Daphne du Maurier: Rebekka

Tänään on kirjabloggaajien klassikkohaasteen neljännen kierroksen postauspäivä, ja haastekierrosta emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Oma klassikkopäivän kirjani vaihtui aivan viime metreillä. Alunperin aikomukseni oli postailla Evelyn Waughin vuonna 1945 kirjoittamasta Mennyt maailma -kirjasta, mutta Hyllynlämmittäjä-projektini aloituskirja laittoi suunnitelmani uusiksi. 

Daphne du Maurierin Rebekka (WSOY, 1994/1938) hiipi jostain kirjahyllyn kätköistä lukupinooni ja valloitti minut täysin. Kirjan maailma vetäisi minut siinä määrin sisälleen, että nostan kirjan huippupaikalle kaikkien aikojen parhaat kirjat -listauksessani - eli Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon ja Margaret Mitchellin Tuulen viemän rinnalle, suurten ja tunnekylläisten rakkaustarinoiden joukkoon. Ja näin hillityn tyylikäs ja elegantti Mennyt maailma kalpeni auttamatta Maxim de Winterin, hänen nuoren aviovaimonsa ja näyttämöä haudan takaa hallitsevan Rebekan tarinan rinnalla. Wow, mikä kirja.


    "Mitä pirua sinä oikein ajattelet? kysyi Maxim.

    Hätkähdin ja punastuin, sillä tuona lyhyenä hetkenä, ehkä minuutin aikana, olin niin perusteellisesti kuvitellut itseni Rebekaksi, ettei ikävää itseäni ollut olemassakaan, en ollut koskaan tullutkaan Manderleyhin. Olin täydellisesti siirtynyt menneisiin päiviin.

    "Tiedätkö, että suoritit hyvin kummallisen ilveilyn sen sijaan, että olisit syönyt kalasi?" sanoi Maxin. "Ensin kuuntelit kuin olisit kuullut puhelimen soivan, sitten huulesi liikkuivat ja vilkaisit hiukan minuun. Sitten pudistit päätäsi, hymyilit ja kohautit olkapäitäsi. Kaikki noin sekunnin kuluessa. Harjoittelitko naamiaisia varten?" Hän katsoi nauraen minuun ja aprikoin, mitä hän sanoisi, jos hän tietäisi tosiaankin ajatukseni; sen mitä tapahtui sydämessäni ja aivoissani ja sen, että sekunnin ajan hän oli ollut monta vuotta sitten elänyt Maxim ja minä olin ollut Rebekka. (s. 230)

Rebekassa alkusivuilla nuori, vaatimattomista oloista lähtöisin oleva nainen tapaa leskeksi jääneen vanhemman miehen. Mies, Maxim de Winter, pyytää muutaman viikon kuluttua naista vaimokseen, ja pikaisin kuvauksin ohitetun kuherruskuukauden jälkeen he suuntaavat miehen sukutilalle, kuuluisaan ja ylvääseen Manderleyhin. Nuori vaimo koettaa totutella elämään palvelijoiden keskellä, verkkaisessa toimettomuudessa. Avio-onnea varjostavat vain miehen merkilliset synkkyyden puuskat ja Rebekan, Maximin vuosi sitten kuolleen vaimon varjo jokaisessa Manderleyn nurkkauksessa ja puutarhan istutuksen katveessa.

Taisin ihastui Rebekkaan niin täysillä ennen kaikkea sen vuoksi, että samaistuin voimakkaasti nimettömäksi jääneeseen, kertojana toimivaan aviovaimoon ja hänen epävarmuuden tunteisiinsa. Naisella on taipumus kuvitella kaikenlaisia tapahtumaketjuja, ja tunnistan tuon piirteen itsessäni (vaikken myönnä sortuvani samanlaiseen ilveilyyn kuin vaimo yllä olevassa lainauksessa). Eläydyin myös esimerkiksi kiristävään oloon, joka saa naisen juoksemaan linnan hämäriin käytäviin, piiloon yllättäen saapuvia uppo-outoja vieraita. Itse en tietenkään harrasta moisia pakenemisoperaatioita, mutta nuorempana olin hyvinkin epävarma uusien ihmisten kohtaamisissa. Tämä kaikki yhdistettynä vienosti romanttis- ja jännitysviritteiseen, dramaattiseen juoneen ja sujuvan vaivattomasti etenevään kerrontaan - ah ja voi, kyllä vaan oli minun kirjani tämä Rebekka!

Päädyinkin sijoittamaan kirjan Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 13. Kirja kertoo "sinusta". Tämähän on tulkinnanvarainen haastekohta jos mikä. 😊 Hyppäisin mielelläni Rebekan sivuille juomaan teetä kastanjapuun varjoon, kävelylle Jasper-spanielin kanssa Onnen laaksoon ja viettämään Maximin kanssa kiireetöntä iltaa kirjastohuoneeseen.


Rebekka on tarina avioliitosta ja parisuhteen julmista peleistä, mutta se on myös tarina rakkaudesta ja katkeransuloisesta mahdollisuudesta uuteen elämään. Tämä kaikki on tiiviisti kiedottu brittiläiseen kartanotunnelmaan ja luokkayhteiskunnan kummalliseen vetovoimaan. Hienosti aikaa kestäneen kirjan julkaisusta tulee ensi vuonna kuluneeksi 80 vuotta. Toivottavasti Rebekka saa vaikkapa sen kunniaksi uusia lukijoita. ♥


"Kun ajattelisin Manderleytä valveilla ollessani, en olisi katkera. 
Ajattelisin sitä sellaisena kuin se olisi voinut olla, jos olisin saanut elää siellä pelkäämättä. 
Muistaisin, millainen ruusutarha oli kesällä, kuinka linnut lauloivat aamun sarastaessa. Miten joimme teetä kastanjan alla ja miten meren kohina kuului alempana olevien ruohokenttien takaa." (s. 8)


Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Löysin kirjan kirjaston kierrätyshyllystä
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lumiomena, P. S. Rakastan kirjoja, Satun luetut, Vinttikamarissa ja Tuntematon lukija
Kirjan tietoja:
Daphne du Maurier: Rebecca (1938)
Suomennos Helvi Vasara
WSOY, 1994 (9. painos)
431 sivua 

Kommentit

  1. Vau, kuulostaapa loistavalta kirjalta!:) Nyt harmittaa, että kirja on seissyt lukemattomana hyllyssä jo vaikka kuinka kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla. :) Nolostuttavan kauan tämä minullakin majaili hyllyssä.. onneksi aikoinaan hoksasin napata mukaani kirjaston kierrätysvaunusta.

      Poista
  2. On olemassa Rebecca -niminen elokuva, pääosassa Bette Davis, mutta ei kai tämä sama ole? Kuulostaa houkuttavalta!

    (Minulla on ainakin 5-8 kirjaa 'minusta')

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Du Maurierin kirja on filmattu useampaan kertaan, mutta itse löytänyt Davisin tähdittämä versiota. Joten ehkäpä kyseessä on jokin muu elokuva? Leffapuoli ei tosin ole oikein minulla hallussa. :) Hitchcockin versio kiinnostaa minua kovasti, se olisi kiva nähdä. Taitaa olla klassikko sekin.

      Poista
  3. Hauskaa, ostin Rebeccan itselleni noin kuukausi sitten :) Kiinnostaa hurjasti, mutta taidan säästää sen kesään, jolloin olen saanut opintoni päätökseen ja on aikaa vain uppoutua paksuun romaaniin. Arvaa vain malttaisinko :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas sinulla kiva "palkinto" odottamassa opintojen päättymistä. :) Tsemppiä loppurutistukseen!

      Poista
  4. Olen nähnyt Hitchcockin version kirjasta. Voitti Oscarin.
    Tämän kirjan voisin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan, arvelen että tämä saattaisi olla sinun makuusi. :)

      Poista
  5. Kuulostaa hurmaavalta ja hurmaava on kuvasikin!

    VastaaPoista
  6. Onpa mainio klassikkovinkki, kuulostaa ihanalta kirjalta. Tämä ei ole ollut millään lukulistallani, mutta meni sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kiinnostuit. Rebekalle toivoisin runsaasti lisää lukijoita. :)

      Poista
  7. Vou, kuulostaa mahtavalta. Laitan vinkin korvan taakse (kirjasin lukulistalle). Kuulostaa upean hurmaavalta, mukava postaus ja kaunis kuva. /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jees, mukavaa että kiinnostuit kirjasta. :)

      Poista
  8. Löysitpä hyvän teoksen hyllysi kätköistä, kun se nousi noin merkittäväksi lukukokemukseksi. ♥ Jos olisin ehtinyt lukea loppuun niin ikään hyllynlämmittäjä-haasteen innoittamana aloittamani Margaret Atwoodin Orjattaresi, olisi se ollut Velhoa ja leijonaa vaikuttavampi lukukokemus tähän haasteeseen. En kuitenkaan ihan ehtinyt, joten menin sitten tuolla, joka sekin korvasi aluksi valitsemani teosta Kaikenkarvaisten ystäväni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, todella hämmentävää, että tämmöinen aarre on majaillut hyllyjen kätköissä. Sinullakin on upean kuuloinen kirja hyllynlämmittäjänä. Ko. kirja on ollut minullakin pienen ikuisuuden lukulistalla, joten kiinnostavaa kuulla, mitä siitä pidät.

      Poista
  9. Näin innostuneen kirjoituksen jälkeen ei voi muuta kuin laittaa Rebekan lukulistalle. Jostakin syystä tämä teos on jäänyt minulta täysin huomaamatta, vaikka kirjailijan nimi tuttu onkin (mitään häneltä en tosin ole lukenut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tämä päätyi sattumalta, kun huomasin kirjan lähikirjaston vaihtohyllyssä. Joku raaski Rebekastaan luopua, kiitos ja kumarrus. Minulle kirja jäi nyt pysyväispaikalle (tosin olisipa mahtavaa saada uusi painos tästä...).

      Poista
  10. Kuulostaapa mielenkiintoiselle. Tämä on taas niitä klassikoita, jonka olemaasaolon tietää, mutta ei ole koskaan ajatellut lukevansa. Nyt ehkä pitää harkita uudelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa harkita, jos tämmöiset parisuhdeviritykset yhtään kiinnostavat. :)

      Poista
  11. Anonyymi1/2/17 11:11

    Mä olin kyllä kuullut kirjasta, mutta unohtanut sen olemassaolon. Tämä kyllä täytyy lukea joskus! -Veera

    VastaaPoista
  12. Klassikoita on (onneksi!) niin runsaasti, että mitenkäs niitä kaikkia muistaisi. Onneksi on tämä haaste, täältähän sitä saa vinkkejä. :)

    VastaaPoista
  13. Kadehdin ja ihailen, että luit tämän! Tämä on kyllä ehdottomasti niitä kirjoja, jotka minun on vielä jonakin kauniina kertana luettava. Olen elokuvan nähnyt, ja se on hieno. Olen varmaakin varmempi, että tykkäisin myös kirjasta (ja varmasti jopa enemmän kuin elokuvasta), ja tämä bloggauksesi varmisti minut siitä vieläkin enemmän. Kiitos!:)

    Sulla on kyllä muuten oikein mainiot lempikirjat. Tuulen viemää ja Ylpeys ja ennakkoluulo sijoittuvat mullakin melkein kärkisijoille! :) (Ihan ylimmät kärkipaikkani kuuluvat tietystikin Annan nuoruusvuosille ja Kotiopettajattaren romaanille.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua hieman mietityttää, haluanko edes katsoa elokuvaa, sillä kirja elää juuri nyt niin voimakkaasti päässäni. Erilainen elokuvaversio voisi olla shokkihoitoa. :) Mutta kirjaan kannattaa tutustua, arvaan että tämä voisi hyvinkin olla sinun makuusi. :)

      Minulla Kotiopettajattaren romaani ei koskaan ole yltänyt aivan suosikkilistan huipulle, mutta aivan siinä Ylpeyden ja ennakkoluulon tuntumassa se elää ja hengittää.

      Poista
  14. Nolottaa myöntää, etten ole tainnut koskaan ennen kuulla tästä kirjasta. Sait kiinnostumaan! Muiden klassikkohaastepostauksien siivittämä muistelin juuri Tuulen viemää ja sen aikanaan tekemää vaikutusta - Ehkä tämä voisi yltää samaan minullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä klassikkopäivän postauksissa on aina tullut minullekin vastaan kirjoja, joista en ole kuullut yhtikäs mitään. Mutta tässähän se tietämys kasvaa :).

      Poista
  15. Luin tämän kirjan viime keväänä ja pidin siitä todella paljon! Olin välillä raivon partaalla päähenkilön takia, mutta se oli tietyllä tavalla hyvää raivoa. Välitin tarinasta ja kirjan piinaavasta tunnelmasta todella paljon ja olin raivoissani, kuinka kauheisiin tilanteisiin päähenkilö joutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rebekka on todellakin kovin tunteisiin käyvä kirja! Tämä klassikko on kestänyt upeasti aikaa, ja minua houkuttelee kovasti Rebekkan uusintaluku, niin hyvä se oli.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.