitavoite on kolme kirjaa, mutta kun tuolla on muutama suht lyhyt niin vähän enemmänkin voisi pinnistää. Mika Waltari: Kolme pienoisromaania eli Fine van Brooklyn , Sellaista ei tapahdu ja Kuun maisema . WSOY, 1997. 226 sivua. Miten päätyi kotihyllyyn? Ei pienintäkään aavistusta. Paksumpiakin Waltareita löytyy, Sinuhe sun muut mutta tämä pieni on jäänyt jalkoihin ja lukematta. ...