Turun Kirjamessut: ostoksia ja sekalaisia messuhuomioita

Turun Kirjamessut, vielä kerran. 😊 Sunnuntaina olin messuilla vain muutaman tunnin, sillä junani lähti neljältä ja sitä ennen piti käydä hotellilla hakemassa tavarat yms. tylsää puuhaa. Mietin jopa sellaista vaihtoehtoa, että jättäisin päätöspäivänä messut väliin, mutta en lopulta malttanut jäädä pois, kun kerran olin Turkuun asti tullut juuri tätä tapahtumaa varten. Hyppäsin siis Fölin linjalle numero 100 ja suuntasin jälleen messukeskukseen. 

Sunnuntain kuvamuistoja:

 ... Siiri Enorannan haastattelu sai minut kiinnostumaan Maailman tyttäret -kirjasta siinä määrin, että kävin ostamassa sen omaksi messuilta lähtiessäni. Utopiaa! Upea idea näinä dystooppisina ja synkkinä aikoina. Aloitin kirjan jo junamatkalla kotiin, mutta messuväsymys iski niin pahasti, että matka meni lähinnä torkkuessa. Ehdin kyllä todeta, että kirja on alun perusteella erinomaisen hyvä. 😊

 ... istuin myös jonkin aikaa kuuntelemassa Turun seudun äidinkielen opettajien lavan ohjelmaa. Kuuntelin mm. perinteikkään lavan tarinaa. Haastattelijana toimi hurmaava Heli Laaksonen, ja lavasta ja sen taustoista kertoi Viivi Viranko.

... opiskelijat haastattelivat äidinkielen opettajien lavalla Paula Norosta. Häntä oli mukava kuunnella, vaikken ole lukenut yhtään Norosen kirjaa eivätkä ne minua oikeastaan edes kiinnosta. 😁 Livenä Norosen huumori kyllä puraisee minuun, mutta ainakaan Tarja Kulho -kirjat eivät ole minua varten, kokeiltu on.

... junassa matkalla kotiin. Uutuuskirjojen messuhinnat olivat mielestäni kohtuulliset ainakin WSOY:n ja Tammen osastolla. Enorannan uutuus maksoi 20 euroa.

Sekalaisia hajatelmia messuista:

* yleisfiilis messuista: oli tosi mukavaa käydä Turussa, vaikka matka Oulusta tuntui ennakolta kovin vaivalloiselta. Junamatkat menivät ihan ok siihen nähden, että istumista oli reilut 6 h ja menomatkalla juna lähti noin tunnin myöhässä. Onneksi pystyin järjestämään töistä sopivasti vapaata.

* Twitterissä on kommentoitu, että messujen haastatteluihin varattu aika oli aiempaa lyhyempi, ja tämä on osaa porukasta harmittanut. Itse en kiinnittänyt asiaan huomiota ja toki vertailupohja puuttui, kun olin messuilla ensimmäistä kertaa. Tykkäsin napakan mittaisista haastatteluista - messuilla kun on niin paljon kaikkea, että lyhyempi mitta oli mitä sopivin omalle keskittymiskyvylleni.

* Kirjamessujen yhteydessä pidettiin myös Ruoka- ja viinimessut, mutta ne eivät olleet minun juttuni. Kiersin ko. alueen noin viidessä minuutissa, ja se oli sitten siinä se.

* ruokailu messualueella: siihen nähden, että vietin perjantaina ja lauantaina aika täyden päivän messualueella (tulin yhdentoista jälkeen, lähdin viiden jälkeen), käytin hyvin vähän aikaa ruokailuun. Söin hotellilla kunnollisen ja myöhäisen aamiaisen (en siis todellakaan kiiruhtanut messuille heti ovien avauduttua), ja kun alkoi taas olla "voisi syödä jotain" -olo, kävin B-hallin kulmassa olleessa pienessä kahvilassa sämpylällä. Ehkä Ruokamessujen puolelta olisi saanut ns. oikeaa ruokaa? Tämä jäi minulle arvoitukseksi, mutta pärjäilin kahvilan eväillä aivan mainiosti eikä jonottaakaan tarvinnut kohtuuttoman paljon. Kahvilan pyödässä oli välillä hyvä ns. keräillä itseään ja ajatuksia teekupposen äärellä, kun iski ohimenevä uupumus kaikkeen hulinaan.

* Fölin linja numero 100 - kiitos sujuvista kyydeistä messukeskukseen! Ihanaa, että keskustasta oli jatkuva bussiyhteys messuille. Bussissa myös tuli täysin epäsuomalaiseen tapaan rupateltua tuiki tuntemattomien messuvieraiden kanssa, messuista totta kai. Sillä olihan selvää, että kaikilla bussissa istujilla oli ainakin yksi yhteinen kiinnostuksen kohde.

* Kirsin kirjanurkan messuraportissa kaipailtiin messuille megavetonaulaa. Tunnistan tunteen, mitään todella suuria wow-elämyksiä ei minullekaan messujen esiintyjistä tai näytteilleasettajista syntynyt. Eli tavallaan oli hyvin järjestetyt "perusmessut". Mutta toisaalta - viihdyin enemmän kuin hyvin, oli mahtavaa olla kirjamessuilla pitkästä aikaa, keskellä kirjallista pöhinää. Messujen koko tuntui juuri sopivalta, ja oli mukavaa kuulla livenä montaa aiemmin vain nimeltä tuttua kirjailijaa. Ohjelmassa oli paljon kaikkea itse kiinnostavaa, ja moni mielenkiintoiselta vaikuttanut ohjelma jäi väliin, kun tuli haahuiltua jonnekin muualle. Mm. sekä kirjabloggaajien että -grammaajien ohjelmat missasin, toisen siksi, että se oli minulle hieman liian aikaisin aamulla ja toisen siksi, että mustin kellonajan väärin, enkä ehtinyt ajoissa Jukola-saliin. 😏

* Turun ihastelu jäi muutamaan iltakävelyyn Aura-joen rannalla ja kirkon tienoolla, sekä pikaiseen visiittiin kauniissa pääkirjastossa. Ihastuin molempiin! Pitkästä viikonlopusta muodostui erinomainen, joskin tekemisen puolesta kovin täyteenahdettu miniloma. 😊

* tulenko uudestaan ensi vuonna? Joo, tottahan toki! 

Messuostokset:

Ostoslistallani oli vain Riikka Pulkkisen Lumo-romaani. Mukaan lähti kuitenkin  yhdeksän kirjaa, eli aika monta heräteostosta:

... Sammakon osastolta moderni klassikko Huumeasema Zoo ja norjalainen nykyromaani, joka on kiinnostanut minua pitkään.

... divarista Tuulen viemää (tässä painoksessa on ne "oikeat" kannet) ja Mary Oljen virkkauskirja. Minulla on äidin kirjahyllystä saatu Oljen toinen hartiahuivi- ja virkkauskirja, ja tämän ostin sille kaveriksi. Tarkoitus on myös kokeilla ohjeita.

 

 

... uutuuskirjojen pino. Lumoon ja Kamalaan luontoon jonotin omistuskirjoitukset. 😊 Fanityttöily on kyllä kivaa!

*

Turun Kirjamessut on minun osaltani taputeltu. Kiitos messujen organisaatiolle, ensi vuonna tavataan taas!