29. marraskuuta 2013

Antony Beevor, Artemis Cooper: Pariisi miehityksen jälkeen 1944-1949

Antony Beevorin ja Artemis Cooperin Pariisi miehityksen jälkeen 1944-1949 on tämän viikon Suoritukseni isolla S:llä. Valitessani alkusyksyllä kirjoja oman kirjahyllyn lukuprojektin ensimmäiseen osaan tämä kirja valikoitui listalle hetkellisen tietokirjainnostuksen vallassa. Aloittelin kirjan lukemista parisen viikkoa sitten tajutessani, että marraskuun loppu lähenee kiivaasti ja olen onnistunut lukemaan vasta 3/5 kirjaa listaltani. Höh, kyllähän yhden vielä ehtii lukea vaikka päällään seisten... 150 sivun jälkeen alkoi kaunokirjallisuuden ystävältä usko loppua, ja arvelin jo tyytyväni 3/5 tulokseen ja lukevani Beevorin ja Cooperin loppuun 'joskus'. Sitten Suketuksen blogissa starttasi Ihminen sodassa -haaste. Meinasin sivuuttaa haasteen 'sotakirjat ei todellakaan oo mun juttu' -asenteella, mutta kas kummaa, lukuvinkkilistalla on eräs Beevor & Cooperin teos Pariisista... puolikkaan sotamiehen arvo antoi lisämotivaatiota lukemiselle ja ah, nyt se on tehty!


Beevor ja Cooper lähtevät liikkeelle illansuusta 11.6.1940, jolloin marsalkka Philippe Pétain ja kenraali Charles de Gaulle kohtasivat Chateau de Muguetin edustalla tarkoituksenaan neuvotella Ranskan tulevaisuudesta Saksan uhan alla. Varsinaista aihetta lähestytään kierrellen ja kaarrellen, jotta taustat ovat varmasti selvillä. Minua kiinnosti alusta asti eniten takakannen lupailema huikea panoraama energisestä kulttuurielämästä, joten kirjan alkuosa tuntui hieman puuduttavalta. Yksityiskohtia, henkilöitä, politiikkaa.. näitä on tarjolla yllin kyllin historiadiggareille.

Mielenkiintoisempaa asiaa alkoi ilmaantua vasta noin 150 sivun jälkeen (eli onneksi jatkoin sinnikkäästi lukemista!), kun Beevor ja Cooper kuvailevat Pariisin tapahtumia ja henkistä ilmapiiriä sodan päättymisen jälkeen. Yhteistoimintaan syyllistyneiden rankaisu, kommunismin saama kannatus (!) Pariisin älymystön keskuudessa, amerikkalaisten antama Marshall-apu ja Pariisin hiljalleen tapahtuva toipuminen sodan kärsimyksistä olivat varsin valaisevaa luettavaa. Beevor ja Cooper ovat taitavia kirjoittajia, ja he ovat käsitelleet aihettaan monipuolisesti. Esimerkiksi yksi luku on omistettu muodin asemalle sodan aikana ja sen jälkeen ja kirjailijoiden sekä muun älymystön kommunismia kohtaan tuntemaa ihailua käsitellään myös runsaasti.

Nippelitietoarkistoon tallentui mm. tieto kirjallisuuspalkintojen politisoitumisesta:

"Kenties Aragon oli vuoden 1945 jälkipuoliskolla poikkeuksellisen herkkänahkainen Elsa Trioletin kirjailijanaseman suhteen, koska monet olivat suhtautuneet epäluuloisesti tapaan, jolla Triolet oli voittanut Concourt-palkinnon 2.7 romaanistaan Le Premier accroc coûte deux cents francs ('Kahdensadan frangin sakko'). Kolmea Concourt-palkintolautakunnan jäsentä, heidän joukossaan Sacha Guitrya, pidettiin miehitysaikaisen toimintansa vuoksi epäluotettavina, ja siksi ainoa keino palauttaa Ranskan tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon kansansuosio oli kannattaa kirjaa, jolla oli kommunistipuolueen vankka tuki." (s. 231) 

Suomikin mainitaan Beevorin ja Cooperin kirjassa, kun siinä käsitellään Sartren Likaiset kädet -näytelmän vastaanottoa kommunistien parissa:

"Kreml esti Likaisten käsien esittämisen Suomessa sillä perusteella, että neuvostovihamielinen propaganda oli vastoin rauhansopimuksen ehtoja." (s. 404)

Beevorin ja Cooperin kirjassa on valtavasti yksityiskohtia, mutta myös laajemmat historiankaaret käyvät kohtuullisen hyvin selville. Minun silmissäni kirjan anti parani loppua kohden ja viimeisen osan 'Uusi normaalius' luin jo aivan mielelläni. Kevyttä kesälukemista tämä kirja ei ole, mutta jos historia kiehtoo, Pariisi miehityksen jälkeen 1944-1949 on oiva tietoannos muustakin kuin politiikasta.

Muualla verkossa: Hesarin kirja-arvostelu. Annelin kirjoissa -blogissa on kuvattu tarkemmin kirjan sisältöä.

Goodreads: 3 tähteä

Kirjan tietoja:
Antony Beevor & Artemis Cooper: Paris after the Liberation 1944-1949 (1994)
Suomennos Markku Päkkilä
Siltala, 2009
467 sivua + liitteet, lähdeluettelo 

Mistä kirja minulle? Omasta kirjahyllystä. Lahjaostos miehelle jouluna 2011.

4 kommenttia:

  1. Ou jee, aikamoinen aloitus ja kivaa, että innostuit haasteesta kuitenkin, edes sillä lailla varovasti. ;)

    Minäkin haluan lukea jotain Antony Beevorilta, sillä hänen nimensä pomppaa jatkuvasti esiin sota-aiheisissa tietokirjoissa. Ehkäpä se on tämä tai sitten jokin muu hänen tuotannostaan...

    VastaaPoista
  2. Kyllä, kerrankin on komea aloitus haasteella.. :D kunnon tietojärkäle heti kärkeen. Sinulla on niin hieno vinkkilista, että kyllä se varovasti innostaa. :) Ilokseni huomasin, että pari mielikuvitussotakirjaakin oli mahtunut mukaan, joten enköhän bongaile mieluisaa luettavaa.

    Beevor kirjoittaa hyvin, ei tämä ollut mikään kuiva kirja, vaikka alku ei niin lupaavalta näyttänytkään. Hänellä näytti piisaavan näitä sota-aiheisia opuksia, joten siitä vaan valitsemaan. :)

    VastaaPoista
  3. Aika vaikean tuntuisen kirjan vetäisit heti kärkeen, onnittelut! Itse en olisi uskaltanut tarttua tähän.

    Suomen historiantuntemuksessani on niin paljon aukkokohtia ja yritän ensin tukkia niitä... ;)

    VastaaPoista
  4. Joskus on hyvä, ettei täysin tiedä mihin on ryhtymässä. :) Minulla on myös historia-aukkoja siellä sun täällä... olen tullut siihen tulokseen, että mitäpä sillä on väliä, mistä niitä alkaa tukkia. Voin siis huoletta lukea mitä mieleen juolahtaa. :)

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...