Oksan hyllyltä

Tänään kirjablogeissa on tarjolla runsas annos klassikkokirjallisuutta, sillä on perinteisen Klassikkohaasteen 11. kierroksen postauspäivä. Haastetta emännöi tänä kesänä Kirjan jos toisenkin -blogin Jane. Linkaamastani koontijutusta kannattaa käydä kurkkaamassa kaikki haasteeseen osallistuneet blogit ja heidän klassikkovalintansa. 😊 Itse pähkäilin pitkään, minkä klassikon tällä kertaa lukisin ja tein Instagram-storyyn jopa pienen äänestyksen, valitako Arundhati Royn Joutavuuksien jumala vai Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva . Dorian voitti äänestyksen kirkkaasti, mutta se ei sitten alkusivujen perusteella innostanutkaan minua lukupuuhiin. Royn kirja minulla on nyt kesken, mutta sen sivut kääntyvät kovin, kovin hitaasti (aion kuitenkin sinnitellä kirjan loppuun asti!). BookBeatin klassikkotarjonta pelasti viimein tämän kesän klassikkohaasteeni, sillä löysin luettavakseni mukavan lyhyen seikkailuromaanin Jules Verneltä. Maailman ympäri 80 päivässä oli minulle entuudestaan tuttu pii...

Kävin viikonloppuna jälleen kuvailemassa Oulun yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla, ja kuvausnurkkaus näytti heinäkuun auringonpaisteessa tämmöiseltä: Kuva otettu su 26.7.2020 Puutarhalla oli kauniina päivänä väkeä liikkeellä. Itsekin tein pienen kierroksen, ja tässä muutama näppäys polkujen varrelta: Puutarhalla on aika lailla luonnontilaisen oloisia kasveja, ja tunnelma oli paikoin kovin maalaismainen. En kokeillut, pitääkö tasapaino kivipolulla vai ei. :) Kuvauspäivänä ei satanut, mutta vettä on kyllä saatu edellisenä päivinä. *** Vinkkaan lopuksi huomisen blogitarjonnasta: pe 31.7. on klassikkohaasteen postauspäivä! Heinäkuun haastetta emännöi Kirjan jos toisenkin -blogin Jane ja mukana on iso joukko blogeja. Klassikkovinkkejä on siis tarjolla moneen makuun. Itse päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen lukemaan Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä , eli siitä enemmän juttua huomenna.

Ensi viikonloppuna on kirjabloggaajilla lukumaraton (johon voipi ilmoittautua mukaan täällä ), ja olen jo hieman hahmotellut omaa lukupinoani. Kirjastolainojeni pinosta seuraavat sopivat oivallisesti maratonlukemistoon - erityisesti Sarah Crossanin säeromaani houkuttelee minua (on houkutellut jo koko kesän... olen ollut harvinaisen saamaton tämän kirjan suhteen, sillä Kuunnnousu on ollut minulla lainassa ainakin pari kuukautta): Hilja Valtosen Vaimoke ja Hätävara ovat supernostalgisia kirjoja, sillä olen lukenut ne romantiikannälkääni joskus teinivuosina. Nyt ajattelin ihan vaan fiilistellä menneiden vuosikymmenten tunnelmaa. Angie Thomasin Viha jonka kylvät sopisi hienosti YA-lukuhaasteeseen, ja on mielestäni jopa yleissivistykseen kuuluva kirja. Tärkeä kirja! Anne Leinosen Kirjanoita on kiinnostanut minua ilmestymisestään asti, ja tarkoitukseni on viimein tutustua tähän kirjalliseen fantasiasarjaan. Mari Friskin Neliöjuuri on herätelaina pikalainahyllystä. Kirja vaikutti kivan ...

Kuluneella viikolla reissasin mieheni kanssa Oulu-Pori-välillä, kun kotimaanmatkamme suuntautui omaan mummolaani. Kokosin tähän juttuun muutaman kuvan matkan varrelta. Tunnelmia kasitien varrelta, olkaapa hyvät: Vaasan lähellä on Suomen pisin silta, Raippaluodon silta. Sillä on mittaa hieman yli kilometrin verran, mutta kun sen yli hurauttaa autolla, mitään suurta wau-elämystä ei pääse syntymään. Ajelimme kuitenkin sillan yli ja teimme pienen kierroksen saaristossa. Kierros jäi aikataulusyistä lyhyeksi, mutta alue vaikutti todella idylliseltä. Täällä olisi kiva käydä uudelleenkin! Saaristomaisemaa Vaasan läheltä. Vietimme Porissa muutaman päivän, ja saimme nauttia aluksi aivan upeista hellekeleistä. Raatihuoneen edustalla piti hakeutua varjoon, jotteivat jäätelötötteröt sulaneet käteen. Porin rantaviivaa Kirjurinluodosta kuvattuna. Kirkko on komea! Puuvillan kauppakeskuksesta bongasin pikkuisen kirjaston. Se vaikutti supersymppikseltä, mutta olin sen verran lomatunnelmissa, etten v...

Maritta Lintusen Stella (WSOY, 2018) käsittelee vakavaa aihetta, liiallista omistushalua ja sen vaikutuksia. Lähestymistapa on kiehtova: taiteilijauraltaan vetäytynyt Sylvi-rouva tarjoaa asunnostaan huoneen parikymppiselle Liisalle, joka saapuu 1980-luvun alussa Helsinkiin runokurssille. Vähitellen Sylvi alkaa ohjailla yhä enemmän Liisaa, ja lopulta myös tämän pojan elämää. Kirjassa seurataan lisäksi nykyajassa Liisan poikaa aikuisikäisenä, kun tämä kipuilee lääkärinuransa ja nuoruuden intohimonsa, pianonsoiton, välimaastossa.  Voisi äkkiseltään kuvitella, että kirja on tunnelmaltaan synkkä. Näin ei suinkaan ollut, sillä Stella yllätti minut nopealukuisuudellaan ja kepeydellään. Huumoripala Stella ei toki ollut, mutta aika nopeasti tilanteita kehiteltiin eikä Sylvin persoonan pimeitä puolia käsitelty sen syvällisemmin. Liisa varsinkin jäi etäiseksi ja ohueksi hahmoksi, ja minun lukukokemuksessani pääosaan nousi Liisan aikuinen Juri-poika. Hänen parisuhdesotkunsa ja pianonpimputt...

Olen tainnut joskus aiemminkin todeta sen, ettei Astrid Lindgrenin lastenkirjatuotanto ole näytellyt kovinkaan merkittävää osaa omassa lapsuudessani. Peppi Pitkätossu lienee eräs tunnetuimpia Lindgrenin hahmoja, ja omat Peppi-muistoni rajoittuvat lähinnä Inger Nilssonin tähdittämään tv-sarjaan, josta olen nähnyt satunnaisia osia (hieno roolityö ei tosin tuonut pelkkää iloa Nilssonin elämään, ks. Ilta-Sanomien haastattelu ). Jokunen vuosi sitten bongasin Peppi-kirjojen kokoomateoksen kirjakaupassa, mutta aika kauan sekin sai odotella hyllyssä lukuvuoroaan. Keväällä kuitenkin innostuin sivistämään itseäni ja luin vihdoin ja viimein Peppi-tarinat Peppi Pitkätossu , Peppi aikoo merille ja Peppi Pitkätossu Etelämerellä . Huvikummun huvila oli juuri siinä, missä kaupunki loppui ja maaseutu alkoi ja missä katu muuttui maantieksi. Pikkukaupungin väki käveli mielellään juuri Huvikummun suuntaan, sillä siellä oli kaupungin kauneimmat maisemat. Lindgren kirjoitti Peppi-tarinat 1940-luvulla, ja k...

Hanna Weseliuksen esikoisromaani Alma! (WSOY, 2016) voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2016. En muista tuolloin kiinnittäneeni juurikaan huomiota kirjaan, mutta jossain vaiheessa pokkaripainos on päätynyt heräteostona hyllyyni. Kylläpä oli onnistunut valinta, sillä Alma! kietoi minut vaivihkaa pauloihinsa. Alkuun tuntui, etten oikein päässyt sirpalemaisen kirjan aiheista ja teemoista kiinni, mutta viimeisellä sivulla sitten jo harmittelin sitä, että tähänkö tämä loppui. Alma! on niitä kirjoja, jotka vaativat rauhoittumista kirjan äärelle. Tai ainakaan en itse olisi pystynyt keskittymään sen sisältöön kovin rauhattomalla mielellä. Varsinaisesta juonesta en Alman! kohdalla puhuisi, pikemminkin romaani koostuu näkökulmista eri henkilöihin ja heidän välisiin yhteyksiin. Naisen aseman ja toiminnan pohdinta on kirjan keskiössä. Ja aivan erityiseen asemaan nostetaan kirjan nimihenkilö, Alma Mahler (1879-1964), jonka toimia salaperäinen tarkkailija antaumuksella komm...

Tänään alkaa kirjablogeissa mukava kesäinen perinne, Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogin emännöimä Naistenviikko-haaste . Olen tänä vuonna haasteessa mukaan useammalla jutulla, joista löytyy naiskirjailijjoiden kirjoja etunimiteemalla.  Viikon nimipäiväsankareita omissa  haastekirjoissani tosin ei tällä(kään) kertaa ole, ja teemakin valikoitui jokseenkin sattumalta, kun lukupinoon päätyi ensin pari sopivaa kirjaa ja sitten pienellä vaivalla muutama muu. Kiinnostavia, erilaisia naisia on joka tapauksessa luvassa! Naistenviikkoni avaa Islannin jylhissä maisemissa asustava Heida: Heida on henkilökuva islantilaisesta Heida Ásgeirsdottírista, joka hoitaa yksin Katla-tulivuoren lähellä sijaitsevaa sukutilaansa ja suurta lammaskatrasta. Heida elää itsenäisen naisen elämää ja ehtii moneen: tilan töiden ohella hän on mukana kunnallispolitiikassa, tekee ultraäänitutkimuksia muiden tilojen uuhille, vastustaa energiayhtiön pyrkimyksiä ostaa viljelysmaita yhtiön käyttöön. Kirjan on kirjo...

Jen Wangin YA-sarjakuvaromaani The Prince and the Dressmaker (First Second, 2018) oli hupaisa ja viihdyttävä lukuelämys. Kirja on erikoinen sekoitus sadunomaisuutta ja YA-ikäisten identiteettikriiseilyä, ja minuun vetosi myös sarjakuvan näyttäviä yksityiskohtia pursuileva piirrostyyli. Olin lapsena innokas Tuhkimo-fani (sen Disney-version!), ja The Prince and the Dressmaker toi heti ensi sivuilla mielleyhtymiä Tuhkimoon. Kirja alkaa kutsulla tanssiaisiin, jotka järjestetään Belgian kruununprinssi Sebastianin 16-vuotissyntymäpäivien kunniaksi. Prinssi ei vain tällä kertaa löydä tanssiaisista puolisoa vaan puvuntekijän, taitavan ompelijan Francesin. Ja mihin prinssi tarvitsee ompelijaa? Hänellä on suuri salaisuus: Sebastian rakastaa pukeutua naisten vaatteisiin ja Francesin avulla hän voi loihtia esiin Pariisin seurapiirien uuden tähden, Lady  Crystallian. Sukupuoli-identeetin pohdinta ja korkeassa asemassa olevan prinssin kaapista ulostulon kanssa kriiseily on Wangin sarjakuvan ke...

Kesä ja lukumaraton ovat tunnetusti oivallinen yhdistelmä. Niinpä tänäkin kesänä järjestetään kirjabloggaajien kesälukumaraton, ja minulla on ilo ja kunnia toimia maratonin emäntänä. 😊 Kesän 2020 lukumaraton sijoittuu heinä-elokuun vaihteeseen. Varsinainen lukumaratonpäivä on lauantai 1.8.2020, ja sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että lukupuuhat voi halutessaan aloittaa jo perjantaina 31.7. tai lopettaa sunnuntaina 2.8., jos maratonin aloitus osuu lauantaille. Tarkemmat säännöt löytyvät kuvan alta. Lukumaratonille voit ilmoittautua tämän jutun kommenttilaatikon kautta. Tervetuloa mukaan! Kuva Unsplash-sivustolta: https://unsplash.com/photos/7BiMECHFgFY Lukumaratonin säännöt Lue kirjoja ja/tai kuuntele äänikirjoja 24 tunnin ajan. Kaikki kirjallisuus lasketaan mukaan (romaanit, tietokirjat, sarjakuvat, runot, äänikirjat jne). Maratonin voi aloittaa perjantain 31.7. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 2.8. (esim. perjantaista klo 17.00 lauantaihin klo 17.00). Olennaista o...

Ottessa Moshfeghin Vuosi horroksessa (Aula & Co, 2020) on eräs erikoisimpia ja hämmentävimpiä kirjoja, joita olen lukenut (tai siis, itse asiassa kuuntelin kirjan äänikirjana). Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosituhannen vaihteen New Yorkiin, jossa 26-vuotias kertojanainen avautuu elämäntilanteestaan. Hän on päättänyt turruttaa itsensä lääkkeiden avulla ja eristäytyä muusta maailmasta vuoden ajaksi: "En pysty nimeämään mitään yksittäistä tapahtumaa, joka olisi ollut syynä päätökseeni vaipua horrokseen. Alun perin halusin vain rauhoittavia turruttamaan kielteiset ajatukseni, koska niiden alituinen hyöky teki vaikeaksi olla vihaamatta kaikkia ja kaikkea. Ajattelin, että elämä olisi siedettävämpää, jos aivoni olisivat vähemmän kärkkäästi tuomitsemassa ympäröivää maailmaa." Vuosi horroksessa on naisen yksinpuhelu. Hän kuvaa päivittäisiä tekemisiään (pahan kahvin hakeminen egyptiläisten pitämästä kulmakaupasta on usein päivän kohokohta), ajatuskulkujaan jotka ulottuvat m...

Lukupinossani on ollut tänä kesänä YA-kirjallisuutta enemmän kuin pitkiin aikoihin, ja syynä tähän on tietenkin superkiva YA-lukuhaaste , joka jatkuu vielä syyskuun loppuun asti. Oma YA-tietämykseni on kovin hataralla pohjalla, sillä en seuraa ko. genren tapahtumia oikeastaan yhtään, joten uutuuskirjatkin bongaan yleensä toisista blogeista tai vaikkapa Instagramin kuvavirrasta. J. S. Meresmaan Dodo (Myllylahti, 2020) kuitenkin kiinnitti huomioni jo kevään katalogissa, silllä se edustaa raikasta, uudehkoa säeromaania. Tähän asti olen tullut lukeneeksi vain pari säeromaania (Sarah Crossanin Yksi ja Elizabeth Acevedon Runoilija X ), joista molemmista olen ollut tosi innoissani. Niinpä oli älyttömän kiinnostavaa huomata, että kotimaistakin säeromaania alkaa tulla tarjolle. Kauniskantinen Dodo oli siis eräs niistä kirjoista, jotka heti päätin lukea YA-haasteeseen. Dodon päähenkilönä on Iina, joka haaveilee numeroiden nostamisesta lukioon päästääkseen. Olosuhteet vain ovat hitusen haastav...

Lyhytarviot jatkuvat viihteellisellä linjalla, sillä niputin tähän juttuun Kirsi Pehkosen kotimaista maalaisidylliä rautaisannoksen sisältävän kirjan Jylhäsalmen sydänkesä (Karisto, 2020) ja Kim Izzon hattarankepeän aviomiehen metsästystarinan Avioliitto Jane Austenin tapaan (Schildts & Söderströms, 2014). Jylhäsalmen sydänkesä on neljäs osa Jylhäsalmen maalaismaisemin sijoittuvaa sarjaa. Itse en ole ko. sarjaa aiemmin lukenut, mutta se ei haitannut, sillä kirjojen takakansitekstejä tutkimalla päättelin, että osat ovat itsenäisiä kirjoja, joissa saattaa vilahtaa paikkakunnan tuttuja henkilöitä. Sydänkesän päähenkilönä on Maiju, joka saapuu paikkakunnalle serkkunsa Hennan kanssa. Neitosten tarkoituksena on rempata perikunnan omistamaa Reunamäen taloa myyntikuntoon. Kuinkas ollakaan, Maiju ja Henna tutustuvat oitis Jylhäsalmeen saavuttuaan Tuomakseen ja Sampoon, jotka tekevät innokkaasti tuttavuutta ja houkuttelevat Maijun mukaan paikalliseen bändiin haitaria soittamaan. Remppah...

Kesäkuu oli minulle hyvä lukukuu, ja sen huomaa blogattavien kirjojen jonon pituudessa. Mittaa löytyy! Päätinkin taas turvautua lyhytarvioihin, ja tässä setissä on mukana pari nimeltään kolkon oloista kirjaa. Sisältö ei aivan yltänyt kirjan nimen tasolle kummassakaan tapauksessa, mutta Kalman kevään kohdalla tämä ei ollut pulma eikä mikään. Paholaisen päivä sen sijaan oli minulle melkoinen floppi. "Karmiva ja kiehtova - lue omalla vastuulla." Heh heh, harvoin on kannen mainoslause ollut näin harhaanjohtava. Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvun Helsinkiin sijoittava Karl Axel Björk -dekkarisarja on edennyt jo 7. osaansa. Kalman kevät (Otava, 2020) on erittäin onnistunut jatko muutoinkin hienoon sarjaan, ja tämä uusin kirja oli minun mieleeni enemmän kuin edellinen tummanpuhuva osa. Kalman kevään rikosjuttu ei kirjan nimestä huolimatta ole erityisen ruumispitoinen, mutta toisaalta: Wikipedia tietää kertoa, että kalmalla viitataan myös kalman väkeen eli kirkkomaiden ja kalmis...