Maylis de Kerangal: Sillan synty

Maylis de Kerangal menee romaaneissaan syvälle jonkun ammatin saloihin: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät uppoutui elinsiirtojen maailmaan, Maailma käden ulottuvilla puolestaan koristemaalauksen saloihin. Sillan synty (Siltala, 2022) kertoo nimensä mukaisesti sillan rakentamisesta. Ei aivan se kaikkein kiinnostavin aihepiiri, jos minulta kysytään. de Kerangal on kuitenkin niin taitava kertoja, että hän puhalsi henkeä ennakolta hieman tylsään aiheeseen. 

"Anna nyt ne piirustukset, kyllä minä rakennan ihan mitä haluat, vaikka sillan helvettiin - " 

Sillan synnyssä seurataan suurreellisen sillan rakentamista Cocan kaupunkiin. Cocaa ei ole sijoitettu maailmankartalle, mutta sen perusteella mitä siitä kerrotaan, se voisi sijaita vaikkapa jossain Pohjois-Amerikassa tai kenties jopa Etelä-Amerikassa. Kirjan keskeiseen henkilögalleriaan kuuluu useita rakennuksella työskenteleviä henkilöitä, keskeisimpänä heistä työmaan johtaja, oman tiensä kulkija Georges Diderot. Itse kiinnostuin myös betonia valavasta Summer Diamantisista - lähinnä siksi, että jos nyt sillan rakentaminen on minulle lähtökohtaisesti suht outo aihealue, betonin valaminen on vielä hämärämpää hommaa mutta Summerin innostus tarttui lukijaankin:

"Summer kohottaa ääntään ja puhuu nopeammin, esimerkiksi betonin suhteitus täytyy ensin valmistella laboratoriossa, sitten testata paikan päällä, sen mekaanisia ominaisuuksia tarkkaillaan neljän viikon ajan, ja kestää kauan, tosi kauan, löytää oikea resepti, joka täyttää kaikki vaatimukset ja vastaa suunnittelijan odotuksia, sopiva värisävy, sopiva pakkasenkestävyys, sulamisenkestävyys, betonin lämmönkehitys, sopiva sitoutumisaika, ei liian nopea, ei liian hidas, ääni hiipuu vähitellen, [..]"

de Kerangalin kauniisti eteenpäin soljuva kerronta on suurin syy, miksi olen niin innoissani hänen romaaneistaan (kyllä, de Kerangal on yksi lempikirjailijoitani nykyään). Hän punoo työmaan viivästykset, työntekijöiden lakkouhan, paikkallisväestön reaktiot, ja työntekijöiden henkilökohtaisen elämän kipupisteet tarinaksi, joka pitää otteesaan. Kirjalla ei ole mittaa kuin vajaa 300 sivua, joten mihinkään ei pysähdytä kovin pitkäksi aikaa ja henkilöhahmoista saa muodostaa oman käsityksen hajanaisten kuvausten perusteella. Ja kaiken kerrotun taustalla silta rakentuu ja kohoaa korkeuteensa... Sillan synty oli omaan makuuni juuri sopivan mittainen, ja kirja onnistui välittämään ajankuvaa siitä, miten hirmuisen iso ja monella tapaa järjetön urakka suuren sillan rakentaminen on. Kirja saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin.

"Sillan ensimmäinen päivä, ensimmäinen aamu. Polaroid-auringonnousu. Mustat kirkastuvat ja valkoiset syvenevät, kaikki vihreät pigmentoituvat vähitellen - forfori, smaragdi, pistaasi, viridian, manteli, anis, absintti, turkoosi, Hollywood-purukumi, pinaatti ja malakiitti, englanninvihreä, kalpeanvihreä - ne kiinnittyvät kohta verkkkokalvolle ja siinä joki on, se virtaa sulavasti, leppeän poimuilevana, vedestä kohoaa pitkiä huojuvia fosforinhohtoisia heiniä, pinnalla kelluu risuja, tölkkejä, pulloja; vesi on likaista ja maitomaista."

Goodreads: 4 tähteä

Mistä kirja minulle? Ostin omaksi

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogissa Kirjasta kirjaan

Kirjan tietoja:

Maylis de Kerangal: Naissance d'un pont (2010)

Suomennos Ville Keynäs ja Anu Partanen

Siltala, 2022

287 sivua