Lisa O'Donnel: Mehiläisten kuolema

Lisa O'Donnellin Mehiläisten kuolema (Moreeni, 2013) on kirjoittajansa esikoisromaani, ja kylläpä O'Donnel on aloittanut kirjailijantaipaleensa upeasti. Hän on nimittäin onnistunut melkoisen vaikeassa lajissa, eli mustan huumorin suuntaan kallellaan olevan ja vakavilla asioilla leikittelevän tarinan kehittelyssä. Minulle musta huumori ja huumori ylipäänsä on aina ollut kirjoissa hankala asia. Jos kirjaa mainostetaan hauskaksi, yleensä minua ei juuri naurata ja kirja saattaa jopa jäädä kesken. Mehiläisten kuolemaa ei takakannessa tituleerata huumoripitoiseksi, mutta sana makaaberi mainitaan. Jo muutaman kymmenen sivua luettuani totesin itsekseni, että nyt on pilkettä silmäkulmassa ja eihän tätä aivan vakavalla naamalla voi lukea. Loistava kirja!


"Genen kuskaaminen sängystä pihalle oli ihan painajaismaista hommaa. Sen naama oli turvonnut niin kuin joku olisi hakannut sen paskaksi, ja ruumis oli tahmea niin kuin siitä olisi vuotanut myrkkyä. Töhnää tuli silmistä, nenästä ja suusta. Se haisi niin pahalle, että minä yökkäilin." (s. 20)

Mehiläisten kuoleman juju paljastuu jo etukannesta. Sisarukset Marnie ja Nelly menettävät ykskaks vanhempansa, kun isä löytyy kuolleena sängystään ja äiti puutarhavajasta hirttäytyneenä. Marnien ja Nellyn vanhemmat eivät olleet niitä kaikkein mallikelpoisimpia vanhempia, joten tyttärille ei tule ikävä päihteitä ja huumeita liikaa käyttäneitä Izzyä ja Genea. Sen sijaan tytöt valtaa huoli siitä, miten he pystyvät pitämään vanhempien kuoleman salassa jottei Marnieta ja Nellyä eroteta toisistaan. Näissä merkeissä kirja pyörähtää liikkeelle, ja juoni kestää hienosti loppuun asti.

Tällä viikolla vietetään dekkariviikkoa, ja vaikkei Mehiläisten kuolema mikään dekkari olekaan, kuolemaa sivuava romaani sopii viikon teeman kylkiäiseksi mainiosti. Muitakin vakavia aiheita kirjasta löytyy. Se on hieno kuvaus lahjakkaiden nuorten selviytymiskyvystä vaikeissa, suorastaan rähjäisissä oloissa. Marnien ja Nellyn tapa selviytyä tosin sisältää aimo annoksen kapinahenkeä yhteiskunnan rakenteita kohtaan, mutta sisukkuutta heiltä ei totisesti puutu. Mehiläisten kuolemassa myös ystävyys on voimakkaasti läsnä. Tyttöjen ohella kirjan keskeisiä henkilöitä on heidän naapurissaan asuva Lennie, ja utelias, huolehtivainen Lennie oli kirjan sympaattisimpia tapauksia. Lennie se lopuksi pelastaakin tytöt pulasta, omalla karulla tavallaan.

Mehiläisten kuolema saa minulta 4 tähteä Goodreadsiin. Kirja oli eräs alkukesäni parhaita kirjoja!

***

Mehiläisten kuolema palkittiin vuonna 2013 Commonwealth Book Prize -palkinnolla, joten Helmet-lukuhaasteessa kirja sujahtaa kohtaan 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja. 

Jos joku kaipailee vinkkiä monen kertojan kirjasta, niin Mehiläisten kuolema on nappivalinta myös haasteen kohtaan 6.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lukuneuvoja, Kirjakaapin kummitus, Kirjasähkökäyrä ja Amman lukuhetki.
Kirjan tietoja:
Lisa O'Donnel: The Death of Bees (2012)
Suomennos Seppo Raudaskoski
Moreeni, 2013
304 sivua

Kommentit

  1. Minäkin voisin pitää tästä. Huumori on tosiaan vaikea laji. Kuulostaa siltä, että tässä aika rankkoja asiota käsitellään mustan huumorin avulla, ja se voisi toimia minullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marnie ja Nelly eivät ole kasvaneet kultalusikka suussa, joten kyllä tässä kirjassa kolutaan elämän laitapuolta. Mutta onneksi valoakin näkyy, kaikesta huolimatta. :)

      Poista
  2. Sait kiinnostumaan tästä erikoisen kuuloisesta kirjasta. Musta huumori on viime aikoina ollut minulle suurinta huvia kirjallisuudessa (esim. Voltairen Candide kolahti mukavasti 300 vuoden takaa). En tosin tiedä, onko aivan näin makabeeri meno ihan parasta, mutta kirjassa tuntuu olevan kyse paljosta muustakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa ei nyt sentään ihan koko aikaa touhuta puutarhan mullissa makaavien vanhempien kimpussa, mutta kyllä he siellä taustalla koko ajan ovat Marnien ja Nellyn ajatuksissa. Minusta tämä oli aika raikas ja railakas kirja aiheestaan huolimatta, joten kannattaa ainakin kokeilla, josko pitäisit tästä.

      Poista
  3. Tämä kiinnostaa! Lisätty kesälukulistaan.

    VastaaPoista
  4. Tämä on samalla kertaa hauska ja surullinen, mutta voisin kuvitella kirjasta tehdyn kesäteatterinäytelmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kesäteatteriversiona Mehiläisten kuolema voisikin olla aivan omiaan. Hieno idea! :)

      Poista
  5. Hyvä kuulla, että tykkäsit näin paljon. Ehkä jo kesällä tämän luen, kun olen tätä jo moneen otteeseen pyöritellyt kädessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan. Arvaan, että saattaisit tykätä tästä kirjasta. :)

      Poista
  6. Tämä kirja kiinnostaa minua kovasti ja löytyy omastakin hyllystäni. En tajua, miksen sitä ole jo lukenut, mutta taas tuli mieleeni että pakko ottaa pian lukuun - sen verran houkuttelevasti tästä kirjoitat!

    Juoni tuo muuten mieleeni Ian McEawnin Sementtipuutarhan. Siinäkin sisarusten vanhemmat kuolevat ja lapset tekevät kaikkensa, ettei vanhempien kuolemaa huomata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Sementtipuutarhan, ja heh, kyllähän näissä sama idea on. :) Mutta Sementtipuutarha on jäänyt minulla mieleen aika synkkänä kirjana. O'Donnelin versio aiheesta oli enemmän minun mieleeni.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.