Hilary Mantel: Margaret Thatcherin salamurha

En miellä itseäni novellien lukijaksi, mutta silti niitäkin näköjään kulkeutuu silloin tällöin heräteostoksina kotiin. Hilary Mantelin novellikokoelma Margaret Thatcherin salamurha (Teos, 2017) taisi herättää kiinnostukseni blogijuttujen ansiosta ja innostuin hankkimaan kirjan, vaikka entuudestaan ainut kosketukseni Mantelin tuotantoon oli massiivinen Susipalatsi, joka edessä jouduin luovuttamaan kirjan puolivälissä. Susipalatsi pitää siis halussaan titteliä: "kirja, josta olen lukenut eniten sivuja ennen kesken jättämistä". Kyseinen sivumäärä on 400, ja pelkkä ajatuskin vielä jäljellä olevasta samansuuruisesta luku-urakasta sai aikoinaan aikaan sellaisen epätoivon parahduksen, että ihmettelen oikeastaan itsekin sitä, kun nyt taas löysin itseni Mantelin parista. Mutta osaava kirjoittaja voi vaihtaa tyyliään, ja Margaret Thatcherin salamurha on (onneksi!) aivan jotain muuta kuin omasta mielestäni suunnattoman puuduttava ja pitkäveteinen Susipalatsi.

Kirjan novellit sijoittuvat nykyaikaan, ja ne osuivat hyvin omaan, varsin perinteiseen novellimakuuni. Eli jokaisella novellilla on sen verran mittaa, että niissä ehditään kertoa jokin kokonaisuus. Mantelin kerronta on aika konstailematonta, mutta hän kuvailee ihmisiä ja heidän olotilojaan ja tunne-elämäänsä taitavasti. Minut yllätti se, miten vinoa näkökulmaa hänen tarinoissaan piilee. Arkisista tilanteista saattaa yks kaks kehittyä jotain lähes absurdia, ainakin päähenkilön oman päänupin sisällä. Osa kirjan novelleista olikin todella upeita, mutta osa taas jäi harmittavan vaisuiksi ja olin vähän pettynyt, kun en tuntunut saavan niistä juuri mitään irti.  

Anteeksi, että häiritsen on kirjan avausnovelli ja haluan nostaa sen esille omasta mielestäni kirjan parhaana novellina. Novellin tapahtumat sijoittuvat Saudi-Arabiaan, jossa brittiläinen nainen viettää kotirouvan elämää, maan kulttuurin sallimissa ahtaissa rajoissa. Hänen päivänsä täyttyvät kirjoittamisesta, kunnes ovikellon soitto rikkoo kodin rauhaa. Siitä alkavat tapahtumat kuvastavat sitä, miten näennäisesti pienet asiat voivat saada mielen sopukoissa suunnattoman suuret mittasuhteet, kun ympärillä on vieras kulttuuri ja sen oudot pelisäännöt.

Hienosta avauksesta huolimatta kokonaisvaikutelmani Margaret Thatcherin salamurhasta oli melkoisen ristiriitainen: Mantelin kuvaukset olivat usein nautinnollisen hyviä, mutta siitä huolimatta lukufiilis oli joidenkin novellien jälkeen erittäin valju. Päädynkin antamaan kirjalle keskinkertaiset kolme tähteä Goodreadsiin. Novellien ystävien kannattaa silti vaivautua tutustumaan tähän kokoelmaan.


***

Osallistun kirjalla Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Luettua elämää, Opus eka, Mummo matkalla ja Tekstiluola
Kirjan tietoja:
Hilary Mantel: The Assassination of Margaret Thatcher (2014)
Suomennos Kaisa Sivenius
Teos, 2017
178 sivua

Kommentit

  1. Tykkäsin näistä novelleista, mutta vielä enemmän pidin hänen omaelämäkerrallisesta kirjasta Vain varjo häälyväinen. Susipalatsi on lukulistalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain varjo häälyväinen on minullakin lukulistalla. Tarkoitukseni on lukea se elämäkertahaasteeseen.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.