Turun Kirjamessut: ostoksia ja sekalaisia messuhuomioita

Turun Kirjamessut, vielä kerran. 😊 Sunnuntaina olin messuilla vain muutaman tunnin, sillä junani lähti neljältä ja sitä ennen piti käydä hotellilla hakemassa tavarat yms. tylsää puuhaa. Mietin jopa sellaista vaihtoehtoa, että jättäisin päätöspäivänä messut väliin, mutta en lopulta malttanut jäädä pois, kun kerran olin Turkuun asti tullut juuri tätä tapahtumaa varten. Hyppäsin siis Fölin linjalle numero 100 ja suuntasin jälleen messukeskukseen. 

Sunnuntain kuvamuistoja:

 ... Siiri Enorannan haastattelu sai minut kiinnostumaan Maailman tyttäret -kirjasta siinä määrin, että kävin ostamassa sen omaksi messuilta lähtiessäni. Utopiaa! Upea idea näinä dystooppisina ja synkkinä aikoina. Aloitin kirjan jo junamatkalla kotiin, mutta messuväsymys iski niin pahasti, että matka meni lähinnä torkkuessa. Ehdin kyllä todeta, että kirja on alun perusteella erinomaisen hyvä. 😊


 ... istuin myös jonkin aikaa kuuntelemassa Turun seudun äidinkielen opettajien lavan ohjelmaa. Kuuntelin mm. perinteikkään lavan tarinaa. Haastattelijana toimi hurmaava Heli Laaksonen, ja lavasta ja sen taustoista kertoi Viivi Viranko.

... opiskelijat haastattelivat äidinkielen opettajien lavalla Paula Norosta. Häntä oli mukava kuunnella, vaikken ole lukenut yhtään Norosen kirjaa eivätkä ne minua oikeastaan edes kiinnosta. 😁 Livenä Norosen huumori kyllä puraisee minuun, mutta ainakaan Tarja Kulho -kirjat eivät ole minua varten, kokeiltu on.


... junassa matkalla kotiin. Uutuuskirjojen messuhinnat olivat mielestäni kohtuulliset ainakin WSOY:n ja Tammen osastolla. Enorannan uutuus maksoi 20 euroa.

Sekalaisia hajatelmia messuista:

* yleisfiilis messuista: oli tosi mukavaa käydä Turussa, vaikka matka Oulusta tuntui ennakolta kovin vaivalloiselta. Junamatkat menivät ihan ok siihen nähden, että istumista oli reilut 6 h ja menomatkalla juna lähti noin tunnin myöhässä. Onneksi pystyin järjestämään töistä sopivasti vapaata.

* Twitterissä on kommentoitu, että messujen haastatteluihin varattu aika oli aiempaa lyhyempi, ja tämä on osaa porukasta harmittanut. Itse en kiinnittänyt asiaan huomiota ja toki vertailupohja puuttui, kun olin messuilla ensimmäistä kertaa. Tykkäsin napakan mittaisista haastatteluista - messuilla kun on niin paljon kaikkea, että lyhyempi mitta oli mitä sopivin omalle keskittymiskyvylleni.

* Kirjamessujen yhteydessä pidettiin myös Ruoka- ja viinimessut, mutta ne eivät olleet minun juttuni. Kiersin ko. alueen noin viidessä minuutissa, ja se oli sitten siinä se.

* ruokailu messualueella: siihen nähden, että vietin perjantaina ja lauantaina aika täyden päivän messualueella (tulin yhdentoista jälkeen, lähdin viiden jälkeen), käytin hyvin vähän aikaa ruokailuun. Söin hotellilla kunnollisen ja myöhäisen aamiaisen (en siis todellakaan kiiruhtanut messuille heti ovien avauduttua), ja kun alkoi taas olla "voisi syödä jotain" -olo, kävin B-hallin kulmassa olleessa pienessä kahvilassa sämpylällä. Ehkä Ruokamessujen puolelta olisi saanut ns. oikeaa ruokaa? Tämä jäi minulle arvoitukseksi, mutta pärjäilin kahvilan eväillä aivan mainiosti eikä jonottaakaan tarvinnut kohtuuttoman paljon. Kahvilan pyödässä oli välillä hyvä ns. keräillä itseään ja ajatuksia teekupposen äärellä, kun iski ohimenevä uupumus kaikkeen hulinaan.

* Fölin linja numero 100 - kiitos sujuvista kyydeistä messukeskukseen! Ihanaa, että keskustasta oli jatkuva bussiyhteys messuille. Bussissa myös tuli täysin epäsuomalaiseen tapaan rupateltua tuiki tuntemattomien messuvieraiden kanssa, messuista totta kai. Sillä olihan selvää, että kaikilla bussissa istujilla oli ainakin yksi yhteinen kiinnostuksen kohde.

* Kirsin kirjanurkan messuraportissa kaipailtiin messuille megavetonaulaa. Tunnistan tunteen, mitään todella suuria wow-elämyksiä ei minullekaan messujen esiintyjistä tai näytteilleasettajista syntynyt. Eli tavallaan oli hyvin järjestetyt "perusmessut". Mutta toisaalta - viihdyin enemmän kuin hyvin, oli mahtavaa olla kirjamessuilla pitkästä aikaa, keskellä kirjallista pöhinää. Messujen koko tuntui juuri sopivalta, ja oli mukavaa kuulla livenä montaa aiemmin vain nimeltä tuttua kirjailijaa. Ohjelmassa oli paljon kaikkea itse kiinnostavaa, ja moni mielenkiintoiselta vaikuttanut ohjelma jäi väliin, kun tuli haahuiltua jonnekin muualle. Mm. sekä kirjabloggaajien että -grammaajien ohjelmat missasin, toisen siksi, että se oli minulle hieman liian aikaisin aamulla ja toisen siksi, että mustin kellonajan väärin, enkä ehtinyt ajoissa Jukola-saliin. 😏

* Turun ihastelu jäi muutamaan iltakävelyyn Aura-joen rannalla ja kirkon tienoolla, sekä pikaiseen visiittiin kauniissa pääkirjastossa. Ihastuin molempiin! Pitkästä viikonlopusta muodostui erinomainen, joskin tekemisen puolesta kovin täyteenahdettu miniloma. 😊

* tulenko uudestaan ensi vuonna? Joo, tottahan toki! 

Messuostokset:

Ostoslistallani oli vain Riikka Pulkkisen Lumo-romaani. Mukaan lähti kuitenkin  yhdeksän kirjaa, eli aika monta heräteostosta:

... Sammakon osastolta moderni klassikko Huumeasema Zoo ja norjalainen nykyromaani, joka on kiinnostanut minua pitkään.

... divarista Tuulen viemää (tässä painoksessa on ne "oikeat" kannet) ja Mary Oljen virkkauskirja. Minulla on äidin kirjahyllystä saatu Oljen toinen hartiahuivi- ja virkkauskirja, ja tämän ostin sille kaveriksi. Tarkoitus on myös kokeilla ohjeita.

 
... uutuuskirjojen pino. Lumoon ja Kamalaan luontoon jonotin omistuskirjoitukset. 😊 Fanityttöily on kyllä kivaa!

*

Turun Kirjamessut on minun osaltani taputeltu. Kiitos messujen organisaatiolle, ensi vuonna tavataan taas!

Kommentit

  1. Ruoka- ja viinimessujen anti oli viime vuonna vieläkin aneemisempi kuin nyt, eli ehkä sekin tapahtuma vielä on elvytettävissä. EK sinne puolelle ei meinannut ovesta mahtua sisään ainakaan lauantaisin, kun innokkaat maistelijat ruuhkauttivat tilan. Ja tarjolla oli vaikka mitä herkkua. Pandemian jäljet ovat siltäkin osin rumat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, ehkä tämä aika ei ole ollut otollinen ruoka- ja viinimessuille... kiva sentään kuulla, että mentiin tänä vuonna parempaan suuntaan. Jopa opastus ruoka- ja viinipuolen halliin oli tosi onneton eli ei sinne kyllä mitenkään vahingossa eksynyt, jos pyöri vaan kirjapuolella niin kuin minä. Sunnuntaina vasta muistin, että sielläkin voisi käydä kurkkaamassa mitä on tarjolla. :)

      Poista
  2. Ravintola-alan suurimmat ongelmat ovat korona-aikojen tuomat kannattvuus- ja rahoitusongelmat, työvoiman saatavuus, ja kallistuvat raaka-aineet, joten siihen nähden oli paljon toimijoita, tosin kiersin ruokamessut viidessä minuutissa.

    Minusta lyhyemmät haastattelut ovat usealle hyviä. Minua eniten kiinnostavat ns. vanhat kirjat, ja täytyy sanoa, että anti oli lievästi pettymys, en ostanut yhtään kirjaa. Turussa kesäisin järjestettävä Book-tori tapahtuma kerää minulle paremman tarjonnan, tapahtuma oli alkuun Puutorilla, mutta pari viimeistä vuotta on ollut Martinsillan ja Förin välissä Läntisellä rantakadulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin divariosasto vaikutti mututuntumalta hieman suppealta, vaikken itse sieltä niin paljon tavallisestikaan ostele. Kävin kuitenkin kiertelemässä hyllyjä, ja Mary Oljen virkkauskirjasta olen kyllä aivan tyytyväinen. Kiva tietää, että Turussa on tuommoinen vanhojen kirjojen tapahtuma!

      Poista
  3. Kävin messuilla perjantaina mieheni kanssa. Messuvierailu piti suunnitella ajatellen myös häntä. Ehkä yksin kiertäessäni olisin istunut kuuntelemassa enemmän kirjailijoita. Mieheni tykkää eniten ruokaosastosta, joten siellä sitten viihdyttiin. Siellä oli myös erittäin mielenkiintoiset kojut, kuten mehiläiset ja sienet. Tällä kertaa sienillä oli värjätty villalankoja. Todella upeita värisävyjä.
    Tykkään tosi paljon antikvariaattiosastoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin muuten tuon sienikojun! Itse tosin en ole sienten ystävä, joten kiersin sen kaukaa. :D Mukavaa, että viihdyitte ruokapuolella... ehkä jos minulla ei olisi ollut niin pitkä kotimatka eli olisin voinut ostaa jotain mukaan, ruokapuolen kojut olisivat kiinnostaneet enemmän.

      Poista
  4. On kunnioitettavaa mennä Oulusta saakka Turun messuille. Minulta jäi menemättä Helsingistä. Minullakin on yksi Mary Oljen virkkauskirja (joskus ennen tuli virkatuksi, enää ei).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuo matka aika pitkä, mutta kannatti kyllä! Toki mukana saattoi olla hieman uutuudenviehätystä, kun en ollut Turun messuilla aiemmin käynyt. :)

      Poista
  5. Tuulen viemää on todella hyvä! Kiva kuulla messukuulumisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulen viemää on omakin suosikkini, vaikka edellisestä lukukerrasta on vuosia aikaa. Leffakin on upea... ne puvut <3.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.