Yu Hua: Kiina kymmenellä sanalla

Yu Huan Kiina kymmenellä sanalla (Aula & Co, 2019) on syväsukellus kiinalaiseen kulttuuriin ja lähihistoriaan. Huan kirja on esseekokoelma, ja hän tarkastelee siinä kotimaataan kymmenen ydinsanan kautta. Huan esseet ovat erittäin henkilökohtaisia, ja välillä tuntui kuin olisin lukenut kirjailijan muistelmia. Mutta tämä vain lisäsi kirjan kiinnostavuutta, Kiina kymmenellä sanalla ei todellakaan ole mikään puiseva tapaus. Historiantapahtumien aikajanoja kirjasta on turha etsiä, sen sijaan kerronta aaltoilee sujuvasti sinne tänne Huan valitsemien teemojen ympärillä. Osansa saavat mm. nykyaikaa kuvaavat termit höynäytys ja jäljitelmä sekä perinteisesti Kiinaan liitetyt sanat kansa ja johtaja.

Vuonna 1960 syntynyt Hua eli lapsuutensa kulttuurivallankumouksen aikana ja näki sitten sen, miten kaikki mullistui ja kotimaa siirtyi kiihkeän talouskasvun huumaan ja kollektiivisesti johdetun kommunisten puolueen vallan alle. Tapahtumien ja ajatusmaailmojen muutos on uskomaton, mutta Huan lähestymistapa kotimaahansa toimii todella hyvin: hän vie suuret valtiolliset asiat yksilön tasolle ja kertoo maastaan lukuisten ihmiskohtaloiden kautta. Tämä tuo vahvan inhimillisyyden tunnun kirjaan.
"Kun kulttuurivallankumous päättyi, kirjallisuus teki paluun ja kirjakauppojen hyllyt alkoivat notkua uusista nimikkeistä. Ostin vierasmaalaisia kirjoja, joiden joukossa Guy de Maupassantin romaanin Elämäni tarina. Eräänä iltana makoilin sängylläni ja ryhdyin lukemaan romaania. Kun olin lukenut tarinasta noin kolmasosan, hihkaisin yllättyneenä: Tämähän on se kirja!"
    Vierasmaalainen romaani, josta vuosia aikaisemmin olin sydän pamppaillen lukenut ja josta puuttuivat niin alku kuin loppu, oli ollut Elämäni tarina." (s. 61)
Kirjan Lukeminen-luku on sellainen, jonka haluaisin antaa jokaiselle luettavaksi. Nykyiseen kirjapaljouteen tottuneelle sen jutut avaavat oven täysin toisenlaiseen todellisuuteen, ja osasin hetken verran arvostaa paljon enemmän sitä lukemisen ja olemisen vapautta, jonka keskellä me elämme. Luku kertoo Huan nuoruusvuosista, jolloin joka kodista löytyi (todennäköisesti avaamaton) paketti Mao Zedongin koottuja teoksia, ja siinäpä se "kirjallisuus" sitten olikin. Tätä taustaa vasten Huan reitti kirjojen maailmaan on melkoinen tarina. Keskikoulun aikaan lukemisesta kipinän saanut poika sai käsiinsä kulttuurivallankumouksen kirjarovioilta säästyneitä kirjoja, joita salavihkaa kierrätettiin lukijalta toiselle. Harmi vaan, ettei kirjoissa aina ollut enää kaikkia sivuja tallella ja Hua joutui kuvittelemaan lukemilleen kirjoille alkuja ja loppuja. de Maupassantin Elämäni tarina oli eräs näistä kirjoista. Myös kopiona kiertäneen Kamelianaisen tapaus on koskettavaa luettavaa, mutta se kannattaa lukea Huan kirjasta.

Huan kirjaan sisältyy myös niitä tarinoita, joissa yksilöiden oikeuksia poljetaan surutta järjestelmän vaatimusten alle. Silti Kiina kymmenellä sanalla ei ole yleissävyltään pohjattoman synkkä, vaan Huan teksteissä kaivetaan esille myös huumoria ja tarkastellaan arkeen kuuluvia kauheuksia jollain tapaa etäältä, ikään kuin toteavasti: 'Tämmöistä se silloin oli, ja minä selvisin siitä (vaikka välistä liippasikin tosi läheltä...), elämä jatkuu.' Lukijan kannalta tämä tyyli pehmensi tekstin kuvaamia asioita, mutta tiedostin usein erittäin vahvasti sen, miten erilaisesta kulttuurista Hua tulee ja miten "pumpulissa" sitä onkaan itse saanut elää.

Goodreadsiin Kiina kymmenellä sanalla saa minulta neljä tähteä. Jäin oikeastaan kaipaamaan vain kuvaliitettä, joka olisi kruunannut muutoin hienon ja koskettavan kokonaisuuden. Kiina kymmenellä sanalla on kirjallisten kulttuurimatkojen aatelia!
"Silloin päätin, että minusta tulisi kirjailija. Siinä ikkunan ääressä seistessäni ohi kulki usein väkeä, jonka tiesin olevan töissä piirikunnan kulttuuriosastolla. He kävelivät ympäriinsä joutilaan oloisina, ja minun kävi heitä kateeksi. Kerran kysäisin yhdeltä heistä: " Miksette te koskaan tee töitä?" Hän vastasi: "Ympäri kaupunkia käveleminen on meidän työtämme." Tuumasin, että sellainen työ minulle kyllä kelpaisi."

***
Kuukauden kieli -haasteessa saan kuitattua heinäkuun kielenä olleen kiinan. Osallistun kirjalla myös Elämä, kerta kaikkiaan! -haasteeseen, sillä vaikka kirja koostuu esseistä, sen teksteissä on runsaasti mukana kirjailijan omia kokemuksia. Kirjankansibingossa näyttävä kansi sopii kohtaan 'eksotiikka':


Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Luin kirjan BookBeatin kautta, Hesarin tilaukseeni kuuluvalla lahjajaksolla.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogissa Mummo matkalla
Kirjan tietoja:
Yu Hua: Shige cihui li de Zhongguo (2010)
Suomennos Rauno Sainio
Aula & Co, 2019
315 sivua

Kommentit

  1. Tästä ei voi lukukokemuksena olla kuin yhtä ja samaa mieltä: kirjallisten kulttuurimatkojen aatelia, josta jäi mainio lukujälki:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä oli todella positiivinen yllätys. Esseemuotoinen kirjoittaminen on kyllä Hualla hienosti hallussa.

      Poista
  2. Kuulostaapa kiinnostavalta, tämän voisi lukeakin. Vähän aikaa sitten lainasin saman kirjailijan Verikaupat, mutten sitten lukenut sitä, kun pelkäsin sen olevan liian karmaiseva - siitä huolimatta, ettei se ole mikään verinen rikoskirja, vaan kaupoilla tarkoitetaan rahan ansaitsemista oman veren myynnillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Hua kommentoikin kirjassaan jonkin verran kirjailijanuran alkuaan ja sitä, että ainakin alussa hän kirjoitti aika väkivaltaisia ja raakoja tekstejä. En tosin muista, onko tuo mainitsemasi kirja nyt sitten juuri niitä. Mutta tähän esseekirjaan uskaltaa tarttua, tästä ei saa yliannostusta kauhukokemuksia.

      Poista
  3. Lukulistalle meni heti! Kulttuurivallankumous on ollut melkoinen juttu, ja Kiinan historia kaikkine käänteineen valtavan mielenkiintoinen. Ja ennen kaikkea se, miten tavallinen ihminen on kaiken sen keskellä elänyt omaa elämäänsä, mukautuen, luovien ja omaa tietään etsien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja toi Kiinaa iholle asti, sen verran henkilökohtaista tekstiä kirjassa oli. Ko. valtion historia tuntuu meikäläisestä näkökulmasta hurjalta. Niin usein on menty ideologisesti ääripäästä toiseen ja siinä saa sitten pieni ihminen kummastella, miten taas selvitään eteenpäin. Huh huh.

      Poista
  4. Varmasti hyvin kiinnostava kirja, ehkä liian vaikea minulle tällä hetkellä. Kiinan kulttuuri kyllä kiinnostaa aina. Tuo mitä kirjoitit Lukemista -luvusta on kyllä ajatuksia herättävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taisin lukea tätä lähinnä kuin vetävää romaania, joten kirja on mielestäni aika helposti lähestyttävä. Joten jos jossain vaiheessa tuntuu, että olisi sopiva hetki tämmöiselle kirjalle, kannattaa rohkeasti kokeilla - oli tosi kiinnostava kirja! Ja siinäkin mielessä tämä on kiva, että luvut toimivat ihan itsenäisestikin luettuna.

      Poista
  5. Onpa mielenkiintoinen kirja, kiitos vinkistä. Laitan heti varaukseen. Tällaisten henkilökohtaisten tarinoiden kautta historian vaiheet muuttuvat todellisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä. :) Tämä on niin hieno kirja, että kivaa jos se saa lisää uusia lukijoita.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.